Korttisouvi

Ihania pakkaspäiviä! Se oikea talvi tuli sittenkin jo ennen joulua. Eilen oli vielä ihmettelemistä, miten sitä taas pukeuduttiinkaan näihin säihin, ja teki mieli soittaa nuoremmalle pojalle, muistiko aamulla laittaa pitkät päälle. Mutta en sentään soittanut, olisi voinut saada hepulin. Ovat kertoneet kyllä äidille, että jos on intissä selvinnyt Suomen talvesta, ei pitäisi kantaa huolta pitkistä kalsareista.

Tänään parinkymmenen asteen pakkanen oli jo pikkujuttu ja saattoi kävellä postiin viemään joulukortit. Paluumatkalla näin tienvarressa houkuttelevia törröttäjiä paistattelemassa aamupäivän auringossa ja kahlasin heinikkoon kyykistelemään ja ikuistamaan niitä. Ainahan sen verran pitää olla varautunut, että on pokkari mukana.

Risti seinään: kävin kuntosalilla. Edellinen kerta oli joskus keväällä ennen koiran hankkimista.  Vai oliko se ennen rintaleikkausta? Joka tapauksessa lihaskunto ja ulkonäkö ovat rapistuneet kilpaa ja läski lisääntynyt samaa tahtia.

Teimme ystäväni Eeviksen kanssa treffit eiliseksi ja rehkimme rauhallisesti puolitoista tuntia. Yhdessä on tarkoitus kammeta toisiamme sinne vastakin. Käynnin välistä jättämiseen pitää olla ainakin kunnon syy tästä lähin. Lomallahan  ehtii joka toinen päivä, eikö?

Eilisilta ja tämä aamu kului samoin kuin monilla muillakin, joulukorttihommissa. Minä en edes askartele itse, kirjoittamisessakin on riittävästi haastetta. En ymmärrä, miksi tämä tuntuu aina  niin isolta työltä. Voisi ostaa neljäkymmentä samanlaista korttia ja kirjoittaa vain nimet niihin.

Nyt keitin itselleni tuhtia glögiä Eikka-siskon blogin innottamana, ja valikoin jokaiselle omannäköisensä kortin. Ja kas, sujui paljon helpommin. Pitää muistaa tuo glögi ensi vuonnakin.

Tänään tupsahti postilaatikkoonkin jo kaksi ensimmäistä joulukorttia!