maanantai 13. kesäkuuta 2016

Muutama kuva Tallinnasta


Tallinnassa käydessä tuntuu, että kerta kerralta kaupunki muuttuu hauskemmaksi paikaksi. Siellä on mukava kuljeskella hissukseen. Kuvassa en tosin hissuttele minä, vaan ystäväni Kaarina. Näillä nurkilla Katariina käik -kujalla pitää käydä joka kerta. Käsityöläispajoista löytää joka kerta jotain uutta ja kivaa, tällä kertaa lasiset siniset pallot korviin.





Tälläkin matkalla ruoka oli hyvää jokaisessa paikassa, mihin pysähdyimme syömään. En ole sellainen ruokamatkaaja, että etsisin etukäteen hyviä ravintoloita, mutta arvostan hyvää ruokaa ja tykkään poiketa kivannäköiseen paikkaan syömään. Maiasmokk-kahvilan yläkerrassa nautimme herkullisen illallisen yhtenä päivänä. Oli hiljainen ilta ja ravintola oli klassisen kaunis, tummahkoja huoneita peräkkäin. Kuin olisi ollut kylässä jossakin varakkaassa kodissa joskus menneisyydessä!




Miksi, miksi, miksi meillä ei myydä tulppaaneja näin?! Olisi ihana ostaa paljon kukkia, mutta meillä saa ostaa vain markettikimppuja tai sitten kukkakaupan löytäessään saa ostaa puketin aikamoiseen kappalehintaan. Miksi ihmeessä Suomenlahden ylitys ei onnistu, vai onko meillä joku mahdoton verosyy?




Ratikalla matkasimme Kadriorgiin, siitä seuraavassa postauksessa enemmän. Hauskannäköisiä remontoituja rakennuksia.



Satuimme kulkemaan myös presidentin asunnon ohitse. Kioskilla lehden lööppi huusi "Ieva saab laps!"


Taisin kertoakin jo aiemmin, että olin lähdössä Tallinnaan oopperaan viiden hengen naisporukalla. Ladyt majoittuivat tällä kerralla Estoria-hotellin business-huoneisiin. Sen vinkin bongasin sen Glorian Kristiina Raitalan blogista joskus talvella. Hotelli oli mukavan uusi, kauniisti ja värikkäästi sisustettu ja sopivan tasokas tällaisille ladyille, jotka yhtä lukuunottamatta ovat jo kaikki vapaaherrattaria. Paikka on Viru-hotellin kupeessa, ja sijainnin hyvä puoli on lyhyt matka sinne oopperaan: sen kun hilpaisee pikkujalalla puiston poikki.

Ja se itse ooppera, Giuseppe Verdin Aida... Oli siis odotettavissa draamaa, jossa faraon vankina oleva Etiopian kuninkaan tytär rakastuu faraon voittoisaan sotapäällikköön. No, kaksi nuorta saksalaismiestä oli pistänyt kaiken uusiksi ja sijoittanut oopperan 1970-luvun neuvostotodellisuuteen. Paikkana oli ankea hotellihuone, vihreänkukertavat verhot. Etiopian prinsessa oli hotellisiivooja (ohjaajan näkemys orjan asemasta!) ja sotapäällikkö verkkopaidassa haahuileva köntys. Farao oli kaupunginjohtaja tai presidentti, hänen sotapäälliköstä kilpaileva tyttärensä kauhea pissis. Vaimo puolestaan oli kaikkien pissisten äiti, vaikkakin sinänsä todella hauska hahmo. Ja koko ooppera tapahtui siinä samassa ankeassa lavastuksessa, jossa oli lasiseinäinen kylpypuone.

Musiikista en valita, se kyllä kelpasi, samoin laulajat. Mutta me leidit olimme pöyristyneitä! Sen verran oopperanoviiseja olemme, että meille kyllä kävisi totutusta poikkeavakin ohjaus, mutta toistaiseksi emme kukaan ole nähneet vielä onnistunutta siirtoa nykyaikaan.

Huh, ainakin se kirvoitti kielenkannat ja vaati jonkin verran kuohuvaa sulatteluun, mutta jäipä ainakin ikuisesti mieleen!


12 kommenttia:

  1. Tosi kiva juttu Tallinnasta ja jäin jo odottamaan jatkoa. Hiukan kyllä huvitti tuo oopperaosuus, mutta onneksi kuohuva pelastaa, ainakin hiukan 😊!
    Tulppaanit sitten, kyllä ja ehdottomasti, siis ihmetyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oopperoissahan on aina aika kevyt tarina, sellaista saippuaoopperatasoa, joten kun se tuodaan nykyaikaan, se korostuu vielä entisestäänkin. Tavallisessa ohjauksessa aikakausi ja lavastus tuovat oman kivan lisänsä mielikuvitusta kutittamaan ja yleisö saa kokonaisvaltaisen musiikkinäytelmän. Tosin voi olla, että nuorelle polvelle seitkytluku ei näyttäydy ollenkaan niin kamalannäköisenä kuin tällaiselle silloin nuoruuttaan eläneelle.

      Poista
  2. Niinpä, Suomessa ei myydä tollaisissa isommissa volyymeissa huokeasti kukkia ollenkaan ja se on sääli, koska itse rakastaisin leikkokukkia yli kaiken. :( Kivoja kuvia ja tossa ekan kuvan nurkassa on tullut itsekin pyörähdettyä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin kerran Riiassa kesäaikaan ja siellä oli joka kulmassa mummeli myymässä kukkia, ämpäreittäin kukkia. Ja ihmiset todella ostivat niitä kotiinmennessään, monilla oli kukkapuska käsivarrella. Eikä mitään paperia turhaan ympärillä.

      Poista
  3. Kyllä pitäisi päästä käymään tuolla Tallinnassa! Olen ollut siellä kerran joskus 15 vuotta sitten. Pitääkin katsella, jos täältä olisi edullisia lentoja sinne jossakin vaiheessa kesää/syksyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähimaissa ei tule käytyä, helposti matkaa kauemmaksi, kun liikkeelle lähtee. En minäkään ole käynyt Oslossa koskaan, Tromssassa sentään pari kertaa ja kovasti vetää muuallekin Norjaan:)

      Poista
  4. Tallinnassa olen käynyt vain kaksi kertaa, enkä koskaan kesällä. Niin kivalta näyttää ja kuulostaa, että vielä tänä kesänä sinne on mentävä. Meiltä Maarianhaminasta pääsee suoraan laivalla Tallinnaan, joten matkakaan ei ole hankala. Kiitos mukavasta esittelystä!

    terv. Kristiina/MEIDÄN MÖKKI JA KAUPUNKIKOTI

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naapurimaissa on hauska käydä, kun kaikki on toisaalta niin samanlaista ja kuitenkin kutkuttavan erilaista. Tallinna vaan on minusta hurmaava paikka, ainakin turistin näkökulmasta. En tiedä, kuinka kova yhteiskunta se nykyään on, kun palkkataso taitaa olla matala ja hinnat kuitenkin nousseet. Olin iloinen, kun pääsin vihdoinkin käymään Kadriorgissa, seuraavalla matkalla pitää päästä jo tutustumaan Telliskiveenkin.

      Poista
  5. Tallinnassa on kaunista, kuvistasi välittyy hyvin tämä kauneus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä on niin viehättävää vanhaa:)

      Poista
  6. Kivat kuvat. Alkoi tehdä mieli. Kardiogin puistosta tykkään myös minä. Voi hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso hoidettu puisto on ihmeellinen näky, meillä täällä niitä ei liiemmin ole. Varsinkaan kukkivia.
      Pidä sinäkin hyvää huolta itsestäsi:)

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...