perjantai 10. tammikuuta 2014

Päiväunilta allikkoon



Tällä viikolla joka päivä ainoa ajatus kotiin tultua on ollut ruokaa ja nukkumaan. Parin leivän jälkeen olen köllähtänyt sohvalle selaamaan hetkeksi lehtiä ja blogeja ja nukahtanut sitten moneksi tunniksi. 


Ei hyvä. Työviikot menevät kovin eri tavoin. Joskus onnistun menemään joka ilta nukkumaan kymmeneltä ja silloin yöt menevät hyvin. Tämänviikkoisella systeemillä ei saa illalla unta, vaikka miten ottaisi melatoniinia eikä sitä unta riitä kovin tasaisena pitkin yötäkään.

Tiedän, tämä on toistuva vakiovalitukseni, mutta oikeastaan en valita, totean vaan. Yksi viikko sinne tai tänne ei kaada ketään, kun seuraavalla viikolla saa taas uinailla yhdeksän tunnin unia. Ennen osa-aikatyötä tiukka työtahti vei myös yöunet ja silloin oli ihan eri tilanne. Tunnen myötätuntoa kaikkia niitä kokopäivätyötä tekeviä kohtaan, jotka kärsivät univaikeuksista. Omani ovat vähäisiä sen rinnalla, ihan satunnaisia.


Kuvat ovat vanhoja, vuosia sitten otettuja. Lempiaiheeni, ja nyt tulppaaneja taas on. Tarvitaan vielä valoa.


8 kommenttia:

  1. Aaaah, ihania tulppaanikuvia! Nukkuminen on niin tärkeää, että sen vasta oikeastaan tajuaa sitten kun se jää pitkälla aikajaksolla vähille. Säännöllisyys ennen kaikkea ja siihen olen pyrkinyt. Samaten oma sääntö, että tietsikka menee tätä nykyä iltakahdeksalta kiinni arkipäivisin. Toimii hyvin.
    Koita jaksella. Tämä viikko on kyllä ollut jotenkin superraskas tuon pimeyden vuoksi. Marraskuun oloinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä unihygienia, vähän epämiellyttävä sana, mutta täyttä asiaa, se näkyy olevan sulla hallussa! Laitteitten räpeltäminen yöhön asti ei tee hyvää, siitä tulee jo liikaa valoakin silmien kautta aivoille. Vetinen keli ja matalapaine vaikuttaa kyllä oikeasti, viime viikko oli raskas muillekin. Mutta nyt helpottaa.

      Poista
  2. Samojen asioiden toistuvissa sykleissä täälläkin elellään.
    Minulle on tärkeää, että voin lukea täältä ihmisten arkisista pohdinnoista,
    kuten nyt vaikka säännöllisen unirytmin ylläpitämisestä tai päivärytmin "epäonnistumisesta".
    Työ vaan syö naista, vaikka se olisi mukavaakin, antoisaa ja jossain mielessä virkistävääkin.
    Olen jo pitkään pohtinut omalla kohdallani, miten vastustankaan itseni arvottamista työn kautta,
    mutta niin se vaan on. Siinäpä minulle seuraavaa opettelun paikkaa. Nythän jo nukun sitä luomu-unta,
    jota en kyllä vieläkään meinaa uskoa todeksi. Kiitollisena jokaisesta nukutusta ja virkittävästä yöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos antaa päivästään kymmenen tuntia työssäkäymiselle ja saa siitä vielä suurta tyydytystä, niin kuinka ihmeessä se ei olisi elämän suuria asioita? Olen miettinyt sitäkin, että jos joutuisi jäämään ennen aikojaan pois työelämästä, mistä sitten hankkisi sitä tyydytystä ja pätemisen mahdollisuutta, jota työ nyt niin auliisti tarjoaa. Pätemisellä en nyt tarkoita mitään rumaa, vaan taitojensa ja osaamisensa käyttämistä siten, että siitä on hyötyä ja toisillekin iloa. Vaikka kunnan virkamiehenä ei tee työtä itselleen samalla tavalla kuin yrittäjä, on meillä molemmilla silti ihan oma sarka, jota saadaan hoitaa omalla tavalla. Se on ihanaa, väsyttävää, antoisaa ja uuvuttavaa, kun sitä tehdään ihmisten kanssa, ja siksi se on niin upeaa.

      Poista
  3. En ole edes kovin vanha ja tarvin aina ne 10 tunnin yöunet tai olen aivan "pökkerössä" koko päivän. Jos unet jää lyhyiksi seuranikaan ei ole kovin miellyttävää. :D Joskus nuorempana tuli helposti pärjättyä kuuden tunnin unilla, nyt kahdeksankin on ihan liian vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulin ennen, että unentarve vähenee iän myötä, mutta olin väärässä. Kuuden tunnin unilla saa pitemmän päälle kulkea lappu kaulassa, kun ei muista enää mitään! Ennen aloin nukkua yhdeksän tunnin unia vasta kesäloman loppupuolella jossakin mökillä ja siitä tiesin rentoutuneeni kunnolla. Nyt tässä osa-aikatyössä pääsen pitkiin uniin käsiksi jo viikonloppuna.

      Poista
  4. Kunnon yöunet tekee kyllä hyvää! Onhan se tutkimuksissakin todettu.
    Itselläni on paha tapa kukkua illalla aika myöhään vaikka aikainen herätys, niinpä jäävät yöunet lyhyeksi. Onnekseni virkoan hyvin heti herättyäni, mutta iltapäivällä töistä kotiin päästyä käy samoin kuin sinullekin. Yleensä viidestä kuuteen nukun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Illalla on niin kiva hiljaisuuden keskellä lukea vielä vähän, katsoa televisiota vielä vähän tai tehdä vielä yksi sudoku. Ja vielä yksi. Tuntuisi oman ajan hukkakäytöltä mennä nukkumaan jo yhdeksältä. Pienet unet alkuillasta ovat terveydelle vaan hyväksi, nämä minun parituntiset taas ei, niistä ei pää oikein selviä koko iltana.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...