lauantai 30. toukokuuta 2015

Lähtöstressissä


Sijaistoimintaa! Olen mestari siinä, ja erityisesti matkalle lähtiessä. Juuri kun viimeisenä päivänä pitäisi kerätä vaatteita ja tavaroita viikon tarpeiksi helteiseen suurkaupunkiin ja pakata niitä siististi matkalaukkuun, huomaan tyhjenteleväni kameran muistikortteja. Löydän Olympuksen muistista kuvia, jotka on otettu kesäkuussa 2013 enkä ole aiemmin saanut siirrettyä niitä koneelle. Vaikeaa on nytkin ja kestää hetken, ennen kuin usb-kaapelin kautta löydän kamerasta sopivan kohdan sille. 

Huomaan, etten ole käsitellyt kaikkia muitakaan tämän kuun kuvia esimerkiksi enon hautajaisista ja nythän onkin sopiva aika siihen! Samoin blogin päivitykseen.


Minusta ulkomaille lähteminen on hirveän stressaavaa. Kotimaassa tulee reissattua pitkin vuotta ja siitä ei tule paineita. Silti otan jo rennommin kuin ennen ja jätän kaiken tahallani viime tippaan. En saa enää migreeniä tulopäivänä. Mutta paine näkyy esimerkiksi siinä, että H. lähti äsken asioille ja pyysin häntä nostamaan minun kortillani matkarahoja. Annoin kortin tunnusluvun paperilapulla rintataskuun mukaan.  

H. soittaa hetken kuluttua, että on kokeillut jo kaksi kertaa ja seuraavalla kerralla menee kortti lukkoon. Olen ihan varma, että numerosarja on oikea. Kunnes sitten pikkuhiljaa muisti palaa ja huomaan antaneeni pankin verkkotunnusten salasanan. Vaikka miten väännän, en muista automaattitunnusta. Käsi sen kyllä muistaa maksupäätteillä, mutta noin sanallisesti ei tule millään päähäni. Pitää sormella kokeilla, miten sen yleensä naputan. H. sanoo, ettei luota siltikään numeromuistiini ja päädymme varmaan vetoon, eli siirrän summan hänen tililleen.


 Tämä pikku jänönen löytyi Olympuksen muistista ja 
muistan kuvanneeni sitä yhtenä aamuna pihalla kesäkuussa 2013.

Nyt joka tapauksessa monta paria erivärisiä LauRie-ihmehousuja odottaa pestynä. Olen myös pikkuhiljaa kerännyt kaikenlaisia kevyitä kesäkuumaan kaupunkiin sopivia kangastoppeja/tunikoita. Olen löytänyt kolme niistä Sokoksen Marks and Spenceriltä, mm. ihanan valkoisen pellavatunikan ja vaaleansinisen paitapuseron. Siinä kaupassa on muuten tajuttu jotakin, mitä ei suomalaisissa kaupoissa todellakaan ole: koot jatkuvat joka mallissa suoraan pienestä isoon. Tarvitsee vain valita tangosta ja mennä sovittelemaan. Muissa kaupoissa koot loppuvat usein 42:een ja niukan muodin aikana tarvitsen isompia vaatteita. Isommat koot on sitten erikseen lihavien osastolla tai ruokamarketeissa, ja mallit sen mukaisia. 

Joskus nuorena oli vaate- ja kenkäkoko 38, mutta olen hissukseen lihonut, ja nyt vanhoilla päivillä olen pulska ja minulla on isot jalat (40) ja vaikeuksia löytää kivan trendikkäitä vaatteita ja kenkiä. Viimeksi löysin kivat kengän pienestä liikkeestä, mutta heillä oli niitä vain 39 asti. Neljääkymmentä oli tullut vain yhdet ja ei kuulemma voinut edes tilata, koska pitäisi tilata koko sarja kerrallaan. Hohhoijaa. Olen kuullut liian monta kertaa kenkä- ja vaatekaupoissa, että isompia kokoja on sarjassa vain muutama ja ne menevät heti.

Ja vaikka yli viisikymppisenä olemme jo aikaa sitten kuulemma muuttuneet näkymättömiksi, on sillä kuitenkin omalle fiilikselle ratkaiseva merkitys, että kulkee omannäköisissä ja mukavissa vetimissä.


Kosmetiikan pakkaaminen sujuu yllättäen helpoimmin. Tiedän kokemuksesta, ettei matkoilla tarvitse kovin kummoista arsenaalia. Silmille riittää rajaus ja ripsiväri, iholle kevyt tasoittelu. Raikas huulipuna on tärkein. Muut ihon- ja hiustenhoitotuotteet on sopivan pienissä pakkauksissa, niitä keräilen pitkin vuotta reissutarpeisiin.

Kahdet kevyet lenkkarit ja Eccon sandaalit riittävät kengiksi. Rebecca Minkoffin olan yli heitettävä pikkulaukku on omiaan matkalle ja violetti kassini riittää käsimatkatavaroille. Hankin pitkästä aikaa myös uuden keskikokoisen matkalaukun ja nyt vadelmanpunaisena, että erottaa omansa helpommin.

Nyt pitäisi vielä saada kaikki mahtumaan siihen.


Farewell, voikaa hyvin!


13 kommenttia:

  1. Olen samanlainen sijaistoiminnan kehittäjä ennen reissuja tai sitten toivottoman hidas lähtijä. Tai molempia ;)

    Mukavaa lomaa!

    (taidan siirtyä Jyväskylään sillä aikaa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outoa, vastaukseni hävisi jonnekin. Mutta siis hidasta ja vaikeaa on pakkaaminen ja pohtiminen, kun kohteessa on kymmenen astetta enemmän lämmintä. Kesävaatteita ei ole vielä päässyt edes ajattelemaan toukokuun mukavan viileillä säillä.

      Poista
  2. Ihanaa lomaa! On hyvä, ettei ota liikaa stressiä ennen matkaa.

    Ystäväni on opiskellut vaatetusalaa. Hän kertoi minulle, että nykyään vaatteet ovat kiinalaista mitoitusta ja suomalaiset naiset ovat taas jotain aivan muuta. Me ostamme vaateita "isojen tyttöjen" osastolta, kun emme halua pukea päälle makkarankuorta. Kiitos Sokos vinkistä :)

    Ja se pirteä pinkki huulipuna ehdottomasti matkalle mukaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen tieto tuo kiinalaisjuttu! Joskus olen ulkomailla ihmetellyt, miten hirveän pieni rintakehäkin jollakin saattaa olla; siinä tunsi itsensä tosi amatsooniksi sellaisen täkäläisen lapsen kokoisen naisen rinnalla.

      Otan siksikin matkalle aina hyvin vähän kosmetiikkaa mukaan, että on vielä parempi syy ostaa kaikenlaista kiinnostavaa paikan päältä. Roomassa aion katsella ainakin Kikoa, sen tuotteita olen kokeillut ennenkin.

      Poista
  3. Ihanaa lomaa!

    Todella ärsyttävä toi kenkäjuttu. Mulla on käynyt toisinpäin, mulla oli ennen nuorempana 39 jalka, nykyään lähes aina se koko on liian iso, ostan usein 38 kengän, vaikka täysin oikea koko on 38,5, mitä harvemmin Suomessa myydään. Siksi tilailen ulkomailta usein 5.5 kokoisia kenkiä, koska ne istuu parhaiten. Suomessa kun harvemmin on puolikkaita numeroita myynnissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outoa että sun jalka on pienentynyt, ja hyvä niin, sellaisesta ei kukaan mene valittamaan;) Omat jalkani kasvoivat numerolla kummankin lapsen odotusaikana, vaikka lihoin vain tavalliset 12 kg, jotka lähtivät myös pois. Mutta olen muuten kerännyt sen jälkeen mukavasti lisää...
      Kenkiä kyllä saisi olla puolen numeron välein, koossa kun on hiukan vaihtelua valmistajankin mukaan. Mikään ei ole kamalampaa kuin liian pitkä kenkä, joka ei meinaa pysyä jalassa. Paitsi tietenkin liian pieni kenkä.

      Poista
  4. Pakkaaminen jää täälläkin aina viime tippaan - ja matkalta palattua kapsäkkien purkaminen;)
    Ja vaatteista olen samaa mieltä - kaikki normaalikokoisen ihmisen ;) vaatteet on viety rekeiltä. M & S:lle olen edelleenkin kiukkuinen, ettei se Turkuun rantautunut, murr;)
    Ihanaa lomaa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhenevat ikäluokat ovat myös paremmissa varoissa kuin ennen, siksikin luulisi olevan tarjontaa vaatteista muillekin kuin nuorille ja pienikokoisille. Toivottavasti M&S muuten levittäytyy enemmänkin; Jyväskylään varmaan siksi, että täällä on vain yksi iso tavaratalo:)

      Poista
  5. Vaan eikö tulekin lopulta pakattua �� ja matkaan pääsee. Kai sitä sijaistoiminnan ohessa mieli järjestelee asioita ja lähtemään pääsee. Rinkan pakkaaminen alkaa mulla niin, että viikon ajan "salaa itseltänikin" valmistelen lähtöä ja kun on se viimetippa niin pakkaaminen tapahtuu nopeasti. Onneksi puuttuvia asioita sa hankittua matkalta.

    Hyvää matkaa ja rentoa lomaa!

    -eikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä kaiken ohessa tipahteli mieleen kaikenlaisia tarpeellisia juttuja, joita kävin heittämässä mukaan pitkin päivää, ja sain lopulta pakattua laukun. Tänä aamuna sitten katsoin taas sääennustetta Roomaan ja nyt olivat lämpötilat jo nousseet yli kolmenkymmenen. Joudun ehkä istumaan ilmastoidussa baarissa proseccoa siemaillen iltapäivät;)

      Poista
    2. No sepäs harmillista �� ehkä vähän shoppailet cooleissa liikkeissä välillä ��
      -eikka

      Poista
  6. Miten sitä aina jääkin kaikki matkavalmistelut ihan loppumetreille... tiedän niin tunteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kaikki stressi haihtui jo matkalla Helsinkiin:)

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...