maanantai 3. helmikuuta 2014

Ohukaisia ja omenakuutioita


Halusin tehdä sunnuntaina jälkiruoaksi lättyjä. Olin nähnyt jossakin lehdessä kivan ohjeen, jossa isot lätyt täytettiin omenakuutioilla. Omenat paistettiin siinä voissa sokerin ja kanelin kanssa, joten tiesin miten hyvää täyte on. Yöllä mietin vielä, että raastettu inkivääri toisi jännittävän tvistin täytteeseen, mutta en tietenkään muistanut sitä enää aamulla.


Heti herättyäni ei-mitenkään-aikaisin, siis kymmenen jälkeen, tein lättytaikinan jääkaappiin odottamaan.  Sellainen puoli litraa maitoa, 2 munaa ja kolmisen desiä hiivaleipäjauhoja, turaus pullomargariinia, mausteeksi vähän suolaa ja sokeria. Näin jälkeenpäin ajatellen jauhoja olisi riittänyt kaksi desiä. Tästä määrästä joka tapauksessa tuli kymmenen isoa ohukaista.


Mies kuori avuksi neljä omenaa, Gala kiinteänä sopi hyvin tähän. Sekoitin omenoitten joukkoon ruokokidesokeria ja kanelia sekä puristin vielä sitruunamehua päälle. Runsaalla kädellä, kuten tapani on. Peitin astian kannella ja heitin jääkaappiin marinoitumaan.

Kun aloin aterian jälkeen sitten paistaa ohukaisia, kuumensin samalla toisessa pannussa ruokalusikallisen voita ja nostelin omenakuutiot hautumaan. Jostakin syystä kaadoin sitten marinadit mukaan, ajattelin kai haihduttaa nesteet pois. No se ei tietenkään sujunut ihan niin, koska omenoista tuli aika paljon nestettä vielä lisääkin. Haihtui siitä kuitenkin osa pois ja kaikki maut saatiin mukaan. - Ja sen inkiväärinkin kokeilen kyllä vielä joskus.
 

Sitten vaan rullaamaan omenatäytettä ohukaisille. Tästä tuli kahdeksan täytettyä lättyä ja yksi ilman täytteitä. Ja se ensimmäinen, joka aina menee pilalle, vaikka nyt siitä tuli vaan liian pieni, niin se me syötiin Vilman kanssa salaa keittiössä.



Mukavia ohjeita on täällä Pirkasta ja täällä Yhteishyvästä.


Pikkuisen kevytvispiä siihen sivuun, tällä kertaa pursotettuna. Maistapa!




10 kommenttia:

  1. Kyllä, se eka menee aina kokin suuhun! Meilläkin oli lettupäivä viikonloppuna, seuraavalla kerralla pitää ottaa sitten omput mukaan. :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maistuivat ihmeen hyvältä pitkästä aikaa. Varmaan juhannuksena olen viimeksi paistanut ja syönyt lättyjä vanhempieni mökillä. Toivottavasti pidät omenankin kanssa.

      Kerran muuten tein pinaattilättyjä ja täytin itsetehdyllä punajuurisalaatilla. Oli tosi hyvää.

      Poista
  2. Oi, mitä kidutusta tällaista herkkua katsella. Viikonlopulla viimeistään laitan lettutaikinaa ja sitä rataa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näistä ennen niin tavallisista sunnuntaiherkuista on tullut aika harvinaisia. Ei mulla tule paistettua lättyjä kovin usein, ja jouduin vielä antamaan pikkulättypannunkin pois, kun se ei passannut induktioliedelle.

      Poista
  3. En ole koskaan ollut lettuihminen, vaikka aika usein niitä teenkin - tai ainakin silloin, kun poika on tulossa käymään. Ompputäytettä täytyy ehdottomasti kokeilla. Tästä tuli mieleen, että myös omenastruudelia pitäisi tehdä pitkästä aikaa. Siinäkin on parasta omenatäyte... no, ehkä myös voitaikina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo, omenastruudeli on ihan omaa luokkaansa, sitä voisi syödä vaikka kuinka paljon. Kerran olen vissiin tehnyt sitä, olisiko ollut sinun ohjeella?

      Poista
  4. Kylläpä näyttävät rapeilta ja herkullisilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa semmoinen mikroaaltouunin näköinen replikaattori kuin Star Trekissä muinoin, josta voi vaan tilata jonkun ruoka-annoksen. Voisi ottaa iltapalaksi omenkompotilla täytettyjä ohukaisia.

      Poista
  5. Erityisesti kermavaahtopursotukset näyttävät niin suloisilta, vesi kielellä kyllä kaikesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kätevä tuollainen peltinen pursotusnokka, jonka saa nopeasti laitettua muovipussiin teipillä kiinni. Saa nätin pursotuksen käden käänteessä.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...