maanantai 2. maaliskuuta 2015

Mitä löytyy laukustani


Sain vähän aikaa sitten Jonnalta (Keyword: Love) kivan haasteen paljastaa, mitä käsilaukkuni sisältää. Tämän talven laukkuni on violetti Longchampin kassi, jonka hankin viime kesänä. Kun näin tämän värin, se oli vaan pakko saada. Kassi on ollut hyvin mieleinen, tarpeeksi tilava monenlaiseen käyttöön. Jostakin syystä minulle on siunaantunut kaksi Longchampin olkalaukkuakin, musta ja vihertävänruskea, joita kuitenkin käytän harvoin. 

Lempilaukkuni on vuosia vanha toffeenvärinen pehmeä nahkalaukku, jonka olen joskus ostanut Stockmannilta, mutta se ei sovi värinsä puolesta talvella käyttämääni vaaleaan villakangastakkiin, johon taas tämä kassi sopii hyvin. Sattumoisin lempibaskerini ja mokkahanskanikin ovat samaa väriä. Otan vanhan nahkalaukun käyttöön aina harmaan Marimekon toppatakin seuraksi. 


Tässä kaikki, mitä laukussani on. Järjestyksen ihmisellä ei ole kuitteja eikä karkkipapereita eikä muutenkaan mitään ylimääräistä. Lompakko kulkee tietysti mukana, Erikssonin omiin tarpeisiini täsmälleen sopiva ja kestävä malli. Nenäliinoja löytyy kassistani myös aina, usein parikin pakettia, allerginen nuhanenä täällä nääs. Silmälasikotelossa on syväterävät silmälasit, ne kirkkaamman punaiset, joita käytän töissä ja oikeastaan aina sisätiloissa. 

Ennen kuljetin laukussa mukana pientä kameraa, mutta nyt puhelimen kamera saa riittää. Vain  matkoille otan laukkuun Olympuksen mukaan. 

Ja noissa pussukoissa on sitten kaikki muu sälä.


Luhdan mustassa kosmetiikkalaukussa kulkevat mukana kaikki ne tavarat, jotka sijoitaisin käsilaukun taskuihin. Longchampin kassissa on vain yksi onnettoman pieni tasku, joten tavarat on kätevämpi sijoittaa tällaiseen laukkuun ennemmin kuin etsiä niitä pitkin kassinpohjaa. Kuten nyt vaikka avaimia tai bussikorttia, minulla menisi hermot sellaiseen. 

Aurinkolasit on helmikuussa taas saanut pakata mukaan, eihän koskaan voi tietää, milloin aurinko päättää ilmaantua näkyviin. Silloin meitsi tarvitsee nenälleen tummat lasit omilla vahvuuksilla, muuten tulee migreeni.

Kynä ja paperia pitää aina olla mukana, vaikka alan vähitellen oppia kirjaamaan puutelistoja ylös puhelimellekin. Muistilaput silti rulettavat vielä! Lievän astman omaavana pidän varmuuden vuoksi aina mukana Ventoline-tupsutinta, jos vaikka hengenahdistus yllättäisi. Yleensä en tarvitse sitä, mutta ei uskalla jättää poiskaan. Pikkuisessa Diorin pussissa kuljetan puhelimen kuulokkeita ja usein laturiakin.

Opin muuten viime viikon pitkillä automatkoilla yhdistämään puhelimeni uuden auton systeemeihin niin, että sen kautta voi kuunnella musiikkia puhelimelta ja soittaa puheluja kaiuttimien kautta. Olin aika ylpeä tästä, edellisessä autossa en nimittäin osannut tehdä tätä, vaikka olisi ollut siinäkin mahdollista. (Jostakin syystä iTunesista ostamani musiikit kuuluivat autossa puhelimen kautta, mutta ei muistitikulta, jonne olin ne ladannut. Olimme poikani kanssa konvertoineet ne vielä MP4:sta MP3:ksi. Jos joku tietää syyn tähän, kertokaa mullekin!)


Niin kauan kuin muistan, olen käyttänyt ensiapulaukkuna Marimekon kukkaroita. Tämä nykyinen on parin vuoden ikäinen ja todella kätevä, koska siinä on väliseinä. Toisella puolella on kosmetiikka ja toisella muut ensiapuvälineet. Iloinen väritys on myös tärkeä.

Minulla on aina kaikki tarpeellinen mukana. Mitä täältä ei löydy, sitä ei tarvita! Laastaria joka lähtöön, pienessä rasiassa mukana särkylääke, antihistamiini ja verenpainelääkkeet. Kynsiviila ja -leikkuri, hammastikkuja, silmälasipyyhe, savetit. Ennen kuljetin mukana puuteriakin, mutta huomasin sen tarpeettomaksi ja vaihdoin pelkkään Macin kaksiosaiseen peiliin. 

Huulipuna ja vanha valokynä on ihan selviö. Mukana on kulkenut pitkään Clarinsin Jolie Rouge Brillant 18, Sweet Plum. Se on hyvin kiiltävää, sopivan vadelmaista ja mukavaa sipaista huulille päivällä (töissä on silti vielä ihan erillinen meikkipussi lukuisine huulipunineen;). Sattumoisin laukkuun on jäänyt myös uusin hankintani, Guerlainin KissKiss 364 Pinky Groove. Ostin sen Oulusta ja tungin tuonne pussukkaani, toisin sanoen unohdin sen sinne. Autossa olen kyllä lisäillyt siitä väriä huulille. Väri ei sittenkään ole minulle niin onnistunut valinta, se on kultaan vivahtava pinkki ja saa ihoni näyttämään hiukan likaisenväriseltä. Sopii paremmin keskitalvella; olen huomannut, että lisääntyvä valo vaatii viileämpää väriä: tämä kelmeä oliivi-iho.

Ennen piti olla aina mukana pieni hiusharja, mutta sitä ei ole tarvinnut enää vuosikausiin, kun tuulen sekoittaman tukan saa harottua paikoilleen ihan sormin. Käsivoide sen sijaan on ihan must, sitä kaivelen laukusta usein. Lempparini on L'Occitanen laventelintuoksuinen pikkutuubi, mutta se loppui juuri ja otin tuollaisen miniperusvoidetuubin tilalle. Se vaan imeytyy turhan hitaasti ja jää rasvaiseksi.


Kalenterista ei osaa millään ajatella luopuvani. Olen tottunut suunnittelemaan työtä ja vapaa-aikaani sen avulla. Näen koko viikon kerralla ja tietyltä aukeamalta koko vuoden kerralla. Olisi todella suuren väännön takana siirtyä puhelimen kalenteriin selaamaan päivä kerrallaan. Kirjoitan sitä paitsi paljon asioita ylös tuonne, joten parhaiten se toimiikin työssä. Ilman kalenteria en siis liiku minnekään ja sen nappaan aina viimeisenä mukaani.


Lähtiessäni heitän kassiin lakin ja hanskat, paitsi jos joudun menemään bussilla ja tarvitsen ne päälle. Tarvittaessa sinne mahtuu sateenvarjokin, ja töihin lähtiessä aina myös eväät. En siis ihan pikkulaukulla tulisikaan toimeen.


Minua kiinnostaisi kovasti tietää, minkälaisia Murusia löytyy Päivin veskasta ja kuinka kaikenkirjava on Rouva Pionin käsilaukku! Otatteko haasteen vastaan?



15 kommenttia:

  1. Tottakai otan kopin heti valosalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä ei ollut tarpeeksi valoa edes päivällä, eikä taaskaan tullut mieleen ottaa salamaa esille, vaikka niitä on peräti kaksin kappalein. Sitä vaan yrittää päästä helpolla:)

      Poista
  2. Ihana järjestelmällistä! Longchampin Le Pliage löytyy multakin, sinne mahtuu tosi kivasti tavaraa ja olen vähän haaveillut siitä weekend-koostakin. Marimekon pussukka taisi löytyä multakin ekasta laukkupostauksestani ja mulla on edelleen noita varmaan 3-4 erilaista. :) Sun kynsiviilasta tuli mieleen, että itseltä puuttui ja kävin sen kiireen vilkkaa lisäämässä meikkipussukkaan. :D Kyllä sä selkeästi ole mun kadonnut isosisko. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, en edes tiennyt tuon laukun nimeä, en nimittäin ole varsinaisesti laukkuihminen. Sen pitää vaan olla tilava ja sopia asuun, ja siksi niille on pyhitetty yksi kaappi. Olen jopa opetellut pitämään niitä suojapussissa ja täyttämään paperilla.

      Ihmeen paljon kaikenlaista ihmisten laukuista löytyy! Mulla on tapana siivota laukku aina kotiin tullessa, muutenhan sinne unohtuisi vaikka mitä. Samalla tavalla järjestyksessä tykkään pitää muutkin omat tavarani. Jostakin syytä se ei koske kodinhoitohuoneen pöytää, jolla on edelleen kasa joulutavaroita odottamassa siirtoa yläkaappeihin;)

      Poista
    2. Mä siivoan myös aina kotiin tultua, katson myös lompakon sisuksen. Se tulee niin automaattisesti, että siihen menee aikaa korkeintaan minuutti. Minulla siisteys loppu vaatekaapin sisään ja miehen työnurkan kohdalla ummistan silmäni ja leikin, etten näe siinä sikin sokin olevia paperipinoja. :D

      Poista
  3. Onpa kiva kassi! Ja arvaapa vaan minkä takia - täällä on Longchamp-fani ja vanhempi tytär samanlainen. Tammikuun Lontoon reissulla heti ensimmäisenä päivänä suunnistimme Bond streetille Longchampin liikkeeseen. Tytär kaipasi pinkkiä laukkua ja sen sai, hieman fuksiaan taittava pinkki ja mikä parasta, -30 % alessa. Minulla on kaksi erikokoista mustaa Le Pliagea, tyttärellä musta, pinkki ja beige. Itselläni on messengertyyppinen nahkainen Longchamp ja työlaukkuna Le Pliage Hobo. Tykkään kävellä kädet vapaana ja tämän saa olan yli. Laukku vetää kaiken mahdollisen, kuten taidat arvatakin. Mitä laukkuun ei mahdu, sitä ei todellakaan tarvita. Olkalaukku on väriltään Taupe eli sellainen vihertävänruskea. Mietin kauan mustan ja tämän laukun välillä, mutta joskus näköjään pystyn luopumaan mustasta vaihtoehdosta. Olen tykännyt.

    Mulla on yksi pussukallinen lääkkeitä mukana: migreenilääkkeet, astmalääkkeet (sama piippu hätätapauksia varten), särkylääkkeet, allergialääkkeet. Niin, ja laktoosintappajat. Huulipuniakin on kaksi, huulirasva tietenkin, ja käsivoide. Oikeastaan me voitaisiin pärjätä samalla laukulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti ihan googlata, mikä malli se Hobo on ja tuttuhan se on: mulla on samanlainen taupe ja musta. Tykkään tuollaisista rennoista ja huolettomista laukuista, ne sopivat rentojen vaatteitten kanssa (ja muunlaisia mulla ei olekaan). Toppatakin kanssa olkahihna tosin luistaa ikävästi, siksi olen kai unohtanut niitten käytön. Kesällä saa kyllä kivasti heitettyä yli olan, jos on tarpeen.

      Olen päässty migreenistä enimmäkseen eroon, varsinkin niistä hankalammista. Luulen että syynä on vaihdevuosien ohitus ja ennen kaikkea stressin vähentyminen. Vieläkin otan Imigranin matkalle mukaan, mutta en koskaan tarvitse.

      Poista
    2. Olen kuullut muualtakin, että vaihdevuosien jälkeen migreeni alkaisi helpottaa. Mulla ei oo kyllä mitään hajua vaihdevuosista... ollako vai eikö olla. Iän puolesta voisi ollakin. Migreenistä ei voi erehtyä...

      Poista
    3. Mulla alkoikin aikaisin ja oma hormonituotanto loppui jo nelivitosena. Siitä asti olen käyttämyt korvaushoitoa.

      Poista
  4. Kaikki laukustasi löytyvä on järkevää, siellä ei näy turhia kuitteja tai kauppalappuja. Itse voisin laittaa laukkuuni hammastikkuja ja laastaria, niitä kun ei vielä laukustani löydy. Sen sijaan Marimekon pussukka, särkylääkkeitä ja pari huulipunaa ainakin löytyy. Ja aurinkolaseja tarvitaan taas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen oikeasti jopa ärsyttävän järkevä, minä en irrottele enkä hulluttele. Valitettavasti, toivoisin joskus, että edes vanhemmiten voisin tulla vähemmän järkeväksi ja heittäytyä enemmän. Jopa meikkiostoksilla pysyy järki kädessä:)

      Poista
  5. Kiva haaste ja rohkenen ottaa sen vastaan, kiitos. Odottelen valoisampaa päivää, joten taidan ehtiä tyhjentää lompsasta kaikki turhat kuitit.... niitä siis useimmiten löytyy mun veskastani. Ei kuitenkaan banaaninkuoria tms....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva nähdä, laukku on kuitenkin aika intiimi. En tunne itse tarvetta Hippu Kyllberg -tyyppiselle laukulle, joita nuoret suosivat, ja jopa teatterissa käyttämäni pienemmät nahkalaukut saavat oloni jotenkin vaivautuneeksi.

      Poista
  6. Auton soittimessa pitää valita UBS tikulle oma valikko .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saan kyllä tikun kuulumaan, ja sieltä soi muu musiikki, mutta ei iTunesista ostamani kappaleet, vaikka olen ne sinne siirtänyt. Eivät soi tikulta myöskään kotistereoissa. Samat kappaleet soivat autossa kyllä puhelimen usb-johdon kautta.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...