keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Keskikesää


Olen jotenkin antautunut niin täydellisesti lomatunnelmiin, etten tahdo saada niitä asuntomessukuvia blogiin ollenkaan. Toisin sanoen en ole tehnyt niille mitään. Tämä heinäkuinen lämpöaalto ei varsinaisesti lisää toimeliaisuutta meikäläisessä ja tuskin monessa muussakaan. Sellaiset hommat kuin kahden uuden kankaan ompeleminen liinaksi ja verhoksi tai yhden huoneen katon maalaus eivät tule kysymykseenkään.


Silloin kun emme ole jossakin menossa, lorvimme kotona. Vilma, joka ei ole kuvassa, vaan siinä on tätini norjalainen metsäkissa Pörri, suostuu kävelemään vähän enemmän vasta illalla ja isäntäväki on täydestä sydämestään samaa mieltä.


Kotona, joka ei ole kuvassa, vaan siinä on tätini vierasmaja, olemme siirtyneet nukkumaan vierashuoneeseen toiselle puolelle taloa. Toiselta puolelta nousee aurinko ja sen puolen makuuhuone muuttuu jo aamuyöstä sietämättömäksi pätsiksi. Vierashuoneessa viileä yöilma avoimesta ikkunasta tuntuu taivaalliselta ja aamullakin voi nukkua rauhassa pitkään.

Tähän lämpöön alkaa näköjään vähitellen kuitenkin tottua tällainen talvi-ihminenkin. Ei ole enää yhtään niin kuuma ja hikinen olo kuin kahdella viime viikolla, vaikka sisällä ja ulkona on noin kolmekymmentä astetta.Vaatekaapista muuten huomaa sen, että meillä ulkolämpötilat vaihtelevat kuusikymmentä astetta vuoden mittaan. Aina kymmenen asteen välein joutuu miettimään, mitä onkaan tavannut pukea tällaiseen ilmaan päällensä ja vaihtoehtoja pitää olla runsaasti.


Tähän asti heinäkuinen kesäloma on ollut juuri yhtä ihana kuin viime vuonnakin. Osa-aikatyössä en vaan ole sitä pitkään aikaan harrastanut. Kuvittelin jopa, että kahteen osaan pätkitty alku- ja loppukesän loma olisi parmempi. Ei ole. Pitkä yhtenäinen vapaa ilman suuria suunnitelmia on parasta. Silloin ehtii irrottautua tavallisesta olostaan. Jostakin on putkahtanut pieniä ex-tempore -lähtöjä, joista olen nauttinut suunnattomasti. Juuri silloin tuntee olevansa vapaa, kun on vapaa lähtemään ja vapaa ottamaan vastaan.


Huomenna lähdemme pohjoiseen tämän loman ainoalle etukäteen varatulle matkalle. Ajamme ensin ystävien luo Pohjanmaalle yöksi, jatkamme sieltä yhdellä autolla yöksi Kittilään ja lauantaina Tromssaan. Olemme käyneet Pohjois-Norjassa kerran aiemmin samojen ystävien kanssa vuonna 1996, kohta kaksikymmentä vuotta sitten. Silloin meillä oli molemmilla samanikäiset pojat, joten pikkupojat istuivat toisen auton takapenkillä ja isommat pojat toisessa. Matka kului rattoisasti kaikilla. Autoissa oli siihen aikaan kasettisoittimet ja musiikki soi koko matkan. Yövyimme silloin leirintäalueella ja Norja tuntui älyttömän kalliilta lama-ajan suomalaiselle.


Yhtä kallista siellä on edelleen, mutta nyt varasimme sentään kaksi yötä hotellista. Kaupunki ja uskomattomat maisemat jäivät viime kerralla mieleen, joten eiköhän siellä pari päivää kulu hyvinkin. Latasin ystäväni T:n ja minun lempimusiikkia USB-tikulle, ja epäilemättä miehillä on omansa, joten pitkälle matkalle riittää taas kuunneltavaa. Vaikka viime kesän yhteinen matkamme Lapissa meni kyllä poristessa, harvoin kun tapaamme.



Vilma pääsee hoitoon lempipaikkaansa Lunan luokse.





6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Sillä on aivan uskomattoman pehmeä turkki ja pitkä karva. Tällä kertaa se ei antautunut silitettäväksi ollenkaan, vaan kiersi minut kaukaa: ei kuulemma voi sietää aurinkovoiteen tuoksua!

      Poista
  2. Onpa ollut lämmintä täälläkin eikä menikään nyt juuri vilvoitta. Onneksi tultiin kotiin, ettei tarvitse istua autossa helteellä, ei ole nimittäin ilmastoitu MK:n kaksipaikkainen auto. Kaunis, sanoisinko suorastaan romanttinen vierasmaja. Mukavaa jatkoa lomallesi, minulla alkaa vedellä vapaus tällä erää viimeisiä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lomat vetelee loppuaan, ja taas tuntuu, että voisihan tätä vielä muutaman viikon jatkaa. Tulee vaan kalliiksi;)
      Todella lämpimiä päiviä on luvassa ihan pohjoiseenkin ja mietin, ollaanko me hulluja kun lähdetään sinne autossa istumaan. Vaikka on ilmastoini, niin kyllä aurinko porottaa ikkunoistakin. Silloin 18 vuotta sitten piti Enontekiöllä evästauolla syödä voileivät juosten, kun oli miljoona sääskeä kimpussa heti, kun astui autosta ulos. Ne jäivät onneksi rajan taakse, Norjan puolella ei näkynyt yhtään.

      Poista
  3. Nyt autossa oleminen on ollut parasta, ihanan viileää. Joten matkanne helteellä pohjoiseen on mukavan viileä ilmastoinnin ansiosta. Mukavaa reissua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman ilmastointia en lähtisi enää tällä iällä helteessä mihinkään. Nyt autossa oli ehdottomasti paras paikka;)

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...