perjantai 1. elokuuta 2014

Vuorella


Aurinkoisena ja lämpimänä sunnuntaipäivänä Tromssassa läksimme erinomaisen hotelliaamiaisen jälkeen porukalla kävelemään kaarisillan yli vuonon toiselle puolelle. Olimme nähneet tullessa rinteellä gondolihissin, jolla pääsee Storsteinen-näköalavuorelle. Tai vuori ja vuori: korkeutta oli vain 420 metriä. (Tai no, verrattuna meidän Laajavuoreen, joka on 80 m merenpinnasta.)



Silta oli korkea ja ilma kovin lämmin, ja kahden päivän autossa istumisen jälkeen me viisikymppiset jo puuskutimme, joten teki hyvää pysähtyä hetkeksi. Jäämeren katedraali on kuuluisa maamerkki, sopivasti sisääntuloväylän varrella sillan kupeessa ja on varsin vaikuttavan näköinen.


Sisältä kirkko oli kauniin karu ja yksinkertainen, juuri sellainen kuin pohjoisen luonteeseen sopii. Ei mitään krumeluuria, vain näyttävä lasimosaiikki edessä ja ihanan lämpimät lamput. 



Kirkolta suuntasimme ylemmäksi etsimään hissin lähtöasemaa. Gondolihissiin mahtui kaksikymmentäviisi ihmistä kerrallaan ja se tarkoitti että tiukasti pakattuna. Matka oli kuitenkin vain muutaman minuutin mittainen ja eipähän tungoksessa päässyt kaatumaan. Gardalla Monte Baldo oli 1800 metrin korkeudessa ja sinne keikuttiin huomattavasti pitempään. Koska emme tienneet tämän Tromssan vuoren nimeä, sanoimme tätäkin Monte Baldoksi, näytti ihan samalta päällä.


Perillä ei voinut muuta kuin huokailla maisema edessä. Jonkin verran kadutti, etten ollut ottanut järjestelmäkameraa mukaan, sillä olisi saanut selvästi parempia maisemakuvia. Nyt tyydytään näihin.






Tromssassa on noin 70 000 asukasta ja sitä sanotaan mm. Pohjolan Pariisiksi. Siellä on maailman pohjoisin yliopisto. Saaren takaosassa näkyy lentokenttä. Ilmasto on Jäämerestä huolimatta leuto Golf-virran ansiosta.



Lumihuippuisissa vuorissa on jotakin erityisen sykähdyttävää.


Istuin ystäväni Tuijan kanssa kivellä ja toistin vaan "että mää oon onnellinen, että tultiin tänne!"

Ylhäälläkin kasvoi kissankelloja.

Tuossa on ihan selvästi kalastusaluksia ja joku niihin liittyvä paikka.



Hämmästätelin, miten vähän huviveneitä merellä näkyi, vaikka oli mitä kaunein heinäkuinen sunnuntaipäivä. Oikeastaan olisin odottanut näkeväni enemmän huvivenesatamiakin, mutta ehkä tuolla vuonon takana oleva Jäämeri ei houkuttele samanlaiseen kruisailuun vesillä kuin meilläpäin.

On suuri sun rantas autius. Kyllä maailma on kaunis.


***
Tromssasta on pakko saada näyttää vielä vähän paljon taloja, mutta otetaan sitä ennen seuraavaksi jotakin ihan muuta, ettei iske turtumus:)


8 kommenttia:

  1. Huikean näköistä, sielu lepää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta: korkealla maisemia katsellessa sielu lepää.

      Poista
  2. Upean raikkaat näkymät sieltä ylhäältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli hyvä tuuri sään kanssa, seuraavana päivänä pilvimassa roikkui maassa ja satoi vettä.

      Poista
  3. Tuo kirkko on upea! Olen siellä lapsena käynyt, mutta muistan hyvin nuo maisemat, sillan ja kirkon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirkko ja silta ovat muuttumattomia, muuten kaupunki on varmaan kasvanut paljon. Parissakymmenessä vuodessa oli puutalojen määrä vähentynyt:)

      Poista
  4. Kaunista! Norjassa en ole koskaan ollut Oslon kenttää lukuun ottamatta. Sinnekin pitäisi joskus päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Islanti ja Norja ovat meille suomalaisille aika tuntemattomia, lennämme mielellään kauemmaksi:)

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...