Parasta talvessa on kävelllä lumisessa metsässä. Tykkään sauvakävelystä, vaikka hiihtokaan ei olisi poissuljettua. Ehkä se on vaan mennyt saman pesuveden mukana kuin muukin liikunta, jota nyt yritän pikkuhiljaa palautella mieleen. Koiran tultua taloon on kuitenkin menty sen ehdoilla metsässä eli kävellen.
-Onneksi muuten on koirapolkuja, koska kaikki muut tavalliset metsäreitit on ajettu latukoneella ihan muuhun käyttöön. Sinne ei passaa eksyä tai käy huonosti!
-Onneksi muuten on koirapolkuja, koska kaikki muut tavalliset metsäreitit on ajettu latukoneella ihan muuhun käyttöön. Sinne ei passaa eksyä tai käy huonosti!
Tässä on yksi kiva metsä Haukanniemessä. Nyt sinne on lyhyt matka, kun pääsee oikaisemaan jään yli. Niemen voi kiertää ympäri tai oikaista tiheän lehtikuusimetsän läpi.
Olenko minä ainoa, joka näkee tässä lohikäärmeen? Ja nyt se...
...HYÖKKÄÄ!
Kauhean vaikea on saada kuvaan tätä lumisen metsän tunnelmaa! Kaikki tietysti tiedämme ja tunnemme sen, mutta sittenkin sitä olisi kiva oppia ikuistamaan. Se oikea valkoisuus pilvisenä päivänä, se sopiva etäisyys yksityiskohtiin, ettei tule sumppua.
Ja tietysti se, että taskussa on vain pikku-canon, kun mukana on myös kävelysauvat. Onneksi näin, sillä yhdellä vastaantulijalla roikkui kaulasta iso-canon ja juuri silloin tuulenpuuska pöllytti puista valtavan määrän lunta kaikkien päälle. Kävi sääliksi kameraa.
Tämän pienen ja matalan lahden yli lampsimme. Ihmettelin jään päällä olevaa vetistä sohjoa. Nyt on kuitenkin ollut jo kaksi kuukautta tosi kylmää ja enimmäkseen vain parinkymmenen sentin kevyt lumikerros jään päällä. Lahdessa ei voi olla mitään virtauksia. Aiemmin on ollut sama juttu.
Joku nautti! Sai olla vapaana ja kahlata umpihangessa. Toisessa metsässä ei olekaan vähään aikaan voinut päästää vapaaksi, kun Vilma katosi viime pyhänä kannoilta. Vähän aikaa etsittyämme näin yhdestä kuopasta pusikon takaa hännänheilutusta. Vilma ei reagoinut minkäänlaisiin kutsuihin ja komentoihin, joten miehen oli kahlattava hakemaan sitä. Koira karkasi hänen käsistään ja tuli onnellisena näyttämään jäniksenkäpälää suussaan. Eikä antanut ottaa kiinni!
Vielä toisen kerran mies sai kiroillen kahlata hakemaan Vilmaa, joka oli jäniksenraadon kimpussa. Nyt koira varmasti osaisi suunnistaa paikalle jo kaukaa, jos päästettäisiin irti sillä suunnalla.
Ihanaa puuterilunta, sitä tuiskuttelee parhaillaan täälläkin. Lohikäärmeeltä hyvinkin näyttää puunkäkkyrä, on vielä kiva risutukkakin:)
VastaaPoistaVilmalla tuottaa jo vaikeuksia lumessa kahlaaminen, mutta urheasti pikku koira puskee lumessa, hauskan näköistä katseltavaa. Onneksi sää lauhtui, joski uskaltaisin huomenna vähän pihalle ihailemaan lumista maisemaa.
Hauskaa viikonloppua sinulle!
Kauniit harmaan monet sävyt omassa ympäristössään. Kyllä minäkin tunnen sääliä kameraa kohtaan kylmässä ja kosteassa.
VastaaPoistaKyllä niitä kummia hahmoja lumimetsissä minäkin näen. Ja nöyrästi kumartelevia puita :)
VastaaPoistaJäälle nousee vettä jään halkeamista, kun lunta on kertynyt niin paljon, että se alkaa painamaan jäätä. Niin olen käsittänyt. Sitten kai lumikerros eristää niin paljon, että vesi ei jäädy kovin nopsaan, vaikka pakkastakin olisi reippaasti.
Koirilla on koiran luonto, jäniksenkäpälä oli tärkeä juttu Vilmalle. Silloin ei ihmisen huhuilut paljoa paina..kun on tärkeämpääkin..
VastaaPoista;D
Upeita lumikuvia. Minun lumikuvistani tulee aina sinertäviä ja joudun niitä kovasti käsittelemään ennenkuin saan ne näyttämään todellisilta..
Kauniissa maisemassa ja valkoisessa lumessa on mukava taivaltaa. Tätä kauneutta nyt riittää vain säät ovat olleet joskus aika tuivertavia.
VastaaPoistaMeillä on niin paljon lunta, että ei olla päästy metsään eikä hiihtämään kotinurkilta. Lumikenkiä pitää testata, mutta koirakin tarviis semmoset.. metsään pitäisi päästä!
VastaaPoistaManteli, tuollaisessa puuterilumessa Vilman kokoinenkin koira voi suksia vaikka umpisukeluksissa:)
VastaaPoistaRva Pioni, täällä blogissa nuo kuvat näyttävät vielä tummemmilta kuin kuvaohjelmassa. Mutta olkoon.
Ruska, teoriasi kuulostaa järkeenkäyvältä. Täällä on vain ollut aika vähän lunta. Yksi mies putosi jäihin tuolla Päijänteen rannassa, joten outoa jään ohuutta sielläkin.
Sooloilija, tähän asti koira ei ole päässyt päästäistä isompien raatojen kimppuun. Jänihän on yhtä iso kuin koirakin!
Arleena, pieni lauhtuminen on nyt jo ihan paikallaan. Talvea kyllä jatkuu vielä.
Tarja, lumikengät on mulla ihan kokonaan kokeilematta. Niillä on varmasti aika kivaa ja kuntoa nostattavaa kulkea umpimetsässä.
Minusta olet hyvin saanut lumisen tunnelman tallennettua kuviisi. Minäkin tykkään sauvakävelystä, mutta ihme ja kumma, nyt olen innostunut hiihtämisestä, tänäänkin olin.
VastaaPoistaOmenaminttu, onnea sinulle, hiihtäminen liikuttaa ihanasti koko kroppaa. Muistan sen vielä hämärästi menneisyydestä;)
VastaaPoista