perjantai 31. tammikuuta 2014

Purple haze







Ihme on tapahtumut: minä, maailman laiskin jumppaaja viime vuosina, olin eilen kuntosalilla. Katselin kaikessa rauhassa aamutelevisiota, kun ystävä soitti ja pyysi mukaansa läheisen kylpylän salille. Niin niin, juuri sinne, jonne olen tehnyt lähtöä jo kolme vuotta, siitä asti kun kylpylä avattiin. Ja viimeksi jouluna siellä altaissa lilluessani ajattelin, että nyt lähden varmasti tänä vuonna. Käytiin jopa pojan tyttöystävän kanssa yhdessä katsomassa, minkä näköiset laitteet siellä on. Kovin uudennäköiset olivat, ja fysioterapeutin tekemä ohjelma ja ohjaus olisi maksanut melkein satasen. Nyt sitä ei tarvittu, ja olen toki kuntosaleilla käynyt vuosien varrella useinkin, en vaan koskaan kovin pitkään. Yksin olisi saattanut jäädä menemättä, mutta kaverin kanssa on nyt homma korkattu ja alkuun laitettu. Luojan kiitos!





tiistai 28. tammikuuta 2014

Kuivahtanut valkoinen









Wild thing


Kimppu kuivuneita kukkia keittiön pöydällä.


Tämä yksi kurkottaa yli kaikkien muitten.



Kokeiluja lempiaiheeni kimpussa tällä kertaa keittiössä kirkasvalolampun äärellä. Lisää kuvia tulossa tällä viikolla joka päivä.



maanantai 27. tammikuuta 2014

Jos tästä vielä hidastaa niin nukahtaa



Vietän vapaata maanantaipäivää hiljaisuudessa. Katson ikkunasta kevyttä pakkaslunta, joka leijailee hissukseen kaikkiin suuntiin yhtä aikaa, myös alhaalta ylöspäin. Näky on jotenkin hupaisa ja leijailusta huolimatta ihanan  pysähtynyt. Kävimme Vilman kanssa kävelyllä kahdentoista asteen pakkasessa. Lenkki teki hyvää ja pisti veren kiertämään. Kuuman keiton jälkeen surautin kahvia porkkanakakun seuraksi. On juuri niin hidasta kuin lapsena, kun Turun tuomiokirkon kello löi kaksitoista ja radiosta tuli päivän mietelause.


Alkuviikon kohokohtana kävin iltapäivällä kampaajalla kävelymatkan päässä. Tukka sai kaipaamaansa siistimistä ja pientä kohotusta, mikä virkistää kummasti. On taas helpompi käsitellä ja tarvitaan vähemmän aineita. Täällä laitakaupungilla on myös hinta kohtuullinen, leikkaus maksaa kolmasosan vähemmän kuin keskustassa. 

Kotiin kävellessä poikkesin kirjastossa lukemassa lehtiä. En edes katsonut kirjoja: olisin kuitenkin innostunut ottamaan monta ja palauttanut ne ehkä lukemattomina takaisin. Ennen lukeminen oli ykkösharrastukseni, juuri nyt se ei maistu, millään.



perjantai 24. tammikuuta 2014

Monta aihetta iloita



Tänä aamuna sain miettiä kaksi kertaa, mitä on ollut tapana pukea päälle, kun lähtee kahteenkymmeneenviiteen asteeseen kävelemään. Ei tullut mieleen pukea legginsejä pitkien housujen alle, puin pelkät paksuhkot sukkahousut. Toppahousuthan jäävät nyt kymmenen senttiä vyötäröltä auki, kun ostin ne edellisen laihdutuksen jälkeen...Onneksi mies suostui viemään autolla vähän tavallista pitemmälle, joten ei tarvinnut kävellä kuin kymmenen minuuttia. Kolmessakymmenessä asteessa saan vanhana astmaatikkona nykyisin hengenahdistusta, mutta tämä menee vielä hyvin. Kylmä ei tullut, kuten ei toivottavasti silläkään blondilla, joka tuli tukka tiukalla poninhännällä vastaan eikä edes huppua kelpuuttanut päähänsä.

Yhtään en panisi pahakseni, jos tulisi vähän lisää lunta. Mutta se tietäisi taivalle pilviä, ja toistaiseksi olen nauttinut valosta ja kirkkaudesta niin paljon kuin nyt töissä käydessä sisällä voi vaan nauttia. Valo vaikuttaa meihin niin paljon, miten keneenkin, ja minä olen iloinnut joka hetkestä sen pitkän matalapaineen väistyttyä. 



Työviikkoni on ollut kiva ja tavallistakin monikulttuurisempi, mikä on antanut minulle erityisen paljon. On ollut puolalaista, kanadalaista, sveitsiläistä, italialaista, somalialaista, kolumbialaista ja hollantilaista, ihanista suomalaisista puhumattakaan. Kielinä on riittänyt suomi, englanti ja tulkki. Onneksi aikaa on ollut tarpeeksi enkä ole joutunut kiirehtimään, se on yksi suuri tekijä työn ilon tuntemisessa. On ollut aikaa kuunnella ja keskustella, jos on ollut aihetta. Olen myös osannut rajata hommiani, mikä on ilon aihe itselleni, mutta ei ehkä asiakkaalle.

Tämä on ollut hieno viikko siksikin, että olen joka ilta ollut nukkumassa jo kymmeneltä ja nukkunut hyvin. Good girl, niin sitä pitää, taputapu. Ei uskoisi, että on niin vaikeaa, kun on kuitenkin jo työelämänsä loppusuoralla.

Huomenna voisin palkita itseni hyvästä viikosta leipomalla porkkanakakun tuolta sivupalkista. Alkoi tehdä sellaista mieli. Tähän aikaan vuodesta tekee mieli myös kuumia keittoja: minestronea, hapankaalikeittoa, hernekeittoa ja kasvissosekeittoja. Ehkä saan myös viime viikolla Ikeasta ostamani tauluhyllyt työhuoneen seinälle ja pääsen sommittelemaan niihin kuvia.




Pst. Talvikuvat ovat menneiltä vuosilta, ei täällä vielä noin paljon lunta ole:)

torstai 23. tammikuuta 2014

Ihana yllätys





Sain tänään käydä töitten jälkeen postista hakemassa paketin, jota olen odottanut jo monta päivää tulevaksi: bareMineralsin tilaus. Tosin pakettia ei nykyään niin vain haeta. Postit on nykyisin keskitetty keskustaan ja kello neljän jälkeen edelläni oli yli kaksikymmentä jonotusnumeroa. Eikä se ollut edes paketti, vaikka iso laatikko olikin, se oli maksikirje. Siksi se piti jonottaa postista eikä noutaa marketin noutopisteestä, jonne olen paketit ohjannut. Tämä selvisi kysyessä. Hohhoijaa, näin on käynyt jo monta kertaa.


Mutta se siis paketti tuli ja pääsin sitä lopulta kotona sen avaamaan ja kämmenselälle siveltimellä  puuteria hieromaan. Mineraalimeikit ovat minulle vielä melko vieraita. Jane Iredalen dust-luomiväri on lemppareitani, Lumenen mineraalipuuteri työpaikan kaapissa taas ei. Saas nähdä, miten mineraalipohjien kanssa käy, jahka pääsen kokeilemaan. Tilasin kokeilupakkauksen vaalealla värityksellä, ja kuten aiemmin kerroin, huimalla alennuksella. Vielä on tulossa toinenkin lähetys, pieniä kokeilupusseja Everyday Mineralsilta. 

Kuvia näistä kokeiluista ei ole tulossa, naamani on ihmeen kamala valokuvissa. Peilistä katson kai itseäni vaaleanpunaisten linssien läpi. Vähän niinkuin näitä tulppaaneja olen katsonut sopivasti pehmentävän loittorenkaan läpi.


keskiviikko 22. tammikuuta 2014


LOISTAVAA keskiviikkoaamua ystävät! Tässä oikein reväytän sen auki.

Oikeasti olen herännyt jo kuudelta ja lähtenyt töihin seitsemän maissa. Kävellyt osan matkasta pakkasessa, joka ei nipistellyt reisiä yhtä paljon kuin eilen. Maisemat ovat kuin lumihuuruista satua pimeässäkin.


Minun mielestäni tämän tulppaanin väri on maailman kaunein.




Hyvää kotipäivää, työpäivää tai muuten vain päivää!



maanantai 20. tammikuuta 2014

Kudde kuddar



Olen jotenkin ajatellut, ettei tuohon vaaleaan sohvaan voi yhdistää mustavalkoisia tyynyjä. Olen kartellut niitä, vaikka pidän mustavalkoisesta varsinkin raitoina. Varsinkaan ohutkankaiset eivät näytä miltään. Yhdet vanhat paksua puuvillaa olevat mustavalkoiset on, mutta ne ovat majailleet vierashuoneen sängyllä jo kauan. Nyt tuntui, että oli pakko saada nämä monissa kuvissa näkyneet Ikean tyynyt, paksua puuvillakudosta nämäkin. Irtopäälliset sopivat täsmälleen vanhoihin tyynyihin.



Samantien nostin makuuhuoneesta yhden pinkin samettityynyn antamaan joukolle vähän keväistä väriä. Luin sitäpaitsi jostakin, että pinkki on muotia. Oikeasti se tarkoittaa vaaleampaa punaista, mutta sitä ei ole tähän hätään saatavilla. Pandan toin tuliaisena Vilmalle ja nostin sen sohvalle houkuttelemaan myös koiraa kuvaan. Ihan turhaan, se osasi pysytellä kaukana, kun näki kameran kädessä. Yhdessä päivässä oli silti ehtinyt jo syödä pandalta toisen korvan. Saa nähdä, kauanko tämä muuten kestää, sisuskalut saavat varmaan kyytiä kohtapuoliin.


Heti kun ostaa jotakin uutta, alkaa kaivata kaikenlaista muutakin uutta. Sohvan ja sohvapöydän voisin hyvin jo vaihtaa hiukan pienempiin ja erityylisiin, ja heti lennossa vaihtaisin nojatuolit, jos löytäisin sopivat ja silmää miellyttävät ja löytäisin niihin vielä rahaakin. Tv-tason vaihtaisin heti, jos keksisin, millaiseen.



Jos valo näyttää omituiselta, se johtuu kirkasvalolampusta, jota käytin kuvausvalona. Ei tullut tarpeeksi valoa itäpuolen ikkunoista.


sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Veitsenterävää


Eikö näytä hyvältä veitseltä? Katselin Ikeassa itselleni uutta veistä yleiskäyttöön lähinnä vihannesten kanssa. Jotain vähän  pienempää, mutta ei ihan pikkuveistä, kun aina ei viitsi sen ison kokkiveitsen kanssa heilua. Entinen lempparini, pienehkö fileerausveitsi meni rikki, irtosi kahvasta kymmenen vuoden käytön jälkeen. Kokeilin tuota veistä käteen, ja se istui oikein hyvin. Ote tuntui miellyttävältä ja arvelin, että lopultakin olen löytänyt korvaajan lempparilleni. Hintakaan ei Ikean tapaan ollut huimaava.

Kotona luin käyttöohjetta paketista. Käsinpesu, sitähän suositellaan muillekin veitsille. Kuivaaminen, tietysti. Konepesu saattaa haalistaa maalia...Tuo musta osa onkin maalattu teräksen päälle!  Edit: Pilkut eivät siis ole ruuveja, vaan ne on vaan jätetty maalaamatta. En huomannut itse mitään, en mitään. Näin sitä kuulkaa näkee, mitä haluaa. Näkee mitä luulee siinä olevan, tai mitä siinä pitäisi olla. Puuta, muovia, kumia, ihan mitä tahansa muuta kuin maalia. Perhana!

Hyvin se silti istui käteen ja hyvin sillä pilkkoi paistokseen menevät juurekset ja vihannekset ja ihan varmasti käytän sitä jatkossa paljon. Mutta en olisi ostanut teräksenväristä veistä, koska en halua pitää kiiinni teräsvarresta, vaan jostakin muusta. Käsituntumalla en kokeillessa siis huomannut sitäkään.


Veitsi on kyllä terävä. Käyttäjä ei ole.


perjantai 17. tammikuuta 2014

Matkustusta


Sisko lähti ottamaan aurinkoa Kanarialle, poika on kohta lähdössä Madeiralle. Kyllä määkin lähden. 


Tää lähtee huomenna seikkailemaan Kuopioon kauppakeskus Matkukseen ja Ikeaan. Onhan sekin jotain. Loppuviikosta rupesi jo tuntumaan, että elämässä voisi olla enemmän äksöniä. En ole aikoihin käynyt esimerkiksi missään kulttuuririennoissa. Kaupungilla on kyllä kaikenlaista tarjolla, mutta ei ole joulun jälkeen tullut mieleenkään lähteä mihinkään, eikä sitä ennen.

Ehkä tämä valo saa taas heräämään enemmän elämään.



Aurinkoista viikonloppua, voikaa hyvin!

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

My Prescious ulkoilee


On se vähän outoa, että minulla on järjestelmäkamera ja kaksi uudehkoa pokkaria, mutta postaan jatkuvasti puhelimella otettuja kuvia. Kotona on niukasti valoa eikä täällä ole yhtään kuvauksellista, ja toisaalta ulos lähtiessäkään ei näytä vielä kuvaukselliselta, kun lunta on vasta tomusokerin huiskauksen verran.


Eilen tuli hetken aikaa hiukan lisää lunta, pieniä pakkashiutaleita leijaili hiljaa maahan. Ei ollut tuulen häivääkään ja siksi ei ollut yhtään kylmä. Pakkaslukema näytti meillä vain kahtatoista eikä ollut yhtään kylmä. Sellaisella ilmalla on ilo kävellä ulkona, on helppo hengittää ja antaa valon vaikuttaa. 

Vilma olisi taas uuden puseron tarpeessa. Viime talvena aloittelin kahtakin erilaista, mutta nyt ei ole kutominen kiinnostanut pätkän vertaa. Lanka- ja käsityökori saa pölyttyä kaikessa rauhassa, en ole edes pöyhäissyt sitä kokonaiseen vuoteen. Ehkä tänään pöyhäisen vähän korin sisältöä ja etsin inspiraatiota. Se voi vielä löytyä, eihän sitä koskaan tiedä.


Ei millään houkutuksella saa katsetta kameraan. Jos osuu, niin se on vahinko!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...