Ruokajutuistani voisi päätellä, että meillä syödään aina jauhelihaa. Oikeasti teen enimmäkseen ruokaa kanasta ja kalasta, mutta nytkin on takataskussa silti lihamurekeresepti. Ja ihan oikeasti ajattelen, että pääasiassa syödään kasvikunnan tuotteita. -Saa sitä ajatella. Viime viikonloppuna tehtiin nimittäin hirveä, patana ja keittona, sitä Tupasen emännän miehen kaatamaa. Ja hyvää oli!
Ja kun tavoitteena on ollut jo pitempään löysätä pipon kiristystä, se on merkinnyt myös vähemmän tiukkaa ruokapolitiikkaa. Miehen onneksi meillä käytetään joskus jopa voita ja pekoniakin. Mutta jos vielä kuohukermallekin annan periksi, saan toivottaa teltantekijän vaatettajakseni samantien!
En ymmärrä, miksi ruokalajit nimetään aina proteiinilähteen mukaan. Jos nimeän tämän ohjeen siideriomenoiksi, nimi johtaa kuitenkin harhaan. Miten olisi Sieni-pekonimureke? Alkuperäinen ohje on lokakuun Gloriasta ja nimeltään Lammasmureke ja siideriomenat.
Lammasta tai karitsan jauhelihaa ei yhtäkkiä löytynytkään marketistamme, joten käytin tähän vähärasvaista nauta-sikajauhelihaa ja paketillisen savunmakuisia pekonikuutioita. Samaan syssyyn heitin pienen pussillisen käsiteltyjä suppilovahveroita pakastimesta.
Ja tässä vaiheessa meillä alkoi kaikilla valua kuola suusta koiraa myöten! Se parkeerasikin söpön takamuksensa jalkoihini leikkuulaudan ja lieden tuntumaan eikä hievahtanut mihinkään tuoksujen lumoissa.
Pekoni-sienimureke ja siideriomenoita ainakin 6:lle
700 g jauhelihaa (alkuperäisessä ohjeessa siis lammasta+ 300 g nautaa)
paketillinen savunmakuista pekonia, valmista silppua
pari dl käsiteltyjä suppilovahveroita tai muita sieniä
5 valkosipulinkynttä
2 pientä sipulia
1 rkl voita
1 dl korppujauhoja
1 dl kuivaa omenasiideriä
2 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2 kananmunaa
Lisäksi:
4-6 punaista omenaa koon ja astian mukaan
2 rkl voita
½ tl suolaa
ripaus mustapippuria
½ dl kuivaa omenasiideriä
Kuumenna paistinpannulla voita ja öljyä ja heitä joukkoon pekonit paistumaan. Lisää hetken kuluttua silputut sipulit ja valkosipulit kuullottumaan kevyesti, ja sen jälkeen vielä sienet.
Kaada kulhoon korppujauhot, siideri, mausteet ja munat ja sekoita kunnolla. Lisää jauheliha sekä pannulla paistetut, hieman jäähtyneet muut ainekset. Upota sitten kätesi ihanaan massaan ja rouhi sormilla sekaisin ja tasaiseksi.
Muotoile isoksi murekkeeksi sopivaan astiaan. Jätä reunoille tilaa vielä omenoille.
Omenoita ei kannata kuoria, ovat sillä tavalla nätimpiä ja pysyvät kasassa, mutta pestä kyllä voi. Paistele lohkottuja omenoita voissa pannulla pari minuuttia. Mausta sitten kevyesti suolalla ja pippurilla, lado murekkeen viereen ja kaada hiukan siideriä päälle.
200-asteisessa uunissa paistoaika oli reilusti 45 minuuttia, olisiko ollut melkein tuntikin.
Tässä ruoassa on ainakin laakeassa padassa valmistetuna aika paljon nestettä, joka seistessään alkaa imeytyä takaisin ruokaan. Omenoistahan sitä tulee. Älä siis huolestu, vaikka koko ruoka uunista otettaessa tuntuu lilluvan siiderissä. Minäkin säikähdin, että voisin vaikka vannoa kaataneeni omenoille vain sen puoli desiä enkä koko pullollista!
Mutta ei, loput siideristä sain juoda aterialla. Perunoitten ja kaaliraasteen kanssa tämä ruoka oli todella hyvää. Määräkin oli niin iso, että siitä riitti kolmeksi päiväksi meille kahdelle. Harvinainen viikonloppu, kun nuorisoa ei ole syömässä. Silti koiralle raskittiin antaa vain rääppeitä.
Nythän on talvi, ja voi ruveta miettimään pororuokiakin. Hmm...