lauantai 29. marraskuuta 2014

Tilaus Bangerheadilta


Takavuosina pidin tiukasti kiinni siitä, että laatikossani oli kerrallaan käytössä vain yksi värivoide, yksi poskipuna, puuteri ja yksi ripsiväri. Halusin selkeyttä tavaroihini, niin ja tietysti kauneutta: meikkien piti miellyttää myös silmää esille otettaessa. Huulipunia, luomivärejä ja eri tarkoituksiin hankittuja kyniä sai ja pitikin sitten olla useampia. Siveltimiäkin oli alle kymmenen. Helene Schjerfbeckin punatukkainen tyttö muuten kuvassa muka kainostelee moisia turhuuksia, vaikka on selvästi käynyt purkilla itsekin.

Se oli silloin. Nyt on kiva, kun on monta kappaletta kaikkia ja saa valita, millaista värivoidetta tänä aamuna haluaisin käyttää. Millä välineellä sen mieluiten levittäisin..? Kaiken ei ole pakko olla kallista ja ylellisen näköistä. Tällä viikolla mieluisin pohja on muuten ollut Rimmelin Lasting Finish värissä soft beige. Olen levittänyt sen sormilla, koska se tuntuu niin kivalta käsissä. Ihanan pehmeä voide ja kaunista jälkeä yli viisikymppisenkin iholla.


Sen takia siis lankesin Liv-boxista tulleeseen Bangerheadin alennuskuponkiin. Tilasin sieltä Lily Lolon poskipunan värissä In the Pink ja theBalmin hohtopuuterin Mary-Lou Manizer.  Hohtopuuteri on muuten tuote, jota sellaisenaan minulla ei ole ollut vielä, paitsi Urban Decayn Shattered Face Case -paletissa. En ole koskaan käyttänyt sitä, koska paletti on ollut meikkipussissa töissä. Tarvittaessa olen mieluummin taputellut sormella poskipäille Clarinsin Instant Light -voidetta ja saanut sillä hiukan nuorekasta hehkua kasvoilleni.

No nyt on hohtoa, ja ihan nättiä vielä. Sen kanssa saa silti olla täti-ihminen tosi nuukana. Hohto näyttää oikeassa tilanteessa nuorelta ja tosi kivalta, mutta ei kovin ryppyisellä paikalla. Kädellä se tuli juuri sellaiselle paikalle ranteen puolelle:) Harjoitukset ovat käynnissä, mikä tarkoittaa, että käytössä on joka päivä. Tarvitsenkohan enää heijastinta ulkona?


Lily Lolon poskipuna on iholla kaunis pinkki, eikä ollenkaan niin tumma kuin pakkauksessa näyttäisi. Siinä on hiukkasen helmiäistä mukana, vaikka puristeessa se näyttääkin ihan matalta. Tuotteessa on muuten aika omituinen tuoksu, vähän paha suorastaan, ja arvelen sen johtuvan siitä että se on tuoksutonta luonnonkosmetiikkaa. No, mutta väri on kevyt ja kiva, ja hinta edullinen.


Kolmanneksi pakettiin tuli vielä Stilan Mile High Lashes, josta myös olen lukenut kehuja. Tämä saa odottaa ensi vuoteen, sillä ripsivärejä ei voi pitää kovin monta yhtä aikaa avattuna. Kestoaika on kuitenkin rajallinen, vaikka ikinä en sentään kolmen kuukauden jälkeen ole heittänyt yhtään pois. Nyt on kaksi käytössä ja kaksi uutta jonossa, siis vallan ideaali tilanne ripsiväririntamalla!


perjantai 28. marraskuuta 2014

Hyrrä pyörii ja joku nilkuttaa


Ärsyttävää. Jokaisella askeleella sattuu polveen. Ei sen näin pitänyt mennä. Joulukin on tulossa, ja muuta.

Kävin keskiviikkona ystäväni kanssa kuntosalilla. Tehtiin vähän tavallista reippaammat sarjat, ja polviystävällisesti, huom. Ei tullut mikään paikka kipeäksi, vaikka venyttely jäikin vilkkaan seurustelun takia aika vähäiseksi. Torstaina mentiin sitten siskon kanssa töitten jälkeen vesijumppaan. Siellä vähän tosikkomainen, mutta tehokas fysioterapeutti, ja sitten pistettiin menemään reipasta tahtia kiva ohjelma kelluntapötköjen vauhdittamana. Ei kyllä tullut siitäkään mikään kipeäksi, oli hyvin ohjattu, ja tunsin selvästi käyttäneeni syviä vatsa- ja pakaralihaksia.

Tänä aamuna kävelin sitten seitsemän jälkeen reippaasti töihin, sen viimeisen parinkymmenen minuutin pätkän alun automatkan jälkeen. Loppumatkasta polvessa vaan napsahti ja sen jälkeen jokainen askel alkoi sattua. Välillä tuntui jo, että jalka menee kokonaan alta. Poikkesin siinä matkan varrella kauppaan ostamaan lounassalaatin evääksi, ja meinasin sitten ihan tosissani ajaa loput sata metriä töihin taksilla. Nilkutin kuitenkin perille ihan itse. Olin varma, että polvi paranee, kun istun rauhassa pari tuntia. No en istunut; kuljeskelin levottomana siellä sun täällä, eikä istuminen sitten myöhemmin yhtään auttanut. 

Nyt manailen taas sohvalla, ei sillä ettenkö siinä olisi muutenkin, kuten armas mieheni herttaisesti totesi. Se on eri asia. Nyt siinä on pakko olla, kun ei voi muutakaan. Oikea polvi on pysynyt täysin oireettomana puolivuosittaisella hyaluronaattipiikillä, mutta tämä vasen joka kipeytyi vasta alkysyksystä, on ärhäkämpi, ei ole moksiskaan mistään piikeistä. Kipuilee miten milloinkin eikä tottele mitään. Olen puhutellut sitä lempeästi ja ankarasti. Ei usko.

Jos makaisi pelkästään sohvalla, niin polvet varmaan olisivat tosi hyvässä kunnossa. Muu kroppa homehtuisi sitten niille sijoilleen.


tiistai 25. marraskuuta 2014

Don't you worry 'bout a thing


Näillä kymmenillä ei enää ole niin kamalan huono omatunto, vaikka onkin tällainen tyhjäntoimittaja. Tällainen joka nukkuu vapaapäivinä lähes kymmeneen aamuisin, koska ei vaan herää aikaisemmin. Tällainen joka siirtyy suoraan aamukahvin ja lehdenluvun jälkeen sohvalle lukemaan lempiblogejaan ja vie koiran ulos vasta kun se naukuu kunnolla. (Niin, kyllä se nimenomaan naukuu, mouuuu.) Tällainen joka on jo hoitanut omat lapsensa eikä ole vielä lapsenlapsia hoivattavana. Omat vanhemmatkaan eivät sellaista hoitoa kaipaa.

Tällainen tyhjäntoimittaja, jonka kalenterissa lukee maanantaille kasvohoito, tiistalle tukanleikkuu ja keskiviikolle kuntosali. Yksi meno päivässä on maksimi. Se miten tähän on tultu, on ollut pitkä tie. Olin minäkin ennen kunnon ihminen, joka pesi keittiönkaapit vähintään kerran vuodessa, ikkunat kaksi kertaa ja tyynyt neljä kertaa. Jolla oli ojossa niin lapset, koti kuin työkin. Omaa tunne-elämää ei sitten vähitellen enää ollutkaan, kun koko elämä oli yhtä suorittamista ja suoriutumista. -Onneksi tempur-tyynyjä ei edes voi pestä.

Kun nyt on joka viikko muutama vapaapäivä, ei pimeyskään pääse enää niskan päälle. Saa nukkua tarpeeksi, siis enemmän kuin tavallisesti, ja pääsee ulos näkemään luonnonvaloa. En ole ottanut kirkasvalolamppua esille, kun en tunne tarvitsevani sitä. 

Kun menen taas loppuviikoksi töihin, on saatava äkkiä pyörät pyörimään ja tehokkaampi vaihde päälle. Jotenkin se vaan onnistuu ja on mukavaa tavata ihmisiä. Toivon silti, että lunki tunnelma välittyy muillekin. Osa-aikaisena huomaan, että asiat eivät mene niin ihon alle ja voin suhtautua niihin viileämmin. En tuohdu asioista, joita olisin nuorempana vetänyt herneen nenään. Huomaan myös, miten tärkeää on, että työpaikalla on monen ikäisiä ihmisiä. Niin paljon ikä ja kokemus ja toisaalta nuoruus ja innostus tarvitsevat toisiaan. On myös oikeasti virkistävää ottaa myös välillä itsestään vähän tehoja irti. Etenkin kun tietää, että se ei ole jatkuva olotila. Olen ollut myös hyvin tyytyväinen tähän uuteen työnjakoon, jossa olen puoli viikkoa töissä.

***

Kuva on Oulun torilta muutaman talven takaa. Jotenkin niin tyypillistä sinne pohjoiseen ja torille, täynnä hidasta elämää ja menneen ajan lumoa.


lauantai 22. marraskuuta 2014

Tuliaisia toiselta mantereelta



Olen viimeisen vuoden aikana lukenut paljon ulkomaisia kosmetiikkablogeja ja katsellut videoita, ja on korvaani tarttunut maininta amerikkalaisen tarten meikeistä (itse kirjoittavat sen pienellä, vaikka se näyttää niin hölmöltä tässä). Varsinkin Amazonian clay on viime aikoina mainittu monesti, joten kiinnostuin merkistä niin paljon, että pyysin poikaani tuomaan Kalifornian matkaltaan tuliaisiksi pienen valikoiman. Laitoin viestiin tietysti tarkat väritoiveet, koska hän ilmoitti olevansa melko huono ostamaan meikkejä. Tosin seurueessa oli kolme tyttöäkin mukana;) No, hän oli saanut ajella enemmänkin viimeisessä etapissa San Diegossa, ennen kuin löysi Sephoran ja sai ostettua äidille sadan dollarin tuliaiset. Vastaanottaja oli onneksi luvannut maksaa osan.

Tarte näyttäisi olevan kalliimmanpuoleinen luonnonkosmetiikkasarjaksi, high performance naturals. Tuotteet on valmistettu muodikkaasti ilman kaikkea ikävää, mm. gluteenia, mikä saa suupielen kyllä nykimään täällä päässä. Mutta luettuani kotisivulta tarten perustajan, Maureen Kellyn ajatuksia, rupesin arvostamaan tuotteita enemmän. Näin ne pikkuhiljaa asenteet muuttuvat tässäkin päässä, vaikka en muuten luonnonkosmetiikkaa harrastakaan. Kaipaan enemmänkin pienimuotoista ylellisyyttä kosmetiikan muodossa. Ei kaiken tarvitse silti kullanhohtoista olla. Eikä eläinkokeita mistään hinnasta.


Kaikille tuotteille luvataan vähintään 12 tuntia kestoa. Puikkomainen poskipuna värissä fearless on kaunis, hiukan persikkaan taittava sävy. Siinä on hiukan kaunista kiiltoa ja se myös levittyy kauniisti. Alemmassa kuvassa se on vasemmalla puolella kättä. Oikealla on puuterimainen Amazonian clay 12 hour blush sävyssä exposed. Se on lähes täysin mattainen, levittyy melko hyvin ja antaa todellakin pysyvän punan poskille. Väri on mielenkiintoinen: pannussa enemmän ruskea, mutta poskilla kauniin vanhan roosan värinen. Väristä tuleekin heti mieleen Stilan lillium, joka on ollut lempparini siitä asti, kun sen tilasin. Kuvassa exposed on kädelläni oikealla, ja olen levittänyt värit vain sormella.


Huomasin näin jälkeenpäin, että kädelläni on myös mustelma, jonka keltaisuus ja sinisyys näkyy vähän etulalalla. Tökkäsen usein kädenselän milloin mihinkin nurkkaan ja ai että se sattuu!


Ripsiväri Gifted on Amazonian clay smart mascara, mitä se oikeastaan sitten tarkoittaakaan. Siis savea? Olkoon mitä vaan, tätä on joka tapauksessa kehuttu bambusta tehtyä pakkausta myöten. Saa kuulemma näyttävät ripset. En tosin voi vielä kokeilla sitä, kun on pari muuta käytössä, mutta niiden loputtua sitten.

Anastasia Beverly Hills on nimi, jolta ei ole voinut välttyä alaa seuraava. Kulmakarvojen kasvattaminen ja korostaminen on ollut pitkään trendinä ja Brow Wiz -kynää moni pitää parhaana. Sen pää on kova ja ohuenohut, ja kynän toisessa päässä on kätevä pieni kierreharja. Sain värin taupe, joka tuntuu varsin sopivalta. Mitään vikaa en tosin ole huomannut Lumenen harmaanruskeassa kulmakynässäkään, jota olen käyttänyt aina ennen. Tämä Anastasian velhokynä saa toisaalta pisteet siitä, että on tarpeeksi kova. Kulmien kanssa saa muutenkin olla tarkkana, muuten alkaa äkkiä näyttää pelottavalta.

Mutta siis tämmösiä tuliaisia, ja kamalan tyytyväinen olen!



torstai 20. marraskuuta 2014

Talvi tulee sellaisena kuin tulee


Huomaan nyt talvea odotellessa suhtautuvani siihen ihmeen neutraalisti. En odota erityisesti mitään. Viime talvi on hyvässä muistissa ja nyt näyttää olevan parasta ottaa sää vaan vastaan sellaisena kuin se tulee, eihän sille mitään voikaan.

Iloitsen siis jokaisesta kuivasta päivästä. Nautin pikkupakkasesta. Ja jos huiskaisee lunta maahan, on vielä parempi.


Mutta jos ei, niin ei. Jos on märkää ja pimeää, pannaan sitten kotona esille kaikki mahdolliset valot ja kynttilät, mandariinit ja glögintuoksut. Tai ei meillä juuri glögiä juoda, kun emme kumpikaan sen ylimpiä ystäviä ole. Joulu tulee pikkuhiljaa joka tapauksessa, ja oli talvista tai sateista, pimeää on enimmäkseen joka tapauksessa.

Vaikka nyt on kyllä ollut ihanasti miinuksella ja olen työssäkäynnistä huolimatta kävellyt joka päivä ulkona. Iskin myös ensimmäiset jouluvalot ikkunaan. Työhuoneen ikkunassa loistaa nyt himmeästi pyöreä lempikranssini. Kohta kiinnitän pyrstötähden vierashuoneeseen, jonne vanhempi poika ja miniä majoittuvat taas jouluksi. Olohuoneen ikkunalla loistaa rautalangasta väännetty sähkökynttelikkö. Sen epäsymmetrisyys viehättää silmääni.


Salaa itseltänikin odotan tietysti oikeaa talvea, kymmenen asteen pakkasta ja kunnon lunta. Enkä ole ainoa. Huomiseksi sitä on jo luvattu.


Nyt alkaa Viimeinen tango Halifaxissa, äkkiä katsomaan.


lauantai 15. marraskuuta 2014

Silitys, hissuttelua ja Gabaldon


Vaihteeksi hiljainen lauantaipäivä. Niin tervetullut. Unta puoli kymmeneen. Pientä pakkasta yksi aste, mukava kävelysää. Yksin kotona. Koirat nukkuvat lenkin jälkeen omissa koloissaan. Mies lähti jo päivällä pitkästä aikaa 'poikien' kanssa kaupungille, tosin mietti lähtiessään, joko olisi aika vaihtaa sanaa ja sanoa suoraan, että lähtee ukkojen kanssa liikenteeseen. Joka tapauksessa kyseessä on vuosittainen tapaaminen opiskeluaikaisten kavereitten kanssa.


Jään mielelläni yksin kotiin järjestelemään paikkoja. Täällä näkyy se, että olen ollut loppuviikon töissä ja muutenkin menossa, tavaraa on levällään siellä ja täällä. Kohta keitänkin itselleni kahvit; alkoi himottaa kun löysin nämä kuvat postaukseen vanhoista kansioistani. 

Silitin juuri puhtaan liinan keittiön pöydälle ja samalla kaikki muutkin silitystä odottaneet.  Silitetty on uudet mustat satiinityynyliinat, jotka vaihdan kohta sänkyyn. Ostin ja pesin myös mustan satiinisen aluslakanan, jonka hankin Kodin ykkösestä edulliseen hintaan. Saa nähdä miltä näyttävät valkoisten sulka-pussilakanoiden kanssa. Raivaan sitten kaikki pöydät omista tavaroistani ja etsin niille paikat. 

Sitten käyn Diana Gabaldonin kimppuun. Sain eilen kirjastosta tilaamani uunituoreen suomennoksen Muukalainen-sarjan uusimmasta teoksesta Sydänverelläni kirjoitettu, Clairen ja Jamien tarinaa ja seikkailuja 1700-luvulla. Jokohan tämä on saagan viimenen teos? Jo edellisen piti olla, Lumen ja tuhkan maan, ja itse asiassa kuudennen Luiden kaiunkin piti jo olla viimeinen, mutta DG ei malttanut lopettaa, ja nyt ollaan jo kahdeksannessa osassa. Jokainen osa on yli tuhatsivuinen. Ihanaa joka tapauksessa, koska kirjan avatessa tuntuu kuin olisin tullut kotiin, niin tutuiksi ihmiset ovat tulleet eikä heistä haluaisi luopua. Tarinaa on toki välillä liikaakin, ja kirjailija rönsyilee aika paljon, mutta hyppelen itse yli ei-kiinnostavat kohdat. Alkupään kirjat tilasin Amazonilta englanninkielisinä pokkareina, koska suomennos viipyi kauan ja kiihko lukea oli niin kova. Tämä uusin on ilmestynyt viime kesänä ja suomennos tuli ulos jo tänä syksynä, mikä on aikamoinen ihme!



Diana Gabaldon sanoo omalla nettisivullaan, että yhdeksäs kirja tulee vielä, koska hän ei saanut tarinaa valmiiksi vieläkään. Hyvä tietää:) Tv-sarjaa on tehty nyt yksi kausi eli ensimmäinen kirja ja YLE on kuulemma ostanut sen nähtäväksi meillekin. Muistaakseni sisko on katsellut sitä jo juutuubista. Siinä on muuten toinen täysin tähän kirjasarjaan hurahtanut; en tiedä, miksi se kolahtaa meihin niin kovaa.


Kivaa viikonloppua itse kullekin!



keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Pullon perässä


Jos jotakin ei saa Suomesta, se alkaa yhtäkkiä tuntua ihmeen houkuttelevalta hankinnalta reissussa. Ja jos kyse on jostakin sofistikoidun yksinkertaisen muotoisesta pullosta, sitä haluaa välttämättä katsella sellaista omassakin hyllyssä. Harrodsin taivaallisella hajuvesiosastolla on oma pieni Byredo-nurkkaus. Siellä innokas nuorimies esittelee tuoksuja, suosittelee yhtä, suihkauttaa toista. Mitä jos sallisi itselleen vielä tämänkin ylellisyyden?

Mutta siis minkä? Liekö tulppaaninrakastajaa houkutellut nimi, vai ihastuinko johonkin osaseen tuoksussa niitten kaikkien muitten erikoisten suihkausten keskellä, sitä en edes muista. Vai halusinko vain pullon? Tuoksun valinta oli tosi vaikeaa, kun kaikki olivat ennestään ihan outoja. Sain kuitenkin itselleni kauniin paketin kallista ainetta ja kaupan päälle näytteen toisesta. En viitsinyt edes kertoa tästä omalle miehelle, hän ei olisi koskaan ymmärtänyt moista.


Pakkaus on viimeisen päälle hiottu ja huoliteltu. Yllättäen tuottaa suurta mielihyvää kuoria pulloa esille ylellisestä pahvirasiasta. Se ilo välittyy varmaan kuvausinnostakin. En ole ennen harrastanut niche-tuoksuja, enkä tämän jälkeenkään taida hankkia mitään näin lyhyen tutustumisajan puitteissa. 

Tämä La Tulipe on omituinen ja vaikeasti määriteltävä tuoksu.  En edes tiedä, pidänkö siitä. Kylkiäisenä saamani pikkusuihke Bal d'Afrique oli paljon selkeämmin määriteltävissä, vaikka monimutkainen ja erikoinen tuoksu sekin oli. Käytin sen loppuun nopeasti.

Kuka nyt olisi koskaan tykännyt tulppaanien tuoksusta, nehän ennemminkin haisevat vaasissa! Oikeasti tulppaanista on kuulemma olemassa tuoksuviakin lajikkeita, niitä ei vain Suomen marketeissa myydä. Ja kuulemma tuoksu muistuttaa eniten freesiaa, ja sehän on ihanimpia tuoksuja mitä tiedän! Alkuun pitäisi aistia raparperia, syklaamia ja freesiaa. Sydäntuoksussa pitäisi löytää tulppaania ja loppunuoteissa vaaleaa puuta ja vetiveriä. Byredon luoja Ben Gorham on sanonut jotenkin siihen suuntaan, että tämän on tarkoitus tuoksua siltä, miltä tulppaani näyttää. 


Fragrantican mukaan tuoksu on raikas ja puhdas, kukkainen vihreä tuoksu. Minun nenääni se on kyllä raikas, mutta liukas kuin tulppaanin pinta ja oikeastaan saippuainen ja hiukan muovinen. En erota freesiaa enempää kuin raparperiakaan, mutta ehkä hiukan syreeniä. Nuotit ovat aika korkeita. Sanoisin myös, että tämä tuoksuu alusta loppuun aika samanlaiselta ja on vielä pysyväkin. Mutta onko se mieleinen, se jää vieläkin nähtäväksi.


Olisinkohan ollut tyytyväinen, jos olisin kympillä saanut pelkän tyhjän pullon ja laatikon sen sijaan, että tuhlasin toista sataa tuoksuun, josta en varmuudella edes pidä? Tuhlasin, siis käytin paljon enemmän rahaa kesällä kosmetiikkaan kuin ennen, ja vielä Englannissa ja Norjassa, joissa on kallista, joten olen potenut pientä katumusta.

Tai hitto, en ole, olisin mielelläni ostanut enemmänkin! Mitähän tapahtuisi jos pääsisin Amerikan ihmemaahan edullisen kosmetiikan äärelle? Nuorempi poika on juuri siellä ja yritän kuumeisesti miettiä, pyytäisinkö heitä tuomaan jotakin. Jokaisen ajatuksen kohdalla olen nyt kysynyt itseltäni, tarvitsenko sitä todella ja todennut, että no en todellakaan!


Voihan olla, että tämä Byredo vielä aukeaa minulle, hitaasti niinkuin usein käy. Alanhan vasta nyt löytää ideaa viime keväänä turhan nopeasti hankkimastani Mikael Korsin Sexy Amberista. En kotiin tultua tykännyt siitäkään. Iltojen pimentyessä ja sateen ropistessa ikkunaan se alkaakin nyt tuoksua houkuttelevalta, niin: pikkujoululta! Ehkä Tulppaani alkaa kevätauringon pilkistäessä houkutella tulppaanintuoksullaan, varsinkin kun jätin tänä syksynä kaikki sipulit istuttamatta. Kun ei huvittanut.




tiistai 11. marraskuuta 2014

Meikkisäilytys kuntoon


Olen järjestellyt tässä marraskuussa tilaa kylpyhuoneen pöytälaatikoihin ja siinä samalla siirtänyt kaikki loputkin meikit työhuoneeseen. Ikean tietokonepöydästä vasen puoli on minun käytössäni ja oikea miehen. Arvatkaa mitä siellä oikealla puolella on? No kynä,  pari kuittia ja mikrokuituliina näytön puhdistamiseen. Siis tyhjää täynnä. Jos hän ei pidä varaansa, siellä alkaa kohta olla jotakin muutakin. Onhan hänellä työtavaroilleen hyllykkö vieressä.


Aloitin askartelemalla tyhjistä Liv-boxeista lokerikot laatikon pohjalle. Juuri tätä tarkoitusta varten olin kerännyt niitä yläkaappiin, musta väri sopii kuin nakutettu mustaan pöytään. Kuin ihmeen kaupalla mitoituskin täsmäsi: kolme poikittain alariviin ja neljä pystysuunnassa yläriviin.  Kansista sai leikattua sopivia jakajia keskelle. Olin kauhean ylpeä aikaansaannoksestani, minä kun en tällaista tuunailua kovin usein harrasta.


Ennen pidin tällä hetkellä tarpeettomia värejä ja välineitä kylpyhuoneen laatikossa, mutta ajattelin, että turhaan säilytän niitä siellä lämpimässä tilaa viemässä. Kaikki mahtuivat nyt hyvin pahvilokeroihin.


Harmi vaan, että on niin pimeää. Vaikka pöytä on ikkunan ääressä, ei siitä aamulla paljon apua ole. Kerään siis ennen töihin lähtöä laatikosta käteen Diorin Star-meikkivoiteen, johon olen tänä syksynä ihastunut, Stilan poskipunan ja muutaman muun tarvitsemani tuotteen. Otan mukaan Nomess-lokerikon, jossa siveltimien lisäksi on peiteaineet, kulmakarvavärkit ja ripsivärit. Menen kylppärin halogeenien alle sipaisemaan naaman ja tukan työkuntoon.

Kirkasvalolamppu, sitä en ole muistanutkaan. Senhän voisi tuoda tänne ja saada samalla virkistävä valoannos valmistautuessa. Missähän koko lamppu on, viime talven pimeydessäkään sitä ei muistaakseni juurikaan muistettu sytyttää?


sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Lämmintä ja pehmeää


Sumuisen hämärään sunnuntaipäivään lähetän tässä sylillisen valoa kukkien muodossa. Meillä on vietetty isänpäivää miehen kanssa kaksistaan ja lähinnä ulkoilutettu mäyräkoiria. Muutenkin olemme viettäneet aitoa villasukkapäivää, hiljaista välipäivää muusta elämästä. Sellainen tekee joskus niin hyvää. Oma isäni on kaukana ja juhlii siskon luona, miehen isä on kuollut. Toinen poika asuu Vantaalla ja toinen huitelee juuri nyt pitkin Kaliforniaa, joten vieraitakaan ei ollut tiedossa. 


Päätin ruveta siivoamaan koneelta alkuperäisiä kuvatiedostoja, joita on kertynyt koko vuodelta. Säästän kansiot aina odottamaan jatkokäsittelyä, jossa plaraan kuvat läpi, siirrän osan roskiin ja säilyttämisen arvoiset Alkuperäiset-kansioon. Sen olen jaotellut vuosiin ja kuukausiin samalla tavalla kuin kuvakansionkin. Kukkakansion olen tehnyt joka vuodelle vielä erikseen, koska kuvaan niin paljon kukkia ja niitä juuri saatan tarvita joskus esimerkiksi uudelleen käsisteltäväksi. Siksi säästän ne raw-muodossa, tai tällä koneella NEF-muodossa.

Nämä kuvat muuten löysin juuri uudelleen ja rajasin vähän toisella tavalla. Olen julkaissut ne aiemminkin viime keväänä.  Pidän niistä itse kovasti.







Lämmintä ja pehmeää sunnuntai-iltaa!





perjantai 7. marraskuuta 2014

Tehokkaampaa tehokkaampaa


Kun vuodet tässä vierivät ja mahdollisen viisastumisen lisäksi iän merkit lisääntyvät ulkoisesti koko ajan selvemmin, olen alkanut panostaa tehokkaampaan ihonhoitoon. Olen kyllä aina hoitanut keskeiset kauneusrutiinit hyvin: terveellinen ravinto ja tarpeeksi vettä, riittävä uni, myönteinen elämänasenne ja niin edelleen. Opin lisäksi jo nuorena puhdistamaan meikit illalla ja käyttämään kosteusvoidetta. Germaine Monteilin kuorintavoide tuli myös kuvioon on lukioikäisenä, kun kaupungin ylellisin kemppari sijaitsi kulman takana. Sieltä ostin kaikenlaisia ihanuuksia, muun muassa hajuvesiä ja Diorin kynsilakkoja. Ensisijainen sijoituskohde taskurahoille oli kuitenkin levykauppa, mutta jäi sitä vielä muuhunkin.

Vuosien mittaan on kaappiin ilmestynyt vaihtelevaan tahtiin erihintaisia voiteita, naamioita ja seerumeita. Aika vähän on sellaisia luottotuotteita, joita pidän aina saatavilla, ja vaihtelen voiteita surutta. Ihohan tykkää myös vaihtelusta ja kiittää aina aluksi, oli voide sitten minkälainen tahansa.


Olen nyt siirtynyt kokeilemaan Medik8-tuotteita kosmetologin suosituksesta. Kerroin aikaisemmin käyneeni kaksi kertaa neulattomassa mesoterapiassa.  Ensimmäisellä kerrallahan silmäpussit pienenivät huomattavasti aineenvaihdunnan vilkastumisen takia, toisella kerralla en huomannut oikeastaan mitään muutoksia. Aloin kuitenkin alusta asti käyttää aamuisin C- ja E-vitamiiniseerumia muitten voiteitten alla. Tällä olisi tarkoitus toimia antioksidanttina ja tiivistää ihoa,  sitä kautta iho siis tasoittuu ja kirkastuu. Ainakin jos hyvin käy. Koska tuote on lääketieteellisesti kehitetty, uskon sen tehoon.

Kirkastumisen uskon jo näkevänikin, samoin huokoset ovat mielestäni pienentyneet nenällä. Kasvojen punotus on myös selvästi vähentynyt, mutta se saattaa hyvin johtua kesästä, jolloin käytin kolme kuukautta Avenen couperosaihon tuotteita ja välttelin aurinkoa, koska oli liian kuuma!



Irtosalaman kanssa touhutessa räpsähti iloisesti ylivalottunut vahinkolaukaus myös takana olevasta kukasta.

Sittemmin olen hankkinut myös yövoiteen alle tarkoitetut retinolitipat. Tätä ainetta aloitellaan miedoilla pitoisuuksilla ja edetään ihon tottuessa vähitellen vahvempiin. Retinolin pitäisi valmistajan mukaan kiinteyttää ja silottaa veltostunutta ihoa. Se nopeuttaa kuolleitten ihosolujen irtoamista ja tasapainottaa talineritystä. No, retinolin teho on todistettu jo aikaa sitten. Tätä annostellaan vain kolme tippaa iholle. 


Ostin vielä tuollaisen L-mantelihappoa sisältävän puhdistusgeelin AHA-kuorintaan. Vähän epäillen olen aina suhtautunut hoitaviin puhdistustuotteisiin: miksi tuhlaisin rahaa sellaiseen, joka viipyy iholla vain sekunteja? Minulla ei riitä kärsivällisyys kovin pitkiin sessioihin, mutta täytynee yrittää hieroa tätä vähän pitempään muutaman kerran viikossa, ettei mene rahat hukkaan. 

Puhdistusgeeli maksoi 27 euroa, retinolin sai reilulla neljälläkympillä ja CE maksoi kuutisenkymppiä. Ei halpaa, mutta ei nyt kamalan kallistakaan. Juonteet ja rypyt saavat toivottavasti nyt vähän hidastusta näistä aineista, ehkä silotustakin. Meikkihullulle ryppyinen iho ei ole kiva asia. Tai sitten hulluus pitäisi kohdistaa johonkin muuhun asiaan. Lapsenlapsia odotellessa aioin kokeilla vielä sitä neulallistakin mesoterapiaa, kunhan saan rahat kokoon.


Millä itse taistelet ajan merkkejä vastaan? Onko löytynyt jotain, mikä tuntuu tehoavan?



tiistai 4. marraskuuta 2014

Ei tullut kakkua, tuli jälkiruoka


Ajattelin ensin tehdä sunnuntaina puolukkakakun uudesta keittokirjastani Kakkujen kuningattaret. Se on houkutellut minua ehkä juuri siksi, etten ole mikään suuri kakkuleipuri, varsinkaan täytekakkujen tekijä. Hyydytetty puolukkakakku on juuri sopiva tämän ajan kakku ja myös sopiva jälkiruoka kahvin kanssa sunnuntailounaalla, mutta tulin onneksi ajatelleeksi tosiasioita. Nimittäin sitä, mitä sille kakulle tapahtuu sen jälkeen, kun neljä syöjää on ottanut palasen siitä.

Minähän sen syön loppuun, pikkuhiljaa ja pala kerrallaan.  Niin olen syönyt ennenkin. En ole niitä, jotka vievät leivonnaisten loput töihin sanoen, että kun meillä ei niitä kukaan syö. Voi veikkonen, meillä syö!

Niinpä sitten loihdin annosmaljoihin kakun korvikkeet. Piparkakkumurua alle ja väliin ja päälle vaniljakastikkeesta sekä turkkilaisesta jogurtista kanelilla ja neilikalla maustettua vaahtoa. Joka väliin tuli äitini tekemää puolukkahilloa. Yksinkertainen ja näyttävä jälkiruoka oli mahtavan hyvää. Mausta tuli vähän jo joulu mieleen.


sunnuntai 2. marraskuuta 2014

10 kosmetiikkasuosikkia lokakuulta


Huomasin tässä kuun vaihtuessa, että minulla on ollut selvästi muutamia kosmetiikkatuotteita, joitten käyttö on ilahduttanut tai yllättänyt muuten myönteisesti viime aikoina. Muutama on vanhoja tuttuja ja loput uusia löytöjä. Kaiken kukkuraksi huomaan, että ne ovat jokainen suhteellisen edullisia ostoksia, joista ei kummoisesti kukkaro kevene. Tämä on ihan hyvä asia päivittäin käytettävissä tuotteissa. Olen esimerkiksi aina pessyt hiukseni maitokaupan tuotteilla, tukka on pysynyt päässä, ja on se ihan hyväkuntoinenkin. Jatkokäsittelyaineissa on sitten tullut monenlaista kokeiltua.

Laveran käsivoide on tuttu ennestään, mutta ostin taas uuden tuubin sitä. Pidän hirveästi sen yrttisestä tuoksusta ja vielä enemmän nopeasti imeytyvästä ja tehokkaasta koostumuksesta.  Saatavuuskin on nykyään taattu Prisman luontaiskosmetiikkahyllystä.

Widmerin Carbamid Forte -jalkavoide sisältää 18% ihoa pehmentävää karbamidia ja ureaa, ja se todella toimii! En ole ennen tavannut toista yhtä tehokkaasti jalkapohjan kovettumia pehmentävää voidetta. Tästä syystä tuotetta suositellaan käytettäväksi vain tarvittavilla alueilla, sitä ei siis levitetä koko jalkaan, ja niin pienestä tuubista riittää yllättävän pitkään. Löysin tämän sattumalta jostakin apteekista. -Apteekkihan on nykyään kuin karkkikauppa, jossa voi kulkea ihmetellen hyllyltä toiselle etsimässä kiinnostavia tuotteita, ei niinkään lääkkeitä.

En ole mikään Body Shopin kanta-asiakas, mutta ostin sieltä nyt persikkaisen vartalovoiteen. Vineyard Peach Body Lotion vie ajatukseni suoraan Etelä-Ranskaan ja kesään, jolloin käytin Revlonin persikkakasvovettä ja katselin pitkätukkaisia poikia. Tuoksu on yhtä tuore kuin mielikuvakin. Kyllä, ihmisessä on koko ajan läsnä kaikki iät... Kosteuttaa kyllä hyvin tätä vanhemman rouvasihmisen talvikuivaa kroppaa.

Samasta firmasta on kotoisin Vitamin E Face Mist eli kasvosuihke. Suihkeet ovat rynnistäneet markkinoille vauhdilla enkä ennen oikein käsittänyt niitten funktiota. Vasta kun rupesin puhdistamaan iltaisin kasvoni kahteen kertaan, tälle tuli tarve. En kaipaa kasvovedellä ja vanulapulla sivelyä, vaan suihkauttelen tätä naamalle ja levitän sitten tehotipat ja seerumit sekä voiteen. Tuotteita kuluu paljon vähemmän ja ne leviävät paremmin kostealle iholle. 


Refectociliä olen käyttänyt kulmakarvojen värjäykseen jo ties kuinka kauan. Huomaatte että olen aika pihi nainen: käytän edullisia tuotteita ja teen itse kaiken, minkä osaan, siis kulmien värjäyksen ja raidat päähän, kummatkin noin kerran kuussa. Käytän vaaleanruskeaa väriä sentin verran ja sekoitan joukkoon noin neljäsosan mustaa, se taittaa värin harmahtavanruskeaksi. Ensin kulmat pikkuhiljaa ohenevat ohenemistaan. Kymmenen minuuttia mönjät kulmilla ja sen jälkeen on taas oikeat kulmakarvat. Suosittelen, pikku tuubit kestävät iäisyyden eli on lähes ilmaista lystiä.

Embryolissen Lait-Crème Concentré -voiteeseen olen törmännyt monella ammattilaisen meikkausvideolla. Sitä käytetään kosteuttavana meikinalusvoiteena, joten pitihän sitä minunkin saada kokeilla. Tätä perinteistä ranskalaista apteekkituotetta ei saa Suomesta, joten sitä kannattaa hamstrata ulkomailta, niin hyvää se on. Tilasin kokeeksi pienen tuubin noin kympillä, mutta aion ilman muuta käyttää tätä jatkossakin. Voidetta voi käyttää päivällä ja yöllä, ja iho kiittää! Vielä aamullakin on ihanan kosteutettu tunne iholla. Tuote sisältää karite-voita, mehiläisvahaa, aloe veraa ja soijaproteiineja.

Nivean Lip Butter tuli Liv-boxissa pari kuukautta sitten ja sen jälkeen se on ollut jatkuvassa käytössä. Mustikka on siinä vain tuoksuna ja herkullisena värinä, mutta ihastuin tämän käyttöön ikihyviksi. Sipaisu paksua voidetta huulille tekee niin hyvää, tuoksu ja koostumus ovat miellyttäviä ja huulet tykkäävät näin kuivana aikana.

Nivean alapuolella oleva epäilyttävän näköinen valkoinen möykky on Konjac-sieni, trendihöynähdys sekin, josta yllättäen pidän kovasti. Sieni on tehty mukulapökkövehkasta, luonnonkuitua siis, ja japanittaret ovat puhdistaneet sillä kasvojaan satoja vuosia. Sieni kostutetaan, puristetaan kuivaksi ja sitten sillä hangataan kasvoja. Itse tykkään ensin poistaa silmämeikin vanulapulla, levittää sitten kasvoille vähän puhdistusmaitoa ja hangata sienellä meikit pois. Itse asiassa sieni on geelimäistä ainetta, se liukuu unelmanpehmeästi kasvoilla, mutta poistaa myös kaiken kasvomeikin. Samalla sieni kuorii kevyesti ihoa. Käytön jälkeen se on helppo huuhtoa lämpimässä vedessä puhtaaksi, puristaa vedet pois ja ripustaa narusta naulaan kuivumaan. Omani tilasin Lookfantasticilta reilulla vitosella, mutta niitä saa luontaistuotekaupoistakin. On muuten paljon hellävaraisempi kuin tavalliset pienet kasvosienet, joita olen käyttänyt tätä ennen.



Lumenen puhdistusvaahto on tullut myös Liv-boxista, täysikokoisena. En ole ollut puhdistusvaahtojen ystävä, vain kiinteät aineet ovat tuntuneet riittävän tehokkailta, muttta tämäpä yllätti tiukalla vaahdollaan. Käytän tätä nyt meikinpoiston jälkeen itse ihon puhdistamiseen. Vaahto todella pesee ihon puhtaaksi ja raikkaan oloiseksi. En tunne tarvetta pyyhkiä sitä enää kasvovedellä, vaan pelkkä kostutussuihke riittää ennen jatkotoimia.

Viimeisenä mainitsen Simin kuivashampoon, jonka hankin pari viikkoa sitten. Parasta kuivashampoissa on minusta se, että ne pitävät hiukset irrallaan toisistaan. Jos en joskus harvoin viitsi laittaa tukkaa pesun jälkeen, se on jo yhdessä päivässä rasvainen luikku ja minä tunnen oloni Charles Dickensin kirjojen orpokodista karanneeksi. Tappisuora tukka tarvitsee kunnon taivutuskäsittelyn kuohkeutuakseen ja kuivashampoo pitää sen sellaisena pari päivää. Saan herätä aamullakin kuohkeilla hiuksilla, jotka eivät ole liimaantuneet päätä pitkin. En siis käytä tätä kuivapesuun, vaan kuohkeuttamiseen, ja suihkutan hiuksiin heti laiton jälkeen. Selviän tarvittaessa vielä kolmannenkin päivän, jos suikuttelen kuivashampoota päähän ja pöyhin vähän.

Oliko tuttuja tuotteita? Mikä arkikosmetiikkatuote on tuottanut itsellesi iloa?





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...