maanantai 6. helmikuuta 2017

Kymmenen vuotta: se oli ihanaa niin kauan kuin se kesti!



Huh, vuosikymmen on vierähtänyt verkon pauloissa. Aloitin ensimmäisen blogin kymmenen vuotta sitten. Ja puoli vuotta on mennyt nyt ilman yhtään julkaisua, siinä missä ennen jo viikko tuntui pitkältä. En olisi koskaan uskonut, että tulee päivä, jolloin panen pillit pussiin, niin innostunut olin. Enimmäkseen.

Viime kesään se loppui. Ei ollut nää tarvetta, ei niin paljon vapaata aikaa, ei niin paljon yksin kotona olemista. Mieheni H. jäi eläkkeelle, joten vapaapäivinäni on muutakin tekemistä kuin valokuvata ja kirjoitella. Tai...ei se niin mennyt, halu hiipui jo ennen sitä. 

Viime kesän jälkeen en ole ollut kiinnostunut enää kuvaamisesta. Tuntui että kaikki on kuvattu jo moneen kertaan. Kameraa en ole enää aikoihin kuljettanut mukana, kun puhelimesta saa välitettyä kuvat niin kätevästi sosiaaliseen mediaan ja kavereille. 

Ainoa kuvaaminen, mistä olisin kiinnostunut, on vanha intohimoni kosmetiikka: haluaisin tehdä meikkivideoita vanhemmille naisille. Valokuvissa joita olen kokeeksi ottanut, näytän armottoman uurteiselta ja vanhalta haahkalta, ei sellaista kukaan katselisi, oli meikki tai ei. Pitäisi panostaa kunnon videointivaloihin enkä halua ryhtyä nyt mihinkään hankintoihin.  Minulla on nimittäin toinen projekti menossa: aion lopultakin löytää meille uuden kodin.

Nykyinen on liian iso. Haluan löytää tilavan kolmen huoneen rivitaloasunnon kohtuullisen matkan päässä keskustasta. Huomenna siistin loputkin pikkutavarat piiloon ja alan kuvata huoneita myyntiä varten. Valmistaudun henkisesti pitkään myyntiaikaan, vanhalla alueella kun ollaan. Toivon, että pääsemme uudehkoon ja pelkistettyn kauniisti tehtyyn kotiin tämän vuoden aikana. Eikö se ole kohtuullista?


Minulle kuuluu siis hyvää, ei mitään mullistavaa uutta. En ole vielä(kään) isoäiti. Saan jäädä eläkkeelle ensi vuonna, loppuvuodesta. Ei yhtään paha, vaikka tykkään työstäni tosi paljon ja pidän itseäni hyvin onnekkaana, kun saan tehdä työtä nuorten ihmisten kanssa. Aikansa kutakin ja kolmekymmentä vuotta samassa työssä varmaan riittää. Vähän niin kuin nyt kymmenen vuotta tätä blogia:) Joten, tää on nyt tässä.

Kaikkea hyvää ja suuret kiitokset 
suurenmoisille lukijoille ja blogiystäville!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...