torstai 29. tammikuuta 2015

Ruoto suoraksi ja valoa, kiitos!


Tällä viikolla on vain yksi vapaapäivä viikonlopun lisäksi ja se on tänään. Alkuviikon päivät olivat töissä onneksi rauhallisia (ja illalla sohvallakin oli rauhallista!). Huomenna on koko päivä koulutusta ja nehän ovat ihan lempparipäiviä.

Olen niitä ihmisiä, joille pienet muutokset ja uuden opettelu on mieleistä ja virkistävää. En sano, etten koskaan kokisi muutosvastarintaa, se on kyllä tuttua, mutta sopeudun helposti ja enimmäkseen tykkään muutoksista -varsinkin parempaan. Alan heti etsiä tilanteen mahdollisuuksia. Koetut kriisitkin ovat toistaiseksi kääntyneet lahjoiksi ja mahdollisuuksiksi. Positiivisuus on muuten ihan vanhemmilta perittyä: kun isäni vuosia sitten kävi syöpähoidoissa, hän otti puheliaana miehenä ilon irti mahdollisuudesta jutella ihmisten kanssa siellä odotellessaan. Siitä tuli yhden sortin seikkailu.


Vapaapäivä sujui enimmäkseen hissutellen kotona. Kävelin päivällä luottohierojalleni ja siellä möyhennettiin kolme varttia selkää, niskaa ja hartioita taas käyttökuntoon. Niissä olikin tekemistä. Rangasta avattiin lukot niin että rusahti. Raukea olo jälkeenpäin vaati raukeat huvit, kävin siis kotimatkalla ostamassa Wilhelmiina-keksejä. Miehen tultua töistä kotiin söimme päiväkahvilla koko paketillisen. Ei ole yhtä hyviä kuin ennen, totesimme, voi on vaihdettu margariiniin, sanoimme ja istuimme kuin Kyllikki ja Johannes ainakin.


Nikonini pölyttyy salamoineen makuuhuoneen lipastolla, vaikka tarkoitus on ollut jo monta viikkoa siirtää se kameralaukkuun suojaan. Valoa on ollut vähän ja aikaa vielä vähemmän.

Odotan taas aurinkoisia päiviä. Helmikuuta: valoa, pakkasta, keittoruokia ja kirkasta oloa.

Sitten jo kevättä.


9 kommenttia:

  1. Sen muuten leivonnaisissa maistaa heti, jos voi on korvattu margariinilla. Tai ainakin minä maistan, kun mut on voilla kasvatettu. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole herkästi maistanut eroa, mutta wilhelmiinassa maistan. Ne oli ennen mun herkkukeksejä, nyt niissä on outo jälkimaku. Tosin meidän piti maistella sitä niin paljon, että ei muruakaan jäänyt jäljelle.

      Poista
  2. Minä olen addiktoitunut noihin Fazerin marjapiirakoihin ja erityisesti tiettyihin makuihin niissä...Tyttärelle on aina ostettu Wilhelmiinoja kun sattuu olemaan myös toinen nimi hänelle. Myös olin maistavani sivumakua viimeksi...ei kiva! Pitääkö tehdä itte jatkossa...Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole koskaan ajatellut, miten niitä keksejä voisi tehdä, ehkä voita paahdetaan pähkinäiseksi ensin;)

      Poista
  3. Wilhelmiinoja on menty muuttamaan.. harmi. Voin maku on se oikea leivonnaisiin kuuluva juttu :)

    Kurkkaa blogini :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leivoin ennen aina margariinilla, mutta muutama vuosi sitten siirryin voihin, samalla kun leipominen muutenkin väheni. Jotenkin se vaan kuuluu leivontaan.

      Poista
    2. Ai niin, haaste: kiitos, otan vastaan!

      Poista
  4. Wilhelmiinatkin muutettu -mikään ei pysy ennallaan!

    Mutta kuvasi ovat kkauniita, niin kuin aina! <3

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...