Juhannuksena lämpö ja aurinko hellivät kerrankin kunnolla, vaikka sellaisenahan juhannukset muistaa menneiltäkin vuosilta. Sateiset kun eivät jää edes mieleen. Jos vähän vaivaan päätäni, muistan että lähdimme viime vuonna jossakin vaiheessa sateen takia taksilla kaupunkiin yöksi ja se maksoi aika paljon.
Nyt oli ihana olla monta yötäkin mökillä, siis vanhempieni mökillä Oulun seudulla, missä olemme viettäneet perhepiirissä juhannusta ties kuinka kauan. Nuorimman siskon lapset tulevat aina käymään mökillä, kun asuvat lähellä, muu jälkikasvu juhlii muilla mökeillä. Meillä ei tule yleensä käytyä siellä kuin kerran kesässä, neljän ja puolen tunnin matka on niin pitkä.
Hirsimökin hiljaisuudessa lomalainen nukkuu hyvin. Vetelimme miehen ja koiran kanssa kymmenen tunnin yöunia, kun puolivälissä lomaa ei ole työstressin häivääkään enää muistissa. Eikä minulla osa-aikaisena ole sitä enää muutenkaan kuin minimaalisesti entiseen verrattuna. Heräilimme rauhassa puoli yhdentoista maissa ja keitimme kahvia. Muut tulivat vasta iltapäivän puolella grillailemaan ja paistamaan muurinpohjalättyjä.
Meillä pohjoisessa lupiini on kukkapenkin vaalittu helmi! Siellä eivät tienpenkat rehota lupiinia, vaan kissankelloa, niittyleinikkiä ja koiranputkea. Minusta tosin lupiini tienvarressa on mukavannäköistä, vaikka tiedänkin miksi siitä ei pidetä. Lupiini joka tapauksessa tyytyy vähään ja siksi viihtyy tuossakin penkissä.
Tämä on hurmaava väri:)
Vilma puolestaan viihtyi pihalle rakennetun pitkän pöydän alla kytiksellä aina kun oltiin syömässä. Muutenkin koira sai kerrankin olla vapaana koko ajan ja se nautti elämästään! Se pysyi ihmeen hyvin lähistöllä ja tuli melko pian kutsusta takaisin näkyviin. Vain kerran se ehti livahtaa vaarin työkaluvajan alle. Vajan alta kuului kolahdus ja muovin rapinaa, koiraa ei näkynyt eikä kuulunut. Ei auttanut kuin hakea sisältä makkaraa ja alkaa houkutella pois sen avulla. Pelkäsin kovasti, että se jää loukkuun johonkin. No, makkaran houkuttelemana se selvitti lopulta itsensä takaisin ihmisten ilmoille ja sai palkintonsa. -Ilmeisesti siellä ei ollut enää jäljellä rotanmyrkkyä, jota vaari muisteli heitelleensä rakennusten alle, aikana ennen koiria.
Siskon perheen jo ikääntyvä metsästyskoira. Heillä on lapinkoirakin, mutta se onnistui hyvin välttämään kameraa.
Pahka sen kun kasvaa.
Kummityttöni viritti renkaan saunan terassille ja antoi pienen näytöksen tädeilleen.
Toinen täti kokeilee taitojaan, eikä muuten ollut yhtään hullumpi, kun ottaa huomioon, ettei ollut koskaan ennen kokeillut. Minä osaan pyörittää rengasta vain vyötäröllä.
Ollapa vielä nuori ja notkea...