Sain tänään käydä töitten jälkeen postista hakemassa paketin, jota olen odottanut jo monta päivää tulevaksi: bareMineralsin tilaus. Tosin pakettia ei nykyään niin vain haeta. Postit on nykyisin keskitetty keskustaan ja kello neljän jälkeen edelläni oli yli kaksikymmentä jonotusnumeroa. Eikä se ollut edes paketti, vaikka iso laatikko olikin, se oli maksikirje. Siksi se piti jonottaa postista eikä noutaa marketin noutopisteestä, jonne olen paketit ohjannut. Tämä selvisi kysyessä. Hohhoijaa, näin on käynyt jo monta kertaa.
Mutta se siis paketti tuli ja pääsin sitä lopulta kotona sen avaamaan ja kämmenselälle siveltimellä puuteria hieromaan. Mineraalimeikit ovat minulle vielä melko vieraita. Jane Iredalen dust-luomiväri on lemppareitani, Lumenen mineraalipuuteri työpaikan kaapissa taas ei. Saas nähdä, miten mineraalipohjien kanssa käy, jahka pääsen kokeilemaan. Tilasin kokeilupakkauksen vaalealla värityksellä, ja kuten aiemmin kerroin, huimalla alennuksella. Vielä on tulossa toinenkin lähetys, pieniä kokeilupusseja Everyday Mineralsilta.
Kuvia näistä kokeiluista ei ole tulossa, naamani on ihmeen kamala valokuvissa. Peilistä katson kai itseäni vaaleanpunaisten linssien läpi. Vähän niinkuin näitä tulppaaneja olen katsonut sopivasti pehmentävän loittorenkaan läpi.
Ihailen tuotoa sinun tietämystä meikkituotteista!
VastaaPoistaItselläni ei ole kokemuksia mineraalimeikeistä ja muutenkin on meikkituntemus/osaamiseni huonoa. Oikein harmittaa kuinka osaamaton olenkaan meikkiasioissa. Nuorena isä oli ankara ja meikkaus piti tehdä salassa. Äidiltä ei saanut esimerkkiä meikkaamiseen. Itsenäisemmässä iässä oli sitten jo arka alanliikkeissä asioimaan saati neuvoja kysymään. Vasta viiskymppisenä aloin silmärajaukset tekemään ;)
Silloin ennen oli monilla vanhemmilla kielteinen suhtautuminen ehostukseen, ja moneen muuhunkin asiaan. Olisiko meillä kauan sitten uskonto, esim. herätysliikkeet saaneet aikaan kielteisen asenteen kauneuteen ja kaikenlaiseen ilonpitoon, tanssimiseenkin. Oltiin vakavamielinen kansa, ja ollaan vieläkin;)
PoistaMulla on nuoret kaupunkilaiset vanhemmat ja paljon hyvin nuoria tätejä ja setiä. Hullaannuin meikkeihin ja kosmetiikkaan siis jo hyvin varhain. Äiti oli kuusikymmentäluvulla toimistotöissä ja laittautui aamulla, lakkasi pitkiä kynsiään ja kulki korkokengissä sen ajan muodin mukaan.
Sehän on oikeastaan hyvä tilanne, kun nuorena kuljit luonnonkauniina ja nyt sitten käytät hillitysti kosmetiikkaa korostamaan parhaita puoliasi, kun aika väistämättä alkaa vähitellen näkyä hipiällä. Kaikenkaikkiaan sinä olet hyvinsäilynyt ja sutjakka, siinä on hienot valtit!
Joskus olen kokeillut mineraalipohjaista puuterimaista meikkivoidetta ja se kyllä tuntui hyvältä ja tarpeeksi kevyeltä, eli mineraalipohjaiset tuotteet kiinnostavat kyllä kovasti.
VastaaPoistaPuuterimaisuus siinä eniten minua epäilyttää, korostaako se ihon pintaryppyjä vai muuttuuko mineraalipohja jotenkin voidemaiseksi iholla. Yhden päivän kokemuksen perusteella en osaa vielä sanoa, mutta kivalta ainakin tänään on tuntunut. Levittäminen on ainakin helppoa: sivellin on iso ja pehmeä ja väri hierotaan ihoon.
PoistaItse olen toki kokeillut mineraalimeikkejä, mutta en 100% ole innostunut niistä. Johtuen siitä, että tykkään levitellä meikin sormin tai sienellä. Välillä tuntui, että siveltimellä sutiminen ei sovi mun kasvoille, iho ärtyi siitä, vaikka olisikin pehmeä ja kalliimman puoleinen kabuki. Pitäisi taas joku kerta kokeilla, ottaako iho taas nokkiinsa. Mineraalimeikit jättää tosi kauniin pinnan!
VastaaPoistaRitan kommentti innosti itsenikin vähän kertomaan meikkaamisesta.
Minähän kasvoin mummon luona, joka oli syntynyt vuonna 1923, hän ei itse koskaan meikannut tai rasvannut kasvojaan. Käsirasva, Tosca ja väritön kynsilakka olivat mummon ainoat käyttämät tuotteet. Hiukset mummolla olivat aina tiptop. Kotona mummolla oli ollut ehdottomasti ollut meikkaaminen kiellettyä. Onneni oli, että mummo oli elänyt 70-luvulla nuorimman tätini kanssa. Tiedättehän 70-luvun lopun meikit: siniset ripsarit yms... :D Joten, kun teini-iässä kiinnostuin meikeistä ja muista ihonhoitohommista, ei mummo koskaan ottanut mitään kantaa niihin. Sain "harrastaa" rauhassa, hauskinta on, että olen tosi nuoresta asti lakannut kynteni värillisellä kynsilakalla. (kuvatodisteita blogissakin. :p) Varmaan jostain Aholaidan alelaarista ostettu. Sunnuntaisin Mummo pyysi minua tekemään hänelle käsihoidon, jonka lopuksi lakkasin kynnet värittömällä kynsilakalla.
Omaan naamaan saa minustakin sormin kaikkein parhaiten meikkivoiteet levitettyä. Minä tykkään, että sieneen jää turhan paljon voidetta ja sienen jälki jää iholle. Tylppäpäinen Kicksin meikkivoidesivellin on tiivis, mutta ihanan pehmeä, mukavan lyhytvartinen eikä sillä töki peiliä, joten sitä käytän usein CC-voiteen levitykseen. Likinäköisenä pidän peiliä aika lähellä;)
PoistaSinulla oli mukava tilaisuus harjoitella mummollakin kauneudenhoitoa. Minä vietin myös lapsena paljon aikaa mummani kanssa, hän oli vain 45-vuotias syntyessäni. Sain rullata hänelle paplareita ja tehdä kampauksia. Mumma taputteli aina punaista huulipunaa huulilleen, kun lähdimme yhdessä kaupungille humputtelemaan. Se oli minusta parasta, mitä tiesin.