keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Joululaulujen siivittämänä

Iltalenkillä eilen illalla oli näin idyllistä, kun taskukameran salama välähti vahingossa

Käykö teille koskaan niin, että puolenpäivän aikaan joka puolelta taloa löytyy aloitettuja ja keskenjääneitä tehtäviä? Eilisen kurjan päänsärkypäivän jälkeen oli tänä aamuna vähän enemmän virtaa ja aloitin aamun kuvaamalla peräti neljällä kukalla kukkivaa amaryllistäni.

Kuvien siirto koneeseen ja muokkaamaan. Mutta sitä ennen ehtii toki vilkaista ainakin pari blogia. Kas, Arleena on jo ehtinyt postata tänään upeat amarylliskuvat. No, minä teen saman huomenna.

Sitten huomasin, että muutama joululahja odottaa paketoimista ja vein ne kodinhoitohuoneen pöydälle papereitten ja narujen kanssa. Samalla huomasin panna pesukoneen päälle. Käydessäni hakemassa keittiöstä teippirullan paketointia varten muistin, että keittiön kaksi roinakaappia odotti edelleen uudelleenjärjestelyä. Nyt kerrankin jaksaisin tehdä sen!

Sitä ennen nopea lounas: vihanneksia ja pieni purkki tonnikalaa pannulle, nopea kypsennys ja maustaminen chilikastikkeella. Yksi leipä ja rasvatonta piimää. Joululaulut soimaan ja jatkuu!

Kaappien tyhjennys, hyllyjen pesu ja uudelleenjärjestely ei ollutkaan ihan pieni homma. Jotain lähti roskiin, muita järjestelin uudelleen ja silti jäi vielä ylimääräistä tavaraa sijoitettavaksi jonnekin. Oli niin rasittavaa, että päätin välillä rojahtaa sohvalle kuuntelemaan rentoutuslevyä viltin alle.

Mutta sitä ennen oli pyykit ripustettava. Ja sitä ennen tehtävä ne paketit. Äh! Ja tyhjennettävä kuivauskaappi.

Lopulta pääsin sohvalle. Risto Ranta alkoi ihanan rauhallisella äänellään vaivuttaa minua hiukan rentoutumaan. Melkein onnistuikin, mutta puolen tunnin kuluttua huomasin, että päivänvaloa on tullut jo enemmän ja voisin kuvata kukkaani ikkunan lähellä. Ja ne edellisetkin ovat vielä käsittelyvaiheessa.

Turha kai kertoakaan, että verenpaine on ollut taas korkea.



18 kommenttia:

  1. No on sinulla ollut puuhaa siellä. Vaikka tuntuu kyllä tutulta että menee mihin vain kotona, niin huomaa että tuo piti tehdä ja tuo ja tuo...

    Valokuvasi on aivan ihana. Kun näin sen tuli heti olo, että vau miten upea!

    VastaaPoista
  2. Puuhaa olisi vaikka muille jakaa! =)

    Kun katsoo kuvaa,
    rupeaa väkisin laulamaan joululauluja...=)

    Lunta tulvillaan
    on raikas talvisää... =)

    VastaaPoista
  3. Aivan ihana unelmakuva suomalaisesta talvesta ja lähestyvästä joulusta!

    Kovasti olet hommaillut. Minä teen melkein samoin; aloittelen kaikenlaista, toinen homma jää kesken kun tulee jotain mielenkiintoisempaa. Äskenkin askaroin sellaisen projektin kimpussa, että tiskaaminen jäi toiseen hetkeen.. Siitä projektista laitan illaksi kuvaa blogiini..

    VastaaPoista
  4. Olisipa meilläkin lunta...

    VastaaPoista
  5. Ihana jouluinen valkea tie ja kuuset.
    Täällä ropisee vesisade ikkunapellille juuri nyt ja on mustaa ja pimeää.

    Huomenna siis ihanat amarylliskuvat.

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommenteista, Susanne, Hallatar, Sooloilija, Niina ja Arleena. Keskistä Suomea ainakin hellitään nyt pikkupakkasella ja unelmalumisateella. Puut ovat lumen peitossa sen näköisesti, että jos joulupukki kävelisi vastaan, luulisi palanneensa suoraan lapsuuteen!

    VastaaPoista
  7. Tuota yhä uusien asioiden aloittamista sanotaan IMTHO:ksi eli Iän Mukanaan Tuomaksi HajamielisyysOireeksi. Meillä TalonMies on kehittänyt IMTHOsta oikein taiteenlajin, pitää joskus kertoa yksi tapaus...

    VastaaPoista
  8. Ja naisillako muka tippaleipäaivot! Ärsyttävintä on, kun on kiivennyt yläkertaan polvet rahisten hakemaan jotain ja sitten järjestääkin jonkun äkkiä ja alhaalla taas huomaa, että pitää kiivetä yläkertaan ja ... :)

    Mutta kiva että päänsärsärkysi on helpottanut.
    Ja kuva on ihana.

    VastaaPoista
  9. Käyp katteeksi tuo lumi, meinaan. Mutta ei käy katteeksi korkea verenpaine ja muut vaivat. Mulle tuli ku´tsu TT-angiografiaan tammikuun lopulle, sitten kuullaan, mikä on pääni tila. Pittääpä kysyä, näkyykö Alzheimer muutoksia, isällähän se on.

    VastaaPoista
  10. Haha, tuttua puuhaa! Illalla kun miettii, mitä kaikkea sai hajamielisyyksissään aloittamaansa valmiiksi, saattaa tuntea itsensä jopa ahkeraksi ja aikaansaavaksi ihmiseksi! :D
    Kurjaa, että sulla nousee verenpaine puuhailusta, mulla ei yleensä nouse kuin harmi ja kiukku siitä, etten taaskaan ehdi istahtaa. ;)

    Kaunis lumisadekuva.

    VastaaPoista
  11. Pilviharso, Eevis, Inivääri, Vicki ja Krisu! Kiitos myötätunnosta, naisen puuhailulle ei ole loppua. Itse asiassa se on kivaa, pitäisi vain osata levätä välillä.

    VastaaPoista
  12. Onpa ihan lumisadekuva! Salama sen tekee. Muista levätä!

    VastaaPoista
  13. Liisa, ei olisi tullut mieleenkään kokeilla salaman käyttöä, se välähti vahingossa.

    VastaaPoista
  14. No käy ihan samalla tavalla. Väitän, että se perustuu tuohon vanhaan ohjeeseen ”vie mennessäsi, tuo tullessasi”. Ensimmäisen tavaran vietyäni löytyy toinen, joka viedään jonnekin muualle, jossa taas joku muu jonnekin. Menee kauan, ennen kuin palaan sinne, mistä aloitin. Ja aina en palaa. Hommat rönsyilevät, mutta mikään ei tule valmiiksi.

    VastaaPoista
  15. Moninainen, ihana kuulla että muillekin käy samalla tavalla. Nainen vain huomaa joka paikassa tekemätöntä työtä tai ihan kivaakin hommaa.

    VastaaPoista
  16. Tulen tänne vielä minäkin vahvistamaan tuon keskeneräisten töiden ketjun myös omalta kohdaltani. Täytyisiköhän ostaa semmoiset hevosen silmälaput, joilla ei näe yhtään sivulle, jotta ei huomaisi tekemättömiä töitä ympärillään...

    VastaaPoista
  17. mm, silmälapuilla voisi olla käyttöä aika monelle naiselle :-D

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...