torstai 12. joulukuuta 2013

Tulvillaan



Nyt ei kuulkaa irtoa, ei mitään. Työn olen hoitanut varmaan hyvin, mutta tippaakaan energiaa ei ole tuntunut jäävän enää muuhun. Illat olen taas nuokkunut sohvalla, joko unessa tai ainakin horteessa. No joulukortit kirjoitin eilen illalla loppuun, sen verran repäisin.

Olimme siskon ja hänen miehensä kanssa pitkän viikonlopun Oulussa vanhempieni luona. Se oli kiva matka. Itsenäisyyspäivänä juhlittiin ensin kummitytön pääsyä ylioppilaaksi erinomaisin ansioin. Lauantaina taas tätini piti kahdeksankymppisiään isolle sukulaisjoukolle. Olen ennenkin kertonut, että olen saanut kasvaa ison suvun tätien ja setien keskellä. Ja kun nyt sain pitkästä aikaa tavata lähes kaikki, olin melkein haljeta onnesta. Yhtä lukuunottamatta he kaikki ovat vielä voimissaan, mutta ikää alkaa karttua. Vanhin alkaa lähestyä yhdeksääkymmentä ja nuorinkin on jo 67v.

Illaksi yksi serkkupoika kutsui meidät yhdessä kasvaneet entiset lapset kotiinsa istumaan iltaa glögin ääressä. Äiti puhui nuorison kokoontumisesta, mutta laskimme kyllä nuorison keski-iän olevan noin viisikymmentä. Mitä ei tietysti meinattu uskoa itsekään, höh.


Heräsin yöllä olohuoneen sohvalla ja valvoskelin vähän aikaa. Olin onnellinen. Tunsin, miten sydämeni tulvi iloa ja kiitollisuutta siitä, että olin pitkästä aikaa saanut tavata nämä kaikki kasvuikäni tärkeät ihmiset. Ajattelin siinä aikani onnellisia ajatuksia ja nukuin sitten hyvillä mielin puoli yhteentoista asti. Enkä ollut ainoa.


6 kommenttia:

  1. Viiskymppinen nuori täällä komppailee.
    Työssä kuluvat virrat ja iltapäiväunta tarvitaan lähes joka päivä.
    Yhteenkuuluvaisuus ja historia tuntuvat yhä merkittävämmiltä
    itsellänikin juuri tässä nuoruuden vaiheessa.
    Hienot kukat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, kuluttaako yksin tehtävä työ samalla tavalla kuin jatkuvasti vuorovaikutuksessa toisten kanssa päivänsä viettävä? Ja koko ajan on oltava vielä tarkkaavainen, ei ehdi juuri kauppalistaa miettimään. Siksi kai on sitten kotona niin kaikkensa antanut.

      Poista
  2. Kauhia väsy päällä ollut täälläkin, mutta kiitollisuutta täynnä mieli. Sitä huomaa, kuinka lujasti halataan, kuinka tutulta suvun keskellä tuntuu, kuinka kaikki on hetken kohdillaan.

    -eikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti sanottu, että kaikki on hetken kohillaan. Siltä se tuntuu.

      Poista
  3. On se, pakahduttava onnentunne tuollaisesta mahtavaa! Ajattelen, että jos ihminen tuntee tuonkaltaista/kaltaisesta onnentunnetta, niin ihmisenä kehittymisen kannalta on onnistunut. Aivan samaahan sitä toivoo omille lapsilleen. Tuntuu hyvältä seurata omien lasten kohdalla kuinka serkkujaan ja tätejään/setiään pitäävät tärkeinä ja tapaamisista iloitsevat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Tuntuu kivalta silloin kun oma jälkikasvu arvostaa samoja asioita kuin itsekin. Tuntee onnistuneensa ainakin jossakin.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...