maanantai 13. heinäkuuta 2009

Koiraviikonloppu


Viikonloppu oli vaihteeksi vilskettä, kun oli nuorisoa ja kaksi koiraa ympärillä. Luna on pian kaksivuotiaana niin ihanan rauhallinen koira verrattuna Vilmaan, joka on koko ajan sen kimpussa. Enimmäkseen Vilma roikkuu sen korvissa tai yrittää näykkiä jostakin muualta ja houkutella leikkiin. Luna hermostuu välillä ja ärähtelee kunnolla, tosin vailla mitään vaikutusta.

Välillä sitten pannaan painiksi, ja siinähän Vilma on aina alakynnessä. Näin menee ainakin yksi päivä, toisena ollaan sitten jo hiukan asetuttu ja saatetaan kulkea jo sovussakin yhdessä. Kaksi silmäparia siis seuraa perässä, kun kuljen.


Luna syö ruokansa hitaasti ja nautiskellen, silloin kun ylipäätään syö. Vilma imuroi kuppinsa aina nopeasti hotkimalla, mutta Lunan syödessä samaan aikaan kiihdyttää vauhdin kymmenkertaiseksi ja ehtii siinäkin välissä vilkuilla, mitä naapurissa tapahtuu.

Käännytyksen jälkeen imuroi sitten loput omista muroistaan ja syöksyy Lunan lihapatojen luo räksyttäen raivokkaasti, kun joku ehtii napata lennosta kiinni.

Kun Her Ladyship sitten on lopettanut hitaan ateriointinsa ja astelee arvokkaasti lanteitaan keikauttaen pois keittiöstä, päästetään pikkuinen, sylissä nälkäkuoleman partaalla raivokkaasti pinkova koira imuroimaan loput vierailijan kupista ja nuolemaan lattiakin ympäriltä.

Sitten voikin jo kaikessa rauhassa makoilla välillä työhuoneen vanhojen kirjojen äärellä. Tässä on menossa Sigrid Undsetin Olav Auduninpoika vuodelta 1926. Taidanpa itsekin lukea sen uudelleen, muistan, miten nautin siitä aikoinaan (-silloin 20-luvulla...).


Nämä kaksi kuvaa Lunasta on poikani ottanut eilen lounaan jälkeen sohvalla kölliessään. Lunalla on lyhyempi kuono kuin Vilmalla ja suuret pyöreät silmät, mikä tekee siitä mielestäni kauniin. Se on luonteeltaan lempeä ja sietää pentua ihmeen hyvin. Villit takaa-ajoleikit kiehtovat silti molempia.

Harmi, kun ei kaupungissa voi päästää koiria irti. Vaikka viimeksi kesken hurjan juoksun lähti iso jänis liikkeelle puun takaa. Olisivat saattaneet molemmat koirat pinkoa perään.



8 kommenttia:

  1. Tuo painiminen on jännä ilmiö. Se näyttää hurjalta, mutta kuuluu kai asiaan, myös kissoilla.

    VastaaPoista
  2. =) Nakkimaista elämää täällä kurkkimassa. Kauniita kesäpäiviä sinne =)

    VastaaPoista
  3. Olipas hauska juttu, ihan ääneen nauran täällä. Luonteikkaita otuksia molemmat.

    Kyllä sinä vielä joskus ehdit lukeakin ;o)

    VastaaPoista
  4. Päivät menevät varmasti nopeasti noiden kahden touhuja seuratessa:)
    Minkähänlainen koirapuisto kaupungissa on. En ole milloinkaan siellä käynyt enkä tiedä minkälaisia koiria siellä käy, mutta kai ainakin koirat saavat irti siellä juosta.

    VastaaPoista
  5. Sooloilija, kai se on niiden leikkiä, ja valtataistelua. Hurjan näköistä silti.

    Mimmuli, nakkielämää hyvinkin! Vauhtia on silloin paljon, kun molemmat ovat paikalla, muuten pelkästään Vilman kanssa on ihanan rauhallista.
    Onko teillä nyt kaksi nakkia kotona?

    Noeijoo, huvittavinta on silloin, kun molemmat ovat ahtautuneet vaatekaapin alahyllylle ja sieltä tuijottaa kaksi silmäparia pimeydestä. Ne melkein nauravat!

    Susanne, koirapuisto on vielä kokeilematta. Olemme kyllä kävelleet Lunan kanssa siinä lähellä, se on ortodoksikirkon takana.

    VastaaPoista
  6. Kuvaat niin eloisasti, että oikein näkee ja kuulee nuo leikit ja painit. Minkähän ikäisenä koiraa voi pitää mökillä vapaana?
    Meri

    VastaaPoista
  7. Meri, kyllä koiria voi pitää omalla pihalla ja mökillä vapaana. Saattavat tosin lähteä seuraamaan jotakin jälkeä tai eläintä siitä kauemmaksikin. Pennut pysyvät hyvin lähellä. On Vilmakin omalla pihalla varsinkin aamulla ilman valjaita, koska silloin se ei lähde mihinkään, vaan kulkee perässä kiltisti.

    VastaaPoista
  8. Se on koirakaveruksille hyvä, että on toisistaan seuraa, uskon.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...