maanantai 7. huhtikuuta 2014

Hei haloo


Luovuus hei, missä olet? Missä on kaikki muukin intoilu? Ruoanlaittointo varsinkin on kadonnut kokonaan, teen vain välttämättömät, jos aina sitäkään. Sunnuntailounaita on ollut sentään joskus. Eilinen kesäkurpitsa-karitsalasagne kirvoitti marinoimaan alkusalaattiin verigreippiä ja ostamaan taas yrttilaatikon täyteen vihreää. En muista leiponeeni tämän vuoden puolella kertaakaan, vaikka yleensä olen  sunnuntaiksi jotakin kahville värkännyt. Omituista.


Ehkä tässä keväällä on ollut vaan muuta tekemistä, kuten remontin alta pois hiihtelyä ja kiireellistä televisionkatselua. Tai sitten lumeton talvi on pannut senssit ihan sekaisin. Nyt vapaaviikon maanantaina nautin taas hiljaisuudesta ja yksinolosta. Kävin Vilman kanssa kävelyllä jo kymmeneltä kirpakassa säässä, mikä oli omituisen aikaisin. Tämä remontti pakottaa aamuihmiseksi, kun varmuuden vuoksi on oltava kahdeksalta jo vaatteissa, ja se on oikeasti minulle hyvä asia.


Tuli kaupassa vastaan tällainen iso kimppu uljaan värisiä tulppaaneja. Ne oli pakko saada, tuntui että tarvitsin sitä voimaa, jota niissä oli! Kukat ovat pysyneet tällä tavalla kevyesti auenneita tai puoliksi supussa ja ovat jo vähitellen kuivumassa siihen asentoon.


8 kommenttia:

  1. Sama ongelma täällä! Mä jo tässä yks päivä kurkkasin, milloin tein viimeksi postauksen ruuasta, siitä on aikaa. En ole ollut sen suhteen kovin inspiroiva viime aikoina. Olen elänyt niillä smoothiella ja syönyt ihan perusruokaa, ketään ei varmaan kiinnosta mun makaroonilaatikon kuvat. :D

    Upean väriset tulppaanit olet löytänyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei saa revittyä enempää vihannesmunakkaasta ja voileivistäkään. Töihinkin olen ostanut evääksi aamuisin ison valmissalaatin, joita luojan kiitos nykyisin saa. Kotona lemppari on ollut hyvin maustetut kananuudelit, maistuu hyvältä, mutta kuvauksellisuudesta ei voi sanoa samaa:)

      Poista
  2. Samma här.
    Tosin sillä erotuksella, että olen leiponut vaikka mitä: korvapuusteja, piirakkaa, banaanikakkua yms. Sehän sitten näkyy vyötäröllä...
    Ruokapolitiikka sen sijaan on vailla mielikuvitusta: nakkisoppaa, uunilihaa, salaattia, keitettyä porkkanaa, uunikalaa.
    Neulomukset eivät tahdo edistyä, lukemattomat kirjat mätänevät yöpöydälle tai sitten ne pitää palauttaa kirjastoon avaamattomina.

    Mies puuhastelee kotiremontin kanssa ahkerasti aamusta iltaan ja sehän taas saa minussa aikaa voimakkaan syyllisyyden tunteen. En osallistu remonttiin muuten kuin suunnittelemalla tai lähtemällä kaveriksi rautakauppaan tai kaatopaikalle. Leipomuksilla pidän miehen tyytyväisenä :D

    Blogien lukeminen saa aikaan närkästymistä, kateutta tai kyynisyyttä. Kenen koti muka on aina noin puhdas? Laittaako tuo muka aina eri ruokaa joka päivä tuoreista aineksista? Onko noiden parisuhde vaan kulissi vai miksi siellä on niin auvoista? Käsityöblogien perusteella suurin osa on käsityötaitajien topkympissä ja itse saan aikaan vaivaisen palmikon. Huoh. Ärsyttää joskus ihan kaikki.

    Mutta: tänään paistaa aurinko, työpaikalla oli hieroja (työnantaja maksaa puolet) ja uudet työtehtävät ovat mielenkiintoisia.

    Kivaa loppuviikkoa, vaikka vasta on tiistai. Huomenna on jo keskiviikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo, olenkin ihmetellyt, kun ei tule päivitystä Ollilta tai sulta, mutta uusi työ ja remontti riittävät oikein hyvin viemään mielenkiinnon muualle. Ehkä nuoret vaan jaksaa innostua ja puuhastella enemmän bloginkin eteen, ja ihan varmasti myös puunaavat julkisuuskuvaansa. Niin kyllä teen minäkin, en kirjoita kaikista harmeista enkä näytä sotkuja, koska en halua nähdä niitä muuallakaan;) Siksi meiltä ei tule sisustuskuvia. Vain kukat ja meikit pysyvaät paikoillaan ja tarvitsevat vain pienen taustan.

      Aurinko paistaa täälläkin, kävin aamulla kuntosalilla ja lähden kohta hierojalle. Ollaan sitten ilta suu messingillä!

      Poista
  3. Mä syytän tätä talvea joka oli niin kauhean raskas. Vasta nyt alkaa vähitellen kevätaurinko herätellä nukkuvaa naista. Anna itsellesi tilaa - ei haittaa vaikka välillä menee tovi ettei mikään inspaa. Kaikella aikansa. Tänään näin ensimmäisiä hiirenkorvia aurinkoisella sisäpihalla. Jotain läikähti sisällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin oli niin pilvistä koko talven, ja ilman lunta vähän omituinen olo. Nyt tämä kevätaurinko tekee kyllä hyvää, mutta ei saakaan aikaiseksi mitään touhupiikkiä, vaan melkein päinvastoin.

      Poista
  4. Mulle tuli noista kukkasista jostain syystä mieleen ihmisjoukko? Toiseksi ylimmässä noi kukat selvästi supattelevat keskenään jotain salaisuuksia.
    Ei tuu mullakaan melkein mistään mitään. Tänäänkin istun vielä töissä kuten melkein joka päivä seitsemään. Kotona sitten katson lähinnä telkkaria ja hoidan virtuaalista farmiani. Sinne olen saanut jo kanoja, ammuja, possuja, vuohia, lampaita, kaksi hepoa ja kisua. Rahoja en ole käyttänyt, mutta aikaa senkin edestä. Eiks muka mee ihan hyvin? Vain raitikkamatkalla ehdin lukea kirjaa, mutta ei noilla matkoilla montaa sivua kerkiä lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotakin sitä ilmeisesti tarttee, sulla farmi ja mulla sudoku. Niillä saa siirrettyä itsensä pois kaikesta ja tehdä jotakin vaaratonta, joka on kuitenkin hyväksi mielelle.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...