sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Vieraita, pastaa ja Boyhoodia


Ärsyttävää aivastella taas kuin pikkulapset: jo kolmas flunssa puolen vuoden sisällä, vaikka luulin etten enää sairastele niitä. Ei tämä nuhaa kummempi tauti ole, ja tiedän että monet kärvistelevät inhottavissa influenssavaivoissa ties kuinka pitkään, mutta silti ärsyttävää ja jotenkin niin turhaa. Onneksi sentään tuli viikonloppu väliin, ettei tarvinnut olla töissä pärskimässä silmät valuen ja tartuttamassa toisia.


Viikonloppu itsessään on ollut ihana: kumpikin nuoripari on ollut käymässä pitkästä aikaa. Vanhempi poika toi perjantaina mukanaan Bollingeria ja halusi skoolata vielä kerran isänsä syntymäpäivän kunniaksi. Näitä kalliimpia pulloja onkin tullut viime aikoina avattua, joskaan ei itse ostettua. Saimme tässä vasta maistaa Dom Péringnoniakin ensimmäistä kertaa; luultavasti myös viimeistä, on se hinta niin hirveä. 

Perjantaina piti töiden jälkeen keksiä jotakin nopeaa ruokaa kuudeksi, joten tein uusimman Glorian ruokalehden kannesta houkuttelevan pastaohjeen. Ostin ainekset ja valmistin näyttävän, hauskan ja kuitenkin nopean ruoan: spagettia sitruunakastikkeessa, paahdettua pekonia ja hernepestoa. Suosittelen lämpimästi, ohje tässä! Valokuvia en siinä hötäkässä ruvennut ottamaan, täytyy postata joskus vielä uudelleen kuvien kera tuo mainio ruoka, joka oli niin hyvää, varsinkin hernepesto. Pekoniksi pinnalle paahdoin muuten uunissa parmankinkkua, se toimii minusta hyvin.


Aikani olen viettänyt seurustelun lisäksi nukkuen ja televisiota katsoen, illalla juonut siideriä ja syönyt niistämisen välissä jopa sipsejä ja irtokarkkeja. Hitto, että vielä tällaisena mummonakin pitää langeta niihin! Huono olo ja omatunto siitä tulee. Lauantaipäivän sainkin sitten olla itsekseni koiran kanssa kotona, kun nuoripari oli liikenteessä ja mies tätinsä hautajaisissa. Flunssan ja vieraitten takia en edes ajatellut mennä mukaan, koska tätä tätiä en ole koskaan edes tavannut, vaikka asumme samassa kaupungissa!  Anoppikin on meillä käydessään vieraillut siskonsa luona tasan kerran kaikkien näiden vuosikymmenien aikana. Omituista. Mutta sellaiset suhteet miehelläni on sukuunsa.


Sunnuntaina heräsin aamupäivällä siihen, kun vieraat paistoivat keittiössä kananmunia paahtoleivän päälle ja tumma kahvi tuoksui houkuttelevasti. Omituista, että edes koira ei ollut herännyt ja mennyt osingoille. Päivällä he lähtivät sitten ajamaan kotiin etelään. Toinen nuoripari puolestaan tuli iltapäivällä pitkästä aikaa sunnuntailounaalle. Poika oli joskus tullut tilanneeksi pollo limonelloa ja sitä tein sitten heille; helppo ja nopea sekin. Vihreän salaatin kanssa siitä sai kivan aterian. Ja sen ohje on täällä. Täytyy sanoa, että se oli taas kerran ihan jumalaisen maukasta! 
Ajattele nyt kurkumankeltaista kastiketta, joka on höystetty tuoreella inkiväärillä, runsaalla valkosipulilla ja sitruunalla, hunajalla ja turkkilaisella jogurtilla... 
Annoksesta (500 g paketti spagettia tai linguinea) tulee 6 annosta, mutta kun se on niin hyvää, sitä syö aina liikaa. Neljä nälkäistä tekee kyllä selvää koko satsista.


Sunnuntaiperinteisiimme kuuluu usein elokuvan katsominen ruokailun jälkeen. Valitsemme (niin, öh, minä siis) vitosen filmin ElisaViihteeltä, jossa on paljon kiinnostavia leffoja. Tällä kertaa kiinnosti Boyhood. Ei muuten ollut mikään turha elokuva: lähes 3 tuntia pitkä ja oikeastikin pitkä, sillä sitä on kuvattu 12 vuotta. Päähenkilöt Mason ja sisarensa Samantha siis oikeasti kasvavat ja kehittyvät elokuvassa lapsista nuoriksi aikuisiksi. 

En ole ohjaaja Linklaterin suurimpia faneja, sillä Rakkautta ennen aamua ja Rakkautta ennen auringolaskua sisälsivät minusta niin loputtomasti uuvuttavaa ja turhanaikaista dialogia, etten millään olisi jaksanut katsoa niitä loppuun asti. Boyhood ei sisältänyt mitään turhaa, se oli kuin riisuttua todellisuutta. Pätkä elämää joka vuodesta. Ei siloteltua, ei seliteltyä, mutta ei liioitellun dramaattistakaan. Kaikki oli jotenkin niin uskottavaa ja ohjaaja tuntui luottavan katsojan omiin hoksottimiin ja ajattelukykyyn. Elokuva oli ihan fiksujen vanhempien normaalia kompurointia valinnoissaan, lasten elämää ja sopeutumista kaiken sen keskellä ja myös onnen hetkiä ihan hyvässä elämässä. Lapset kasvoivat ja kehittyivät ja vanhemmat onnistuivat tehtävässään lopulta hyvin.

Alussa tuntui elokuvan loputtua, että mitä että?! Tässäkö se oli? Ei selvää lopetusta, ei draaman kaarta. Vähitellen tuli mieleen elämänmaku, henkilöitten aitous, tarinan tavallisuus, turhan selittelyn ja rautalangasta vääntämisen puuttuminen. Ohjaaja luotti katsojan ymmärrykseen ja katsojalle jäi hyvä tunne, että elämä kantaa.



14 kommenttia:

  1. Toivottavasti flunssasi siitä ymmärtää häipyä - vuotavat silmät ja nenä eivät ole mukavia työkavereita!
    Ja perunalastut ja karkit ottaisin ihan just - vaan kun en ekopaastoni takia saa. Mieli kyllä tekisi - ei tarvitse kuin lukea nuo sanat niin kuola jo valuu suusta;)
    Hyvää naistenpäivää sinulle, Virpi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tautista aikaa on ja töissä on alkanut olla joillakin mukana sairas lapsi hetken aikaa ja itse ainakin ollaan viimeiseen asti tartuttamassa muita, se on nykyään uutta;) Sata aivastusta ja yhtä monta nenäliinaa myöhemmin pääsin kotiin sohvalle loppuillaksi.
      Mutta naistenpäivä oli kiva!

      Poista
  2. Tykkäsin Boyhoodista tosi paljon, ei ehkä ihan niin hyvä kuin olin mielessäni ajatellut, mutta hyvä silti. Hyvin jaksoin melkein kolmen tunnin urakan läpi ja jos elokuva olisi ollut huono, olisin todellakin lopettanut sen kesken.

    Paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuoret näyttelijät olivat ihania, samoin äiti oli uskottava. Elokuvasta jäi tunne, että sai kulkea rinnalla nuo vuodet, ja sehän on oikeastaan aika harvinaista.

      Poista
  3. Mää taas just tykkäsin noista Rakkautta ennen jne. elokuvista tuon keskustelun takia. Niin se mielenkiinto kohdistuu eri asioihin.

    Teillon ollu siellä juhlaa ja juhlavaa, ilo irti kaikesta, mikä on juhlttavissa, eikö se niin ole :) On kyllä ihan parasta tavata nuorisoa, tänään kin sain nuorimmasta lounasseuraa ja kohta tulee esikoinen käymään työtilalla :)

    Toivottavasti paranet ja kai sitä pitää mässyttää herkkuja, kun ei ole kunnossa..

    Hyvää keväistä viikkoa sinne, täällä ihana aurinko näyttäytyy taas vaihteeksi, kai sielläkin.

    eikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista! Ehkä mulla ei vaan riittänyt keskittymiskyky niihin auringonlaskuihin, en myöskään tykännyt Julie Delpystä.

      Onneksi se mässy kului pian loppuun eikä se hyvää tehnyt. Mutta aurinko piristi tänään töissä yläikkunasta, haihdutti lumia ja kotimatkalla sai taas kaivaa laukusta aurinkolasit.

      Poista
  4. Toivottavasti vointisi on jo paranemaan päin. Boyhood oli elämänmakuinen elokuva, siinä kulki rinnan monta kehitystarinaa kuten oikeassa elämässäkin. Ihan totta, leffassa ei alleviivattu asioita vaan annettiin katselijan oivaltaa ja kokea. Lasten kanssa on aina kiva kokkailla ja istua yhdessä pöydän ääreen. Nykyään meillä lapset huolehtivat yleensä kokkaamisesta ja minä voin vain nautiskella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on pojista tullut innostuneita kulinaristeja ja kokkaajia, mistä kovasti iloitsen. Harvakseltaan pääsen kuitenkaan maistelemaan heidän keitoksiaan, muutaman kerran vuodessa:)

      Poista
  5. Hyviä ruokavinkkejä taas!
    Tervehtymistä, syö paljon D-vitamiinia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viiden päivän pärskinnällä tauti meni kokonaan ohi; omituinen nuha, mutta edellinen oli samaa sarjaa. D, ubikinoni ja foolihappo ovat taas kovasti tarpeen, ja aurinko:)

      Poista
  6. TIlasin Boyhoodin dvd:nä eli tulossa on ja odotukset korkealla. Oscarelokuvista on pienen ajan sisällä nähty: The Imitation game, Kaiken teoria ja The Grand Budapest Hotel. Kaikki hyviä, erikoisia omalla tavallaan. Vielä kun Boyhoodin lisäksi odotellaan Julianne Mooren oscaroitu Still Alice, niin elokuvavuosi alkaa olla hyvällä mallilla.

    Viikonloppuna testaan myös tämän ihanan hernepeston tykötarpeineen.

    terveisin P (entinen Sooloilija) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet nähnyt ne melkein kaikki! Mulla ei tule millään lähdettyä yksin elokuviin, vaikka niin niistä tykkäisin! Onneksi ennen pitkää hyvät elokuvat tulevat telkkaristakin, mutta kauan saa odottaa.

      Hernepesto on niin hyvää, että sitä voisi syödä ihan sellaisenaankin:)

      Poista
  7. Olipas ihana, runsas ja rönsyilevä postaus <3

    Boyhood alkoi nyt kiinnostaa minuakin. Pistän nimen muistiin!

    Ja tuo Gloriasta löytynyt ohje kiinnostaa myös! <3

    P.S. Tuohon linnunpönttöön kelpaa kesäasukkaiden muuttaa! Aivan ihana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kaisa Reetta! Tykkään itsekin lukea välillä rönsyilevää tekstiä.

      Noita lehtien ruokaohjeita ei aina huomaa, jos ei joku tee ensin. Samasta lehdestä alkoi kiinnostaa paistettu maksa ja polenta, kun At Maria's blogissa oli postaus siitä; itse en ollut kiinnittänyt siihen sitä ennen mitään huomiota.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...