maanantai 19. tammikuuta 2009

Kello raksuttaa

Tämä tlo ei ole mummolani, vaan siinä asuu joku onnellinen Kramsunkadulla Seminaarinmäellä

Ajatella, että on tullut elämässä hetki, jolloin keskellä päivää voi kuulla kellon raksutuksen. Tuijottaa ulos ja tuntea kuinka maailma on paikoillaan. Voi melkein mielessään kuulla kahdentoista lyönnit ja päivän mietelauseen.

Kun olin pikkuinen ja joskus Mummalla hoidossa, isoisäni tuli puolilta päivin pyörällä kotiin syömään. Sen jälkeen hän oikaisi hetkeksi sohvalle radion viereen. Keskipäivä piirtyi tarkasti mieleeni, kun se toistui aina samanlaisena. Lasten piti olla silloin hiljaa. Ikkunalauta oli täynnä anopinkieliä.




12 kommenttia:

  1. Kotoisan tuntuinen paikka. Tuolla olisi varmaan mukavaa asustella :D

    VastaaPoista
  2. Vaahteran varjossa kaunis puutalo. Nyt tuli kesää ikävä...

    VastaaPoista
  3. Tuo viimeinen lause antaa mielikuvitukselle siivet -mitä anopille tai anopeille oli tapahtunut..

    Juuri tuollaiset päivät kellon raksutuksineen ovat terveellisiä kaiken sen kiireen jälkeen. Ihana että olet saavuttanut sellaisen olotilan.

    VastaaPoista
  4. Ari, tuollainen talo on ihmisen kokoinen.

    Irma, kesällä vanha puutalo pääsee oikeuksiinsa. Ennen oli mukavan pientä ja idyllistä.

    Eino, ilkeillä anopeilla oli terävät kielet ja ne saivat ansionsa mukaan ;)

    VastaaPoista
  5. Kello raksuttaa mennyttä aikaa....
    Niin mennythän se aika jo on, kun kello käy.
    Mutta muistoihin on mukava palata.
    Tuleeko niitä keskipäivän mietelauseita vielä radiosta. Pitäisi muistaa joskus kuunnella.

    VastaaPoista
  6. Arleena, silloin ennen oli kodeissa usein radio auki. Lapsena sitä tuli siis kuunneltua paljon: "..Kotka-Rankki, etelätuulta 25 metriä sekunnissa..."

    VastaaPoista
  7. Talo kuvassa aivankuin kutsuu päiväkahville kylään:)

    Meillä isä tuli aina puolilta päivin pyörällä kotiin töistä syömään ja oikaisi sitten hetkeksi sohvalle. Aivan niinkuin kirjoitit. Ihania muistoja:)

    VastaaPoista
  8. Susanne, pienenä lapsena sitä eli ja teki havaintoja vain siinä hetkessä, elämä oli hidasta ja rutiinit toistuivat samanlaisina päivästä toiseen. Lauantaisin tuli radioista Satukaruselli ja siinäpä se viikon lastenohjelma olikin.

    VastaaPoista
  9. Kuulostaa ihanalta rauhoittumiselta.

    Radiossa mukavinta oli painella nappuloita ja väännellä isoja ruskeita kanavapyörylöitä. Ja ihmetellä niitä ulkomaan nimiä. Düsseldorf, Luxemburg, Antwerpen. Miksi niille oli omat taajuusalueensa?

    VastaaPoista
  10. Meri, tuo olikin niitä harvoja kontakteja ulkomaihin, kun Ruotsia kauempana ei siihen aikaan matkusteltu. Jännittäviä ääniä, ufoilua.

    VastaaPoista
  11. mä kuulen tuosta sun kuvauksesta myös sen kun kello lyö. ensin se raksuttaa vähän ja sitten metallinen kellon lyönti kuuluu. Taustalla raksuttaa samaan aikaan. Toinen, kolmas...

    Kun elämä siitä vähitellen palautuu ilmassa on tiskien tuoksu ja mummo on laittanut kahvipannun tulelle. Uunissa lämpiää pakkasesta otettu pulla.

    VastaaPoista
  12. Nelle, juuri noin. Meidän mummolassa oli vielä lasten riemuksi vanhanaikainen käkikello. Kahvi jauhettiin käsimyllyllä, vaikka asuttiin siis kaupungissa ja ei ollut enää 1800-luku...

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...