lauantai 10. tammikuuta 2009

Langennut



Kävin eilen katsomassa Jyväskylän alueoopperan esitystä, tällä kertaa vuorossa oli Giuseppe Verdin La Traviata. Edellinen näkemäni oli pari vuotta sitten Jevgeni Onegin. En harrasta erityisemmin oopperoita. Kävin kuitenkin nuorena Sveitsissä asuessa kävin katsomassa Taikahuilun ja Manon Lescautin ja sittemmin kotimaassa olen nähnyt kuusi oopperaa eli aika vähän. Ja koskaan en ole käynyt Savonlinnassa, mitä voi pitää aukkona keski-ikäisen virkanaisen sivistyksessä.

La Traviata tarkoittaa langennutta. Tarina pohjautuu Alexandre Dumasin 1800-luvulla kirjoittamaan Kamelianainen-kirjaan, jonka Giuseppe Verdi on säveltänyt oopperaksi. Violetta on kuuluista pariisilainen 22-vuotiaana kuollut kurtisaani Marguerite Gautier, jonka Greta Garbo on unohtumattomasti piirtänyt verkkokalvoillemme valkokankaalla.

Teos oli ohjattu nykyaikaan muotinäytöksineen, catwalkeineen ja kännyköineen. Pääosaa lauloi Sirkka Lampimäki ja ihailin hänen lauluaan kautta linjan. Alfredo häneen rakastuvana nuorena miehenä jäi vaisuksi ja oli sitä paitsi puettu mitäänsanomattomaksi hiireksi muiden upeiden mieshahmojen rinnalla. Siitä en päässyt mihinkään, että suurimman vaikutuksen kaikissa paikallisissa esityksissä minuun on tehnyt oopperakuoro, sen sointi on aina erinomainen!

Lopussa Violetta eli kadulla sinisten roskapussien ympäröimänä puettuna maastohousuihin, verkkatakkiin ja pipoon. Siinä vaiheessa minulle tuli mieleen, että kuvaan olisi sopinut paremmin, jos koko ooppera olisi esitetetty räppityylillä. Ystävän mielestä hän olisi voinut kuolla Aidsiin ennemmin kuin keuhkotautiin. Eli ehkä olisin nähnyt koko näytelmän mieluummin aikalaissovituksena, siinä on puolensa.

Tässä on Keskisuomalaisen arvio ensi-illasta uudenvuodenaattona.




Tässä on tuttuja säkeitä Violettan kärsimyksistä. Sumi Jon ääni on hurmaava!

7 kommenttia:

  1. La Traviata onkin ihana ooppera! Itse tykkään kovasti oopperoista.

    VastaaPoista
  2. Oopperassa olen käynyt vain muutaman kerran ja niistä kolme käyntiä Olavinlinnassa.

    Muuten pidän Verdin musiikista,
    La Traviata on yksi lemppareista.
    Placo Domingon tulkitsemana parasta.

    VastaaPoista
  3. Aika monta oopperaa olet kuitenkin nähnyt, minä olen nähnyt telkkarista vain Taikahuilun, johon sinä tietty annoit innostuksen aikoinaan.

    Siinäpä hyvä idea, juonihan on valmiina, kukahan tekis tuollaisen rap-oopperan.

    VastaaPoista
  4. Enpä ole ikinä oopperaan tullut menneeksi. Voisin vaikka mennäkin.

    Ainoastaan olen käynyt Pariisin oopperassa sisällä, ihana paikka, Marc Chagallin maalauksia ja vanhaa vanhaa tunnelmaa; upottavia lattiamattoja, viininpunaista samettia.. Sellaiseen oopperaan haluaisin mennä joku päivä..

    VastaaPoista
  5. Yelian, oopperat ovat minusta sillä tavalla vaikeita, että vasta toista kertaa kuullessaan alkaa hahmottaa paremmin musiikkia ja nauttia siitä. Yleensä en ole ollut etukäteen tietoinen juonestakaan eli italiaksi laulettaessa ei tiedä mitä tapahtuu. Nyt ehdin lukaista käsiohjelman ennen alkua.

    Arleena, Olavinlinna on varmasti elämys sellaisenaan ja tarjoaa hienot puitteet vanhoille oopperoille. Yksi ystäväni käyu siellä joka vuosi, kun voi asua tätinsä luona.

    Noeijoo, se telkkarin Taikahuilu oli Ingmar Bergmanin ohjaama ja erittäin mielenkiintoinen. Figaron häät olen myös nähnyt telkkarista, siinä lauloi Kiri Te Kanawa, näitkö sen? Sen jälkeen Helsingin Figaron häät oli lattea esitys.

    Sooloilija, tuollaiseen oopperataloon tai teatteriin olisi upeaa päästä. Elokuvissa ja kirjoissahan ooppera oli ennen vanhaan kohtaamispaikka ja yläluokan seuraelämän keskus. -Luen juuri Forsytein tarua ja siinä käydään päntiönään oopperassa.

    VastaaPoista
  6. Piti vielä tulla lisäämään, että tänään maanantaina oli Kalevassa ylistävät arvostelut tästä näkemästäsi oopperasta! Ihan oopperavuoden tapaukseksi nimitettiin.

    Ja huomasitko Golden Globeissa tänään, että Vicky Cristina Barcelona palkittiin parhaana draamaelokuvana. Aika yllättävää!

    VastaaPoista
  7. Sooloilija, jos olisi paremmin perillä oopperaskenestä, osaisi ehkä arvostaa asioita eri tavalla. Ainakin lavastus ja puvut olivat minusta hyvät, paitsi se onneton rakastaja.

    Ja tuo Allen, Merin kanssa olimme tosi pettyneitä, siitä ei jäänyt mitään käteen.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...