sunnuntai 10. elokuuta 2014

Marinoituja ajatuksia työstä


Olen tehnyt viimeksi ruokaa kotona viikko sitten sunnuntaina. Maanantaina menin töihin viiden viikon loman jälkeen ja sehän oli suorastaan sokki loman leppoisaan menoon ja hitauteen tottuneelle. Löysin kyllä avaimet ja muistin jopa salasanat, toisin kuin viime kesänä, ja oli mukava tavata taas ihmisiäkin, mutta siinä ne positiiviset puolet sitten olivatkin. Kävi ilmi, että työsarkaa ja -huonetta on vaihdettava yhden työkaverin kanssa. Siitä oli ollut puhetta ennen lomia, mutta että se piti tehdä heti lomalta palatessa ilman yhtään siihen varattua aikaa, samalla kun perehdyin taas sähköposteihin, kirjanpitoon ja asiakkaisiin!

Niin sitten kävin asiakastyön välissä läpi siinä huoneessa viettämäni yhdentoista vuoden aikana kertyneitä papereita ja nakkelin turhimpia roskiin. Tyhjensin kaapeista omia tavaroitani kahteen pahvilaatikkoon, pinosin omat kirjat mukaani ja keräsin taulut seiniltä. Samalla vastailin kahden ihmisen puhelimeen, kun olin ensin muistellut, miten aataminaikuisesta nokiasta saa näppäinlukituksen pois päältä.

Illalla kotona ajattelin, etten jaksa mitenkään mennä enää aamulla takaisin, olin ihan lopussa jo yhden päivän jälkeen. Tunne oli varsin tuttu pahimman uupumuksen ajoilta, silloin olin tosin varma, etten mene enää ikinä takaisin. Seuraavana aamuna tunnelma oli jo toinen ja kannoin töihin tultuani kiltisti tavarat uuteen huoneeseen. Uusi on paljon suurempi ja valoisampi kuin entinen, talon pienin huone. Sitä paitsi huomasin, että ikkuna on aamuauringon puolella eikä valo tule koskaan silmiin eikä paahda seinää kuumaksi. Kesällä sillä on merkitystä. Jaan huoneen vuoroviikoin toisen osa-aikatyötä tekevän kollegan kanssa.

Siellä sitten paiskin viikon hommia, (meitä oli kaksi tekemässä viiden ihmisen töitä näin kesälomakaudella) ja yritin samalla ottaa selvää, missä mitäkin on. Koska en löytänyt mitään tarvitsemaani, päädyin järjestämään kaappeja uudelleen. Onneksi meillä kummallakin huoneen nykyisellä käyttäjällä on melko säntillinen tapa tehdä töitä ja pidämme huoneemme järjestyksessä.

Muutos itsessään oli toivottu ja kiva juttu, mutta muuttamiseen olisi pitänyt jonkun älytä jättää vapaaksi edes puoli päivää.  Olin ennen lomalle jäämistä jättänyt itseni tuntien ensimmäisen päivän melkein tyhjäksi hommiin perehtymistä ja mahdollista muuttoa varten, mutta muut olivat lisäilleet siihen yhtä ja toista. Olin vihainen ja närkästynyt, niin kuin voi olla sellainen, joka on ollut kauan töissä, tottunut itse organisoimaan hommansa ja kestää huonosti stressiä.


Ja niin meillä syötiin viikko salaattia. Mies oli vielä alkuviikon lomalla ja tarjosi maanataina itse tekemäänsä Nizzan salaattia, mistä olin iki-kiitollinen. Töihin ostin joka päivä evääksi valmiin salaatin ja useimpina päivinä söimme niitä illallakin. Jääkaappi oli täynnä tuoreita vihanneksia, mutta minä olin niin väsymyksestä lamaantunut, etten edes kuvitellut tekeväni mitään itse. Aika lailla salaattilinjalla on menty viikonloppukin ystävien luona kyläillessä, joten tässä kirjoittaessa taidan kääntää kelkkani: tämähän oli loppujen lopuksi hyvä viikko! Muutos töissä teki ja tekee minulle hyvää ja salaatti on ehdotonta lempiruokaani. Mitä tässä vielä valitan?

Ensi viikko on kuitenkin vapaa. 

9 kommenttia:

  1. Ihmettelin aivan järkyttävää uupumusta, mikä iski viime viikolla ekalla työviikolla. Jotenkin lohduttavaa, että muutkin kokee loman jälkeen jotain sellaista. Ajattelin jo, että minussa on jotain perin kummallista. Lomarytmi on aivan eri kun työrytmi. No, jos tuleva viikko menisi jo paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lomaltatulijan pitäisi saada laskeutua työhön vähän rauhallisemmassa tahdissa, ei suoraan ylityötahtiin. Pahinta oli ennen, kun ennen lomaa piti tehdä niin paljon kuin ikinä ehti ja loman jälkeen jatkui sama tahti, koska sijaista ei ollut. Tiesi työkaverin tekevän omiensa lisäksi kaikki minunkin työni poissaolon aikana. No nyt laman myötä olemme palanneet samaan.

      Yritän olla ajattelematta sitä. Rauhallisempaa viikkoa sinullekin!

      Poista
  2. Minulla myös ensimmäinen viikko oli järkyttävä maanpinnalle tiputus. Samaa on jatkunut, joten joutunen nyt miettimään vaihtoehtoja. Toivottavasti huonemuutos virkistää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidat olla aika kovan edessä. Toisaalta tässä iässä ei viitsi enää leikkiä terveytensä ja mielenrauhansa kanssa, joten vaihtoehtoja alkaa varmaan miettiä. Toivottavasti niitä myös löytyy:)

      Poista
  3. Apua, mikä töiden aloitus loman jälkeen. Tuli hiki täälläkin lukiessa. Onneksi kuitenkin löysit huoneen muutoksesta niitä hyviäkin puolia. ;) Mä olin viime viikolla hukassa, kun terapeutin tapaamiset alkoivat yli kuuden viikon tauon jälkeen. Jotenkin ei vaan pääse sielläkään vauhtiin ja on ihan outoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesän aikana ehtii niin tottua toisenlaiseen rytmiin, että on tosi vaikeaa aloittaa taas se entinen. Meillä se onkin ollut turhan täyttä jo jonkin aikaa, ja harmittaa siksi, kun tulee ylimääräistä häslinkiä juuri kun porukkaa vielä puuttuu.
      Tänään on harmaa sadepäivä pitkästä aikaa ja se sopii mulle, aion olla yhtä harmaa ja antaa ajatusten vaeltaa.

      Poista
  4. Ensinnäkin juutuin kuolaamaan noita marinoituja vihanneksia, niistä tykkään ja harmittelen, kun omatekemistäni unohtui persilja. Mutta hyvää sapuskaa on.

    Töiden aloituksen pitäisi joka tapauksessa, ilman huoneenmuuttojakin, olla keveämpää asiakastyöstä, koska tosiaan on kalenterin päivittämistä, sähköpostit ym. Ihan kuin ne eivät olisi työtä! Siksi aloitin oman työni ennakkoon tekemällä enimmät toimistotyöt pois, ihan vaan siksi, kun halusin aloittaa asiakastyön kevyemmin. Jos olisin toisella työnantajalla niin en todellakaan harkitsisi moista.. Edellisessä työpaikassani onneksi ymmärrettiin muutojen kuuluvan työaikaan ja niille oli varattu aikaa. Olitpa aika tilanteessa ja ei ihme jos väsyttää ja kiukuttaakin, mua ainakin ois.

    Muutoin se on taas syksyn tunnelmat, vaikka hellettä vieläkin pukkaa, täysillä työtä, kuntosalia ja syyslomaa ja sitten joulun jälkeen kuukahdetaan tammikuun pimeyteen ;D Hyvää viikon jatkoa!

    -eikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ..kasviksiahan ne on eikä vihanneksia..ups.
      -eikka taas

      Poista
    2. Mitä eroa on kasviksilla ja vihanneksilla? Samaahan ne tässä tarkoittavat. Mutta joo, ite olen oppinut terapian myötä järjestämään itselleni väljyyttä työhön, tunnin työviikon alkuun ja puoli tuntia aamuihin, että ehdin valmistautua rauhassa asiakastyöhön. En siedä yhtään, jos sitä rytmiä joku menee sotkemaan esim. antamalla ajan kahdeksaksi. Minähän saavun paikalle vasta silloin, siitä tulee kummallekin osapuolelle vain huono alku aamulle.

      Ihmettelen kovasti, kun ei ymmärretä, että kaikelle tekemiselle pitää varata aikaa. Kerran piti oikein työntutkijan vääntää rautalangasta, että yhteistyön työväline on AIKA. Meillä ei esim. saa merkitä ajanvarauskirjaan toimistotyötä, se on vaan tehtävä jossakin välissä. Säästöt tietysti ovat kaiken takana, kun sijaisia ei saa ottaa, mutta kaikki työt on pakko tehdä, joutuvat kaikki toimimaan jaksamisensa äärirajoilla. Kyllä sen huomasi, kun tuli lomalta takaisin.

      Lucky you, kun voit järjestellä itse hommiasi. Mukavaa elokuuta!

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...