keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Luna


Silkkiturkki Luna, maailman kaunein koira, on poissa. Vieraileva tähtemme, nuorimman pojan silmäterä, kuoli viime sunnuntaina kuukautta vaille yhdeksänvuotiaana.  

Nisäkasvaimista se talvella alkoi ja niitä poistettiin kolmeen otteeseen. Lopulta syöpä levisi nopeasti ja loppu tuli yhtä nopeasti. Yllättävän nopeasti. Lopulta kolmessa päivässä.

Ihana Luna, terapiakoira, ihmisiä rakastava otus.

Tässä vielä pentuna.

Vilman kanssa ne tulivat hyvin toimeen, mutta ylimpiä ystäviä niistä ei koskaan tullut.


Voiko kauniimpaa katsetta olla! 
Ikävä on kova. Lunasta jäi hyvin rakas muisto.



16 kommenttia:

  1. Voih, lemmikkien kuolema on aina niin ikävää...

    VastaaPoista
  2. Jaksamisia sinulle suruun, Virpi! :(

    VastaaPoista
  3. Oi, suru on nyt kova! Myötäeläen.

    VastaaPoista
  4. Tuula ja Riitu6.7.2016 20.25

    Oi ei, ymmärsin että <luna oli teille todella rakas. Itku tuli vaikken Lunaa tuntenutkaan, välillä miettii että mitäs sitten kun Riitulle on aika jättää hyvästit...

    VastaaPoista
  5. Voi Lunaa, kaunis ja lempeäkatseinen koira <3

    VastaaPoista
  6. Ei ollut hyvä idea lukea tätä töissä. Onneksi tähän aikaan aamusta heinäkuussa ei ole kukaan näkemässä kyyneliä. Lunaa on kyllä kova ikävä. Onneksi meillä on muistot ja noin miljoona kaunista valokuvaa. RIP ihana, pikkuinen Lumppi.

    - E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhtäkkiä sen aina muistaa ja sitten tulee kyyneleet. Tekee kyllä hyvää itkeä ja surra, vaikkei ehkä töissä. Ihana pikkuinen Lumppi, sellainen se juuri oli!

      Poista
  7. Voi miten ikävää, olen kokenut lemmikin menetyksen itsekin ja itkenyt sitä monet kerrat. Lemmikki on perheenjäsen ja hyvin rakas monelle meistä. Lämpimiä ajatuksia sinulle.

    VastaaPoista
  8. Pitkästä aikaa kävin lukemassa tuttuja blogeja ja osuin tännekin. Kovasti kosketti Lunan kuolema. Meidän lapinkoirauroksemme täyttää syksyllä 14 v ja kunto on viimeisten kuukausien aikana kovasti heikentynyt. Lääkärillä ollaan käyty, selässä jotain vikaa löytyi. On vaan niin vaikea tehdä päätös koiran lopettamisesta. Tämä koira on vielä meidän viimeinen koira, näin olemme päättäneet. En vaan oikein osaa kuvitella elämää ilman koiraa; lenkkikaveria, pyyteentöntä kuuntelijaa, iloista hännänheiluttajaa, rapsutusten rakastajaa...Voimia suruun! Vain toinen koiraihminen tietää mitä koiran menettäminen merkitsee.
    Lämpimin terveisin Jokivarren Maaretta
    Ps. Pitäisi käydä päivittämässä omaan bloginiikin viime vuosien kuulumiset; ilot ja surut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Maaretta! Kävin juuri muutama päivä sitten katsomassa, onko blogissasi päivityksiä. Ymmärrän nyt hyvin sinua ja muita, jotka ovat lopettaneet blogielämän. Mietin itsekin, että tämä muu elämä on kasvanut täydemmäksi, onneksi. Sisällön tuottaminen blogiin vie paljon aikaa ja vanhoja ystäviä on pudonnut pois, väkisinkin miettii, kenelle tätä teen. On ruvennut myös kyllästyttämään kiiltokuvamainen tuottaminen, mihin itsekin paljon syyllistyn.

      Neljätoista on jo vanha koiraksi, pitkään olette saaneet viimeisen kanssa ollakin. Lunan kanssa loppu tuli niin nopeasti ettei sille ollut vaihtoehtoja. Vaikeampaa on varmasti päästää koira lähtemään aikaisemmin.

      Poista
  9. Otan osaa suruunne! Tiedän tunteen, rakas ystävä on poissa. Mutta tassunjälki sydämessä pysyy ikuisesti <3

    VastaaPoista
  10. Voi, rakkaan lemmikin kuolema on raskasta

    VastaaPoista
  11. Luin tämän vasta nyt. Itse menetimme laivakoira Rutun samana päivänä. Jäi loputon ikävä. Voimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan Rutun hyvin! Se oli kuvissa tomerannäköinen ja kaunis koira, innokkaana mukana veneessä ja rannoilla. Vuodet vierivät niin äkkiä ja yhtäkkiä eläimen elämä onkin jo lopussa.

      Vaikka näin Lunaa vain kerran viikossa, se oli minulle hyvin rakas. Nyt tuntuu aivan oudolta ajatella, että se on poissa eikä koskaan palaa. Se on haikeaa surua, ei musertavaa, kuten kuvittelisin läheisen ihmisen kohdalla olevan. Huomaan, että olen toistaiseksi välttynyt suurilta menetyksiltä.

      Poista
  12. Kiitos teille kaikille ihanista kommenteistanne!

    VastaaPoista
  13. Päätin aloittaa viikonlopun blogikierroksen täältä. Voi Virpi, minä muistan miten kurjaa oli, kun oma koira jäi auton alle kauan sitten. Pitkään sitä tuli itkettyä. Lemmikit kuuluu perheeseen. Lämmin halaus sinne!

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...