sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Isänpäivää ja suklaakastiketta


Näin meillä tehdään ruokaa. Tässä on nuorempi poika valmistelemassa isänpäivälounasta mukana tuomastaan nyhtöpossusta. Koirat vahtaavat silmä kovana jaloissa ja yrittävät välillä hyppiä pöydälle puolihulluna hyvistä hajuista.


Hyvää se kyllä olikin! Marinadissa oli kaikenlaisia herkullisia makuja ja mausteita ja liha oli hautunut uunissa miedossa lämmössä puoli päivää. Lämmitettyihin tortillakuoriin kietaistiin lihan lisäksi coleslaw-salaattia ja tomaattisalsaa. 

Ei ollut yhtään hullumpaa, että sunnuntairuoka oli valmistettu etukäteen. Kävimme nimittäin koko sakki ensin kylpylässä, meillä kun on se ihan lähellä. Yhden jälkeen olivat kaikki mahdolliset pikkulapset lähteneet jo syömään ja päiväunille, joten siellä oli ihanan rauhallista. Uiminen, jumppaaminen ja vain lilluminen lämpimässä turkoosina hohtavassa vedessä oli taas niin rentouttavaa. Erilaiset poreet, hierovat putoukset ja pulputukset tuli kaikki käytyä läpi. Kolkytseitsemän asteisessa pikkualtaassa tuntui, kuin olisi ollut kylpyammeessa koko perheen kanssa.

Kysymys kuuluu: miksi en koskaan kävele sinne vapaapäivänäni?


Koko Suomi leipoo, mutta täällä ei saatu edes isänpäiväkakkua varten tekemääni kaurasuklaapohjaa  pysymään kasassa. Olen tehnyt sen monta kertaa, mutta nyt ei paistoaika ilmeisesti riittänyt ja pohja jäi vähän pehmeäksi eikä kuivunut tarpeeksi rapeaksi. No ei hätää, saatoin syödä puolet toisesta pohjasta ja murennella loput annosmaljoihin. Samat aineethan niihin joka tapauksessa meni.


Suklaakastikkeenkin sain keittää kahdesti. Ensimmäisen satsin tein äidiltä saamaani paksupohjaiseen kastikekattilaan. Kuumensin seoksen nopeasti induktiolla ja otin kattilan levyltä, kun seos kiehui. Kiehuntapa ei lakannutkaan, vaan jatkui hurjana kuin lastenkirjan kaurapuurokattilassa, jos ei muistanut oikeita taikasanoja puuronkeiton lopettamiseksi. En muistanut minäkään ja se jatkui aina vaan, ja pian aloin haistaa pohjaanpalaneen käryä. Pilallahan se kastike oli.

Uuden keitin vanhalla ohutpohjaisella teräskattilalla, joka jäähtyy nopeasti ja tuli sellainen kastike kuin pitää olla: kiiltävä ja tumma suklaanmakuinen kastike. Ohje on vanha ja kotoisin Pernille Tunbergerin kirjasta. Kyseinen Pernille oli ruotsalainen ruokakirjoittaja, ruokakirjoittaja Märtä Zetterströmin tytär ja idolini Anna Bergenströmin äiti. Aikamoinen suku siis. Tätä kastiketta olen tehnyt jo parikymmentä vuotta jäätelölle. Helppo, nopea ja aineet on aina kotona. 


TUMMA SUKLAAKASTIKE    

Keitä kattilassa 11/4 dl vettä ja 1½ dl   sokeria, kunnes seos kauttaaltaan pulppuilee.
Siirrä pois levyltä ja lisää 1½ dl   tummaa kaakaojauhetta
Sekoita kastiketta voimakkaasti muutama minuutti. Aluksi kokkareinen kastike muuttuu sileäksi ja kiiltäväksi.





12 kommenttia:

  1. Pakko testata tuota kastiketta joskus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tummaa, helppo valmistaa ja rasvatonta vielä!

      Poista
  2. Minäkin olen leiponut tosi vähän viime aikoina, vaikka onkin kiva seurata Suomi leipoo-ohjelmaa.
    Kaunis kattaus ollut teillä tänään(kin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ole huvittavaa, että koko ikänsä leiponeena tajuaa, että olisi karsiutunut aika äkkiä tuollaisessa kilpailussa. Ovat ihmeen innovatiivisia leipureita meinaan. En itse pidä marsipaanikoristeista, enkä tosin ole hyvä keksimään muitakaan. Saati että osaisin kehitellä ihan uusia makuja.

      Poista
  3. Olli seuraa samalla tavalla silmä tarkkana ja hyppii tiskipöytä vasten, kun pöydällä käsitellään kalaa. Mikä muu tuoksu ei saa koiraa niin villiksi.

    Itse tein suklaakakun ja vaikka paistoaika oli ohjeen mukainen ja kakkukin useasti tehty, kakusta tuli hivenen liian kuiva. Aina ei voi onnistua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon sen, että ruokaa pitää tehdä keskittyneesti ja hitaasti. Olin itse väsynyt ja nuiva, joten tulokset puhuivat puolestaan. Tilanne onneksi parani, kun päästiin kylpylään. Toivottavasti sullakin!

      Poista
  4. Kaakaota pitää talossa aina olla, tuota suklaakastiketta on kokeitava!
    Tein pitkästä aikaa täytekakun, praliini-sovellutuksen. Sulatin uunissa peltillä sokerin kauniin ruskeaksi. Murskasin jähmettyneen sokerimassan ja lisäsin sitä kermavaahtoon. Kakun päälle vielä tuota samaa sokeria. Oih, nyt olen sitä ahminut.
    Vuosi vuodelta yhteiset juhlapäivälliset ovat alkaneet tuntua aina vain ihanimmilta ja ihanimmilta. Oli vuosia välissä, että ei jaksanut oikein järjestää ja laittaa, mutta nyt on taas entinen into löytynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Praliini on mulla kokonaan kokeilematta, vaikka se on niin hyvää. Onhan ruokatapaamisissa suuri työ, ei ihme, jos et kokopäivätyön ohessa ole jaksanut. Meillä oli vuosien tauko vieraitten kutsumisessa, kun en vaan jaksanut. Vain lähimpien kanssa kontakti säilyi. Nyt tilanne on jo toinen onneksi.

      Poista
  5. Ihania herkkuja ja mitäs siitä jollei aina mene eka kerralla , ajatus on tärkein :) ei munkaan suklaatortustani tullu ollenkaan niin mehevä kun joskus ja peltileipä jäi osin raa'aksi ja tarttui kiinni, mutta kaikki tuli syötyä ;)
    Mukavia herkkuhetkiä sinulle jatkossakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leivonnainen on herkkä kuin mamselli, pitää osata käsitellä oikein, muuten se loukkaantuu!

      Poista
  6. Kiitos hyvästä suklaakastikeohjeesta. Sitä pitää kokeilla heti tarpeen vaatiessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rasvaisen jäätelön päälle passaa hyvin rasvaton kastike.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...