sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Kevät kukkii


Tällainen yksinkertaisten käsitöitten ystävä kun löytää jonkun idiottivarman jutun, jota voi kutoa tai virkata televisiota katsoessaan, niin siitähän ei sitten luovuta. Tehtyäni toistakymmentä kudottua torkkupeittoa on nyt sitten seuraavat vuodet ilmeisesti ohjelmassa tämä virkattu malli. Näitä vaan on niin kiva tehdä. Telkkarin tuijottaminen on ikäänkuin samalla hyötyaikaa.


Mutta viis mallista, langathan ne ihania ovat! Anopille olen kokoamassa ponchoa syksyisistä luumun ja ruskean eri sävyistä. Tämän kevään Puro loistaa taas kesätuulessa heiluvan Kukkaniityn väreissä.


Näihin väreihin tekisi mieli sukeltaa mukaan. Tammikuun kirkas valo hivelee kevään kirkkaita sävyjä.


Toinen uutuusväri on nimeltään Takkatuli, mutta se ei ole minun mieleeni. Tumma oranssi ja musta ovat aika kovia värejä.


Palaankin taas korini pariin: alkaa Aamiainen Tiffanylla. Minullekin kävisi kivasti aamiainen New Yorkissa ja miksei käynti Tiffanyllakin...





10 kommenttia:

  1. Kaksi asiaa, joita tykkään tehdä telkkaria katsellessa ovat neulominen ja silittäminen. Joskus on tullut valmista, nykyisin myös hieman. Siis neulomisen saralla. Virkkaamisesta en ole koskaan kovin innostunut ollut, vaikka teinivuosina virkkasin sellaisen oikean sängynpeiton puuvillalangasta. Kasaan sen taisi laittaa sitten joku muu ;)

    Nuo Purot ovat upeita lankoja. Minulla taitaa olla jemmassa juuri tuo violettiin vivahtava sävy. Miten ne muuten kestää pesua? Käsin pesu näyttää olevan ohjeistuksena, mutta nukkaantuuko helposti?

    VastaaPoista
  2. Ihailen ja arvostan kovasti aina kaikkea itse tehtyä:) Ja ovat aina hienoimpia lahjoja!

    VastaaPoista
  3. Näyttää somalta, ei ihme, että homma vie mukanaan. Puroja minullakin olisi odottelemassa. Minkä kokoisella koukulla virkkaat?

    VastaaPoista
  4. Lepis, teinivuosina piti kokeilla kaikenlaista. Minäkin opettelin jopa virkkaamaan pitsiä, vaikka se oli tosi kaukana elämästäni enkä voi vieläkään sietää pitsiä.
    Ei nuo langat nukkaannu käytössä. Mutta pesin Vilman neuleen koneessa villapesuohjelmalla kolmessakympissä ja se kyllä kutistui ja vanuttui. Eli kestää vain käsinpesua. Nuo torkkupeitot taidan kuitenkin aikanaan pestä koneessa kylmällä.

    Tarja, onhan tekijä ainakin antanut aikaansa ja ajatuksiaan käsityöhön. Minua lämmitti kovasti ystävä neulomat valkoiset sukat jouluna.

    Rva Pioni, olen käyttänyt nelosta ja vitosta. Vitosella tulee lerpumpia neliöitä ja ehkä ohuempi peitto. Nelosen peitto on ainakin lämmin.

    VastaaPoista
  5. Yksinkertaisesti sanottuna: aivan ihania värejä, hienoja neliöitä. Noista tulee huippuhieno peitto.

    VastaaPoista
  6. Peitosta tulee varmasti ihana, haluaisin sitten joskus nähdä sen valmiina.

    VastaaPoista
  7. Minä taas en virkkuukoukkua ole ottanut käteeni sitten kouluvuosien. Äitini taas virkkasi eläkepäivillään senkin edestä.
    Mielelläni ihastelen muiden kauniita töitä.

    VastaaPoista
  8. Aikku, värit sen ratkaisevat, ja on tämä lankakin ihananlaatuista.

    Manteli, tulee kun tulee: kokoaminen ei ole ollenkaan yhtä kivaa kuin virkkaaminen;)

    Arleena, minun äitini kutoo sukkia sitä tahtia, etten ole viitsinyt tehdä itse yksiäkään. Eikä mitään sen monimutkaisempaa viitsi tehdä, kun ei villapuserollekaan ole mitäään käyttöä. Takit ovat niin lämpimiä.

    VastaaPoista
  9. Hei sinulla on tunnustuksia sivullani, olet sen ansainnut, hae omasi pois ja jatka omille kavereille :) Maiju Männiköltä

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...