torstai 3. heinäkuuta 2014

Hurmaava puutarha Niilillä


Tässä on hajuvesi, jonka hankkimista olen harkinnut pitkään ja huolellisesti. Luin siitä vuosia sitten Violetin Piilomajasta, kun hän kertoi löytäneensä tuoksun, joka tuntuu omalta. Un Jardin sur le Nil, puutarha Niilillä kuulosti mahdottoman houkuttelevalta, raikkaalta ja erikoiselta. Koehaistelin yhtä pulloa Milanossa Rinascenten tavaratalossa vuonna 2010, mutta silloin  en ollut vielä varma, onko tämä juuri minulle tarkoitettu, enkä sen jälkeen ole Hermèsiin törmännyt. Jonna kirjoitti tästä ihastuttavasta tuoksusta talvella ja sen innoittamana päätin tilata koe-erän The Perfumed Courtista. Huomasin että on tullut korkea aika hankkia yksi pullo omaksi.

Hermèsin parfyymeja ei ole ihan joka paikassa myynnissä, ja Suomesta niitä ei tietääkseni saa mistään. En halunnut hankkia sitä myöskään verkkokaupasta, vaan odotin kesämatkaa. Eikä meinannut ihan helposti Lontoostakaan löytyä. Oxford Streetillä John Lewisillä, Debenhamsilla ja House of Fraserilla ei ollut (toki kaikkea muuta kivaa oli:). Selfridgesin verkkosivujen mukaan Hermèstä ei myydä siellä enkä itsekään löytänyt sitä isosta liikkestä, joten ajattelin etsiä vielä seuraavana päivänä Harrodsilta.

Sattui sitten niin, että olin vielä Selfridgesillä ostamassa Bobbi Brownin peiteaineita ja myyjä kokeili niitä kasvoilleni. Hän kysyi mikä hyvä hajuvesi minulla tuoksuu, kun ei tunnista. Olin suihkauttanut aamulla kokeilupullostani tätä ihanuutta ja kulkenut sitten sateessa kaupungilla. Myyjätär oli sitä mieltä, että kyllä heiltä merkkiä löytyy ja  lähti kanssani oikein etsimällä etsimään. Lopulta hän kysymällä löysi pikkuhyllyllisen Hermèsin tuoksuja muitten joukosta. Olisin itse luullut siellä olevan ison osaston, kuten muillakin tunnetuilla merkeillä! Ehkä tähti on laskussa.


Tuoksu on ehdottomasti vihreä, mutta ei silti ruohoinen, vaan ennemminkin vesikasvien vihreä. Ehkä joku eksoottinen lumme voisi tuoksua tällaiselta. Se on raikas kuin heleän kesäaamun kostea valo veden äärellä. Siinä on kukkia ja hedelmiä, hiukkasen makeita, mutta ei yhtään sokerisia. Silmissä siintää vesi, ei mistään Pohjois-Päijänteen kivisiltä rinteiltä siintävä vesi, vaan paljon etelämpää, vuolaana virtaavan Niilin vehreiltä rannoilla löytyvistä puutarhoista näkyvä vesi. Kyseessä ei ole silti mikään perinteinen vesituoksu, vaan pehmeä ja myös suhteellisen pysyvä.

Fragrantican mukaan tässä tuoksuu vihreä mango, lootuksenkukka, suitsuke, plataani ja labdanum, mitä se sitten lieneekään. Noita on vaikea tunnistaa, kun en ole päässyt erikseen haistelemaan niistä mitään. Omalla ihollani tuoksu säilyy minusta suhteellisen samana koko ajan.


Un Jardin sur le Nil on lanseerattu vuonna 2005 molemmille sukupuolille sopivana. Vieroksun yleensä sellaisia, koska haluan tuoksua naiselta. Jos tätä käyttäisi mies, hän olisi nuori, sutjakka ja hyvinhoidettu metroseksuaali. Tuntiessani tuoksun miehen ohikulkiessa ajattelisin, että hän on juuri tullut suihkusta ja käyttänyt ylellisen ihania tuotteita. Aikuiselle ja maskuliiniselle miehelle en osaa kuvitella tätä.

Kummallista kyllä, en osaa sanoa, minkä näköinen nainen tätä käyttäisi ja mitä hänestä ajattelisin!  En voi sanoa, että nuori, koska haluan nähdä itsenikin käyttäjänä. Ehkä ajattelisin sitten samaa: hän on juuri tullut suihkusta ja käyttänyt ylellisen ihania tuotteita. Ja kun tarkastelen nyt Hermèsin nettisivuja, huomaan että nämä "puutarhatuoksut" on nyt sijoitettu kylpytuotteisiin ja tätä Niilin puutarhaa saa enää vartalovoiteena. Höh!


Kuvasin tämän kesän suosikkituoksuni yhden vedostetun valokuvani päällä. Oikeasti minulla on kaapissa myös aito silkkinen Hermès-huivi. En käytä sitä koskaan. Se sattuu olemaan väritykseltään turkoosia, valkoista ja kirkasta sinistä eikä mitenkään sopisi tämän tuoksun pehmeänraikkaaseen maailmaan. Antaa siis olla siellä oranssissa laatikossaan odottamassa päivää, jolloin tunnen itseni NIIN leidiksi, että laitan silkkihuivin harteille, otan Kelly-laukun kyynärvarteen ja ja lähden kapeassa Chanel-hameessa, Jourdanin kengissä ja huolellisesti taivutetussa tukassa Ritziin iltapäiväteelle.

Dream on!



8 kommenttia:

  1. Hmm, kuvittelen sinut Ritziin ;-) Kuvailusi perusteella minäkin voisin mieltyä tuohon tuoksuun, mutta tuoksut kokee jokainen niin eri lailla. Olen lukenut muutaman tuoksukuvailun (olisinko juuri sinun blogisi kautta putkahtanut Jonnan blogiin?) ja kokeillut tuokua myöhemmin parfyymihyllystä. Oma kokemus on ollut mielestäni ihan erilainen ja suorastaan YÄK.Olisiko hajuaisti jotenkin aisteista omintakeisin itse kullakin? Väritkin näemme eri tavoin, ehkä kuitenkin enemmän samoin kuin tuoksut koetaan? Täytyykin muistaa kysellä biologi-tyttäreltä aistikokemuksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuoksut on tosi henkilökohtaisia, ne menevät niin lähelle ja varsinkin liittyvät erilaisiin muistoihin, myös tiedostamattomiin. Suhtaudun tosi kielteisesti joihinkin kädeltä hetken kuluttua esiin suorastaan pistäviin tuoksuihin, mitä lienevätkään. Vertailimme ystäväni kanssa Dolce ja Gabbanan The One -tuoksua kädellä ja molemmilla se tuli esiin erilaisena. No inhosin molempia, mutta minulla se oli vielä pistävämpi. Siis monen lempituoksu.

      No ei minusta ole Ritziin eikä edes kunnon leidiksi. Olen kyllä oikeasti leidityyppiä, mutta enemmän skandinaavista marimekkotyyliä. Odotin ennen, että tulisin tarpeeksi vanhaksi hameelle ja korkokengille, kunnes tajusin että se on tyyli- eikä ikäkysymys. Sinne jäi sekin haave.

      Poista
  2. Houkuttava ja kutsuva on tämä päivityksesi. Värimaailmaltaan niin täyteläinen ja ihana, mutta rauhallinen.
    Tuota tuoksua tekee mieleni heti kokeilla. Pidän myös raikkaista tuoksuista. Olen käyttänyt jo pitkään unisex
    tuoksuja ja kokenut ne omalle naisellisuudelleni juuri keveydeltään sopiviksi. Keveys ja reippaus sopivat niin
    minuun, heh, heh, näkisitpä vaan. (Olen virtuaalina keveä ja reipas).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään itsekin näistä kuvista ja tunnelmasta, vaikka mietin kuvaako se oikeasti tätä tuoksua. Luulen että voisit pitääkin siitä:) Minä tykkään myös raikkaista tuoksuista arjessa, niissä pitää olla riittävästi kepeyttä ja ilmavuutta, mitä etsin elämääni muutenkin. Puhuin juuri miehelle torilta tullessa, että haluan autonkin olevan valkoinen ja hiukan urheilullinen, koska en itse ole yhtään! Tuoksut luovat mielikuvia meistä myös muille ja siksi kepeys toimii salaisena laihduttajanakin:-D

      Poista
  3. Kauniita kuvia. <3

    Rakastan! Jos olen saanut kolmisen pulloa kulutettua loppuun, niin kertoo jotain. ;) Ostin muistaakseni ensimmäisen Un Jardin Sur Le Nilin Pariisin lentokentältä samana vuonna, kun se ilmestyi. Siitä lähtien "pakkomielteeni" on ollut voimissaan. Viimeisen pullo löytyi Sharm El Sheikin lentokentältä. Käytän tuoksua yleensä vain kesällä, joten yhdellä pullolla pääsee pitkälle. Tosin uusin pullo alkaa olla puolivälissä ja pieni pelko hiipii sen loppumisesta takaraivoon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun varastoillasi kolme pulloa on saavutus! Olen päässyt itse lähelle sitä vain Coco Mademoisellen kanssa, jota minulla on sen julkaisusta asti ollut oltava aina talven varalle. Nyt on kolmas pullo menossa, toivottavasti ei vanhaksi.

      Kesätuoksu tämä Niilinvesi on, ei oikein osaa kuvitella sitä talveen. Jos tuoksu voisi jäätyä, tälle voisi käydä niin:)

      Poista
  4. Hurmaava tuoksujuttu! 3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pelkäsin jo vähän kyllästyttäväni ihmisiä:)

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...