Roomalaisten Venus, kreikkalaisten Afrodite on tässä kumartunut pesulle. Vesiruukku on hänen jaloissaan ja hän on hämmentynyt tunkeilijan lähestyessä ja yrittää peittää itsensä. Näin sanoo teksti patsaan juurella. Ja nyt tyttöparan ympärillä pyörii sakkia jatkuvasti! Tämä patsas on uskomattoman kaunis. Kun sitä kiertää ja katsoo, se on kaikkialta kaunis, mutta minusta aivan parhaimmillaan edestä ja takaa. Eikä mistään näy liikaa.
Kuulemma alkuperäinen kreikkalainen versio peseytyvästä Afroditesta on kadonnut ja tämä roomalainen Venus-patsas on tehty joskus ensimmäisellä tai toisella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. Kaikkein ihmeellisintä on, että se on säilynyt.
Tulemme selvästi Kreikkaan.
Olen varmaan joskus kertonut, että minua ei koulun historia kiinnostanut pätkääkään. Sotia ja vuosilukuja pudoteltiin peräkkäin, valtakuntien rajoja heiteltiin sinne ja tänne. Kun kirjassa tuli palanen ihmisten arkielämästä, sen yli hypättiin ja kaikki muukin historian elävöittäminen jäi pois. Siellä ei siis käsitelty millään tavalla naisten ja tyttöjen historiaa, vain valtioiden. Mutta museossa pääsee tutustumaan siihen, millaista elämä on ollut ennen eri puolilla maailmaa. Siihen miten ihmiset ovat oikeasti eläneet. Kirjat ja mielikuvitus lisäävät loput, samoin elokuvat.
Näissä patsaissa on eloisaa sakkia, harmi vaan, että päät ovat hävinneet.
Yhdistin tämän kahdesta kuvasta. Hetken rentous on käsinkosketeltavaa.
Mies ja kentauri siinä käyvät vääntöä.
Kentauri tietenkin voittaa ja kehtaa roikottaa vielä jonkun nyljetyn eläimen taljaa voitonriemuisena löydyn miehen päällä.
Siinä on meidän mies ja menneen ajan kreikkalainen mies vuoropuheluun vaipuneena.
Rosettan kivi on aina jotenkin sykähdyttävä nähdä. Sen avulla on pystytty 1800-luvulla ratkaisemaan hieroglyfi-kirjoituksen salat. Muistan kun tästä puhuttiin aikoinaan kielitieteen luennolla ja muistan myös, miten hienoa oli nähdä tuo kivi aikanaan ensimmäisen kerran. Kiveen on siis hakattu sama teksti kolmella kielellä, siltä ainakin näyttää, ja yksi niistä on kreikkalaista kirjoituksta. Se on Wikipedian mukaan tehty vuonna 196 ennen ajanlaskun alkua. Hieroglyfejä ei kukaan enää osannut tulkita, koska niiden käyttö oli loppunut joskus faraoitten kauden jälkeen.
Tässä on joku hautalöytö jostakin Välimeren alueelta.
Komea ilmestys viidentuhannen vuoden takaa.
Nämä komeat ja suurikokoiset lasitetuista tiilistä tehdyt kuvat on teettänyt Babylonian kuningas Nebukadnesar II joskus 600-luvulla e.a.a. (Ja Babylonia oli...kuulemma jossakin nykyisen Irakin eteläosassa.) Kuvien tarkoitus on ollut tehdä vaikutus kaikkiin kaupunkia lähestyviin. On varmaan onnistunut, kun nytkin vielä ovat niin vaikuttavia!
Tuhansia vuosia vanhat korut ovat erityisen kiinnostavia, ja hyvin kauniita.
Tässä on hautalöydön perusteella tehty mallinnos kuningatar Puabin hautajaistkoristelusta noin ajalta 2500 e.a.a. Ajatella: lähes viiden tuhannen vuoden takaa! Hänen koko yläruumiinsa oli peitetty kulta- ja hopeakoristeilla ja hienolaatuisilla jalokivillä, sanoi tekstikortti näitten vierellä.
Tältä päähine on näyttänyt löytöpaikassa jossakin nykyisen Irakin ja Syyrian alueella.
Täältä voi katsella, mitä kaikkea muuta haudasta löytyi.
Tässä vielä yksi mielenkiintoinen englanninkielinen selostus Kuningatar Puabista ja Urin haudoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa, kiitos!
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.