tiistai 28. lokakuuta 2014

Helmihommissa


Sain maanantaipäiväksi kutsun ystäväni Eevan luokse tekemään helmiä. Alunperin kolmen kollegan porukkamme on pikkuhiljaa laajentunut neljäksi ja sitten viideksi ja myös tiivistänyt tapaamistahtia. Yksi tosin oli tällä kertaa lomailemassa Ranskassa, joten kokoonnuimme neljästään. Oli ihanaa viettää kokonainen päivä ihmisten kanssa, jotka on tuntenut vuosikymmeniä ja joitten kanssa juttu soljuu kuin itsestään. Muut ovat jo siirtyneet vapaille, minä keikun vielä työelämässä muutamia vuosia.


Ensimmäisen kahvittelun jälkeen päästiin helmien kimppuun. Olin tiennyt, että Eeva on tehnyt koruja jo pitkään, niin paljon erilaisia hauskan näköisiä kaulakoruja olen hänellä nähnyt, mutta en ollut tajunnut, että hän on kerännyt helmiä niin paljon. Laskujeni mukaan noita isoja muovilaatikoita oli ainakin kahdeksan ja ne kaikki olivat täynnä pieniä ja isompia Minigrip-pusseja tarkasti lajiteltuine sisältöineen. Helmet olivat enimmäkseen lasia, kiveä, metallia, villaa, luuta, puuta tai muuta luonnonmateriaalia. Osa oli muovia, varsinkin pienet täytehelmet. Eeva kertoi ostaneensa paljon koruja kirppareilta ja kokonaan sillä silmällä, että niistä saa purkamalla hyviä helmiä kokoelmiin.


Jokainen löysi laatikoita penkoessaan pian oman värimaailmansa. Ensin ihastuin ensimmäisen kuvan villapalleroihin, ja ajattelin tehdä pehmeän sävyisen talvikorun. Mutta kun näin nuo viininpunaisen ja puun väriset puuhelmet, olin täysin myyty: ne oli saatava! Katselin niitä eri puolilta ja ihmettelin niitten kauneutta: kuin suoraan isoja marjoja jostakin eksottisesta pensaasta. 


Punaisten lisäksi löysin liilan värisiä pieniä puuhelmiä. Nyt kuvia katsellessa tuntuu, että olisinhan voinut ottaa vaikka puunvärisiäkin. 


Tuollainen valmis mallialusta on kätevä, siihen EL sommitteli erilaisia meheviä meripihkan sävyisiä lasihelmiä.


H. ihastui vihreänturkoosiin värimaailmaan ja alkoi rakentaa itselleen kaulakorua pitkään metallinauhaan. Kaikki nämä naiset ovat käteviä käsistään ja tekevät kaikkia jännittäviä käsitöitä. Paitsi minä, joka kudon ikuisesti oikein tai nurinoikein ja siinä kaikki. Korujen tekeminen on kuitenkin houkuttelevaa ja koukuttavaa, ja tekisi mieli perehtyä siihen joskus enemmänkin. Itselläni on kotona tasan yksi pieni laatikollinen helmiä ja muuta siihen liittyvää tavaraa, ja se on ollut nyt koskemattomana vuosia.


Keittiön ison tammipöydän ääressä mahtui hyvin työskentelemään ja Eeva neuvoi meitä muita kokoamisessa, solmuissa ja lukoissa ja puuhaili emäntänä. Välillä katettiin ateria tai kahvit pöydän toiseen päähän.

 Ruskean sävyt korostuvat ja raikastuvat ihmeesti, kun välissä on ripaus vihreää.

 H:n upea koru alkaa valmistua. Keittiöpyyhkeen päällä on parempi käsitellä helmiä 
kuin kovalla pöydällä, josta ne vierivät lattialle.

Tadaa! Minun yksinkertainen ja syysmarjojen värinen puukoruni on valmis.



6 kommenttia:

  1. Kauniin näköisen korun olet tehnyt. Olisikohan sitä aika kaivaa askarteluhommatkin kaapista jossain vaiheessa taas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kumma miten innostus johonkin askarteluun syttyy ja myös lakkaa arvaamatta. Tosi kiva on tehdä toisten kanssa yhdessä:)

      Poista
  2. Kaunista jälkeä syntyi. Omat helmesi ovat kauniit. Viime kerralla meidän dskki punoi myös helmet, isoja ja pieniä, puupalloja
    Pitääpä kuvata ne joku kerta. Porukassa on aina mukavampaa askarrella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin suorastaan haikea, kun kirjoitit löytäneesi vanhat ystävät, joiden kanssa teette kaikenlaisia käsitöitä ja askarteluja. Jotain sellaista olen kaivannut itsekin, ja nyt se on mahdollista:)

      Poista
  3. Tuo on varmasti kivaa yhdessä tekemistä. Askartelun lomassa tulee varmasti tuttujen kanssa jutella ummet ja lammet. Siinä mieli virkistyy ihan varmasti.
    Ajattelin sua tänään, kun on kaksi arkivapaata peräkkäin. Ylellistä! Ei tällä iällä oikein viikonloppu taida riittää latautumiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se juttelu siinä ihan parasta onkin. Kun kaikki tuntevat toisensa pitkältä ajalta ja ovat saman alan ihmisiä, on oleminen vaivatonta ja jokainen voi olla oma itsensä. Kun nämä naiset jäivät pois työelämästä, minä menetin lähimmät ihmiseni töissä. Mutta jäivät hekin näköjään kaipamaan vanhaa yhteisöämme, joten kasassa taas ollaa:)

      Onpa mukavaa, kun olet saanut ottaa rennosti ja nauttia vapaasta vähän enemmän! Nyt kun töissä ei ole enää luppoaikaa palautumiseen välillä, ei viikonloppu yksinään riitä millään enää tämänikäisille.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...