keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Hieno esikoisromaani


Sitä luulee olevansa hyvinkin virkeä ja levännyt, kun loman jälkeen palaa töihin. Kyllä siellä paikan päällä vielä ihan terävänä onkin, mutta kotona on taas pitänyt ottaa parin tunnin unet jo illansuussa aivan väsähtäneenä. Loppuilta kuluu taas television ääressä. Ei tietoakaan iltakävelystä ja muusta puuhailusta, mitä olin suunitellut valoisampien iltojen varalle. Yhtenä hommana odottaa kodinhoitohuoneen seinien maalaus: nyt kaikesta tavarasta riisuttuna seinien vanhan valkoisen maalin karmeus tulee näkyville, johan edellisestä rempasta on kulunut 13 vuotta.



Mutta mennään mukavampiin asioihin: luin lomalla pitkästä aikaa niin hyvän kirjan, että haluan jakaa sen muillekin. Käytännössä olen jo antanut kirjan kiertoon eteenpäin, niin että pitää kuvakin lainata. Neljäntienristeys on kuusamolaissyntyisen ja nykyisin Turussa asuvan äidinkielenopettajan, Tommi Kinnusen ensimmäinen romaani. Se on aivan hämmästyttävän koukuttava teos: sitä ei voi kerran aloitettuaan mitenkään laskea käsistään, vaan sen haluaa lukea melkein yhtä soittoa loppuun asti. En ihmettele yhtään, että kirja menee kuin kuumille kiville Pauliina Rauhalan Taivaslaulun tapaan ja siitä on otettu jo monta painosta. Kirjastoissa on pitkät varauslistat.

Kuva: Yle.fi

Oulussa ollessani äiti halusi, että käyn ostamassa Neljäntienristeyksen hänelle Akateemisesta, kun kirjasta kirjoitettiin Kalevassa niin paljon ja kirjailijan äiti sattui vielä soittamaan hänelle. Äiti luki sitä kaksi päivää aamusta iltaan (joo, juuri samaan aikaan, kun minä tyhjensin hiki hatussa muuttolaatikoita). Ihan samalla tavalla kävi sitten itsellekin kotiin tultua, kun ahmaisin kirjan puolessatoista päivässä! Olin niin ihastunut nerokkaaseen rakenteeseen ja verevään kerrontaan, että olisin voinut lukea teoksen toiseen kertaan samantien. Siihen on kirvoittanut aikaisemmin vain yksi kirja, Virpi Hämeen-Anttilan Alastonkuvia, joka jostakin syystä vaikutti minuun syvästi.

Tommi Kinnunen osaa kirjoittaa, hän todella osaa! Kirja tuntuu hämmästyttävän ehyeltä ja jotenkin täydelliseltä ja loppuun asti mietityltä. Arvostan napakkuutta, kieli ja kerronta on tarkkaa ja sopivan säästeliästä. Tarinaa kuljettaa vuorollaan neljä henkilöä sadan vuoden ajalla. Maria tulee 1800-luvun lopulla nuorena kätilönä Kuusamoon. Hän joutuu lunastamaan paikkansa paarmuskojen ja lapsenpäästäjien epäilevien silmien alla. Koulutettu kätiö kutsutaan paikalle vasta sitten, kun kaikki muut konstit on jo käytetty. Vähitellen Maria menestyy työssään ja rakentaa itselleen talon. Maria ei halua itsellisenä naisena taipua vanhoillislestadiolaisen pitäjän komentoon, vaan pitää oman päänsä ja sanoo kursailematta mielipiteensä asioista. 

Vanhaa Kuusamoa, kuva: KirjastoVirma

Vahvalla naisella on avioton tytär Lahja, joka puolestaan löytää valokuvauksesta oman alansa.  Lahjakin saa aviottoman tyttären, mutta sitten hän löytää sitten rinnalleen Onnin, miellyttävän ja käsistään kätevän miehen. Lapsia tulee lisää. Onni palaa sodasta palkittuna sotasankarina, mutta avioliitto ei palaa ennalleen. Kaikille muille Onni on hyvä seuramies ja lapsille rakastava isä, mutta Lahja katkeroituu miehen kääntäessä hänelle selkänsä. Poika Johannes jää aikanaan asumaan kotitaloon ja pyörittämään äitinsa valokuvaamoa vaimonsa Kaarinan kanssa. Kaarinan kontolle jää valokuvaamon, lasten ja kodin lisäksi luovia vanhan Marian, vihaisen ja tunnekylmän Lahjan ja ajoittain eksyneen oloisen Onnin välissä sovunrakentajana.

Kirjan alku lepää Marian hahmon varassa, ja loppu puolestaan Onnin elämän monimutkaisissa syövereissä. Asioista ei puhuta, vaan jokainen kantaa perisuomalaiseen tapaan yksin taakkojaan. Kirjan hahmot eivät lähde mielestä, niin eläviksi kirjailija on ne sanoillaan kuvannut. Kirjassa on myös luultavasti jonkin verran yhteyttä todellisuuteen, kuinka paljon, sitä en tiedä. Kuusamossa oli ainakin ennen Kinnusen pariskunnan pyörittämä valokuvaamo, jossa omakin hääkuvani on otettu. 

Leena Lumi ennusti blogissaan, että Kinnunen saattaisi olla Finlandia-ainesta. Hän voi hyvinkin olla oikeassa.



8 kommenttia:

  1. Katselin tätä kirjaa kirjakaupassa ja melkein ostin. Nyt taidan mennä ostamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostamalla pääsee kyllä nopeimmin käsiksi tähän uutuuteen;)

      Poista
  2. Kiitos lukuvinkistä. Varasin heti kirjastosta: olen jonossa numerolla 1006! No, kappaleita on 126 joten saanen sen vielä tämän vuoden puolella ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hurja varausjono! Toisaalta kirja on nopealukuinen, joten kiertää varmasti hyvää vauhtia tuollaisella kappalemäärällä. Itse ihmettelen aina, miten nopeasti tilatun kirjan saa; minulle usein liiankin nopeasti. En ehdi tai saa aikaiseksi aina edes hakea, jos olen töissä.

      Poista
  3. Hyvän kirjan lukeminen on todella nautinto, ihanaa uppoutua kirjan maailmaan. Kiitos lukuvinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahmin ennen kirjoja oikein urakalla. Nyt kun luen vähän ja valikoiden, on ilo hyvästä kirjasta sitä suurempi. Jos en viidenkymmenen sivun jälkeen ole innostunut, jätän sikseen. Tästä innostuin kyllä heti.

      Poista
  4. Tuohan pitää lukea, vaikka muuten en oikein jaksa lukea mitään. Hyviä vinkkejä täältä kyllä saa, moneen asiaan.

    -eikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on nyt Tuijalla, mutta saat seuraavaksi:) Kiinnostaa varmaan sinuakin.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...