keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Joko nyt olisi valmista


Nyt alkaa putkiremontti olla meidän osaltamme lopultakin valmis. Siihen meni vajaat kaksi kuukautta, vaikka oikeasti ne työt olisi tehty varmaan reilusti alle viikossa, jos olisi pelkästään meillä oltu. Kerroinkin aiemmin, että se oli sellainen kevytversio, jossa tuotiin vesiputket pintaan, viemäreitä ei tarvinnut uusia. Käytännössä niitä uusia putkia näkyy vain vähän ja ne kulkevat kivasti rakenteissa. Samalla on uusittu vesikalusteet ja laskettu katto kylpyhuoneissa ja eteisessä. Valaistusta parannettiin myös eli tuli led-spotteja kattoon. 

Vielä tälläkin viikolla on käynyt ukkoa paikalla monta kertaa päivässä. Mukavia miehiä, mikä siinä, koputtavat sovitusti ja tulevat omilla avaimilla. Aamupäivällä tuli kiire saada vaatteet päälle, kun olin juuri ilkosillani menossa pukemaan. Toinen timpuri on kulkenut harmaan silikonin kanssa ja toinen perässä valkoisen tuubin kanssa. Meikä tarkkana on osoitellut korjaamista kaipaavia paikkoja. Voitte kuvitella muuten koiran riemastuneen ovella jokaisen tullessa -siis haukkumaan kuin viimeistä päivää, jalat melkein ilmassa. Onneksi on myös heti rauhoittunut. Monen pyynnön jälkeen sain nyt myös kodinhoitohuoneen puusälekaihtimen takaisin paikoilleen ja samalla uuden verhotangon. 
Tiedän jo, minkälaisen kankaan aion siihen hankkia:)

Sähkömiestä tarvittiin asentamaan niitä ledejä ja vanhoja halogeeneja takaisin, mutta myös kiinnittämään tuo vanhemmilta saamani Artekin lamppu olohuoneen kattoon. Pidän siitä tosi paljon! Samalla hän vaihtoi kaksi hankalasti kiinnitettävää spottivaloa uusiin paikkoihin. Joten nyt meillä on valoa taas vähän paremmin kuin ennen -juuri vuoden valoisimpaan aikaan tosin. 


Huoltoyhtiön miestä on tarvittu katsomaan yhtä ikkunaa, jota ei saa enää auki. Se on näitä vanhan talon riesoja: ikkunat kaipaisivat kipeästi vaihtoa, mutta kaikkeen ei samalla kertaa pysty. Siihen avaamiseen tarvitaan kuulemma toinen työntämään ulkopuolelta ja toinen tekemään jotakin sisäpuolelta, joten homma jatkuu kahden miehen voimin huomenna.

Tähän syssyyn totesin vielä illalla olohuoneessa ompelukoneen äärellä, että täällä on helkutin kuuma tai sitten estrogeenilaastari on irronnut. Kiinni oli, mutta patterit hohtivat kuin tulipalopakkasella. Kiersin vääntämässä ne joka huoneesta kiinni ja mies soitti huoltoyhtiön päivystykseen. Olivat sinne soitelleet jo muutkin, yhtiön kaikilla taloilla kun on yksi yhteinen pannuhuone. Tunnin päästä löysin kodinhoitohuoneen lattialta ison vesilammikon. Luulin ensin koiran tekosiksi, mutta sitten huomasin patterin vuotaneen. Ei ole sitäkään ennen tapahtunut.
Nyt tää tohina voisi riittää.


Paitsi että juuri tohinasta innostuneena olen pessyt ikkunoita, kolme huonetta noin varovaiseksi aluksi. Tällaisen ikäneidon olkapäät eivät kestä nopeampaa tahtia. Suihkutin kaikki kolme viherkasviani ja vaihdoin niihin mullat, luultavasti ensimmäistä kertaa niille kukille. Muistan kastella niitä kerran-pari kuussa, kun palmu alkaa nuokkua. Huomasin että tila näyttää paljon hauskemmalta ilman kasveja, vaikka aina aikaisemmin olen tykännyt käyttää niitä vähän kuin verhojen korvikkeena, on ollut tosi isoa peikonlehteä ja palmua kattoon asti. En ole koskaan sietänyt tuossa huoneessa verhoja, kokeiltu on, ja nyt alkaa olla viherkasveillakin lähtö lähellä.

Ikkunalle kelpuutin vielä pienen jukkapalmun, sehän kestää aamuauringon paahdetta. Halusin siirtää kaksi muuta seinän viereen jollekin matalalle tasolle. Etsin kaikkialta jotakin ylimääräistä valkoista hyllyä tms., jonka voisi nostaa kirja- tai lehtipinojen päälle, mutta olemme niin hyvin siivonneet  vaatehuoneitten nurkkia, ettei mitään löytynyt. Niinpä kukat saivat alleen kaksi pientä pallia kapean valkoisen tason puutteessa.


Illalla innostuin ottamaan muutamia kuvia valon alkaessa jo hiipua. Tuo yksi epäonnistunut musta kuva saa olla mukana siksi, että siitä näkyy ulos. On kiva katsella kauas pöydässä istuessaan. 

Pikkuisen harjoittelemista tässä kuvanotossa vielä.


10 kommenttia:

  1. Putkiremontti kestää asukkaasta liian kauan ja niin kestääkin.
    Hyvä puoli on se, että innostuu järjestelemään, siivoamaan ja lopulta nauttimaan taas uusiutuneesta kodista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit! Mieli tekisi uudistaa vähän muutakin, mutta homma kerrallaan. (Nojatuolit olisivat lähteneet vaihtoon jo kauan sitten, jos niissä ei olisi niin hyvä katsoa televisiota;)

      Poista
  2. Onneks remppa on ohi, varmasti hermoja kiristävää. Kauniilta näyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ollut sellaista välitilassa elämistä. Nyt on taas aika laittaa paikat kuntoon.

      Poista
  3. Aika hieno näkymä on sinullakin ruokapöydän ääreltä maisemaan! Rempat on rasittavia, mutta aika ajoin putkia on vaan pakko uusia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alarinteen puolelle näkee kauas, ja vesikin näkyy niin kauan kuin puissa ei ole lehtiä;)

      Poista
  4. Kylläpä on hienot ja viihtyisät tilat! Ja tuosta ruokapöydän ääreltä on kiva katsella ulos maisemia.
    Tyytyväinen tunne aina tuollaisten aikaansaannosten jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun asuu pitkään samaa huusollia, on pakko saada muutosta ja mikä tahasa remontti on kiva mahdollisuus. Nyt haluan järjestellä olohuoneen taulut uusiksi, vaikka mieluiten uusisin ensin tapetin.

      Poista
  5. Olit käynyt. Onnea ja iloa sinullekin tähän päivään.
    Tuo sun profiilikuvasi täällä on aivan huippu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuo kuva on otettu pari vuotta sitten Amsterdamissa kanavaristeilylle lähtiessä. Täytyy sanoa, että näytän siinä nuoremmalta kuin peilissä, ja siksihän se on valittukin:)

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...