torstai 10. lokakuuta 2013

Tiikerin raidat


Lähes puoli vuosisataa sai leipoa tiikerikakkua, ennen kuin onnistuin saamaan siihen oikeanlaiset raidat. Olen tähän asti tehnyt aina vain yhden tumman raidan. Tuli tänään mieleen leipoa jotakin pitkästä aikaa, ja melko tyhjästä jääkaapista päättelin, että vanhanaikainen kuivakakku voisi syntyä. 


Olen katsellut vähän sivusilmällä Koko Suomi leipoo ohjelmaa, enkä ole kovin innostunut ollut siitä. Mutta kilpailijat pantiin kerran leipomaan siinäkin tiikerikakkua ja kuuntelin sitten korva tarkkana tuomarien opetuksia. Olisi kannattanut muistella niitä tarkemminkin tänään, kuvasta nimittäin näkee, että munien ja sokerin vatkaamista olisi saanut jatkaa pitempään ja paistoaikaa puolestaan olisi voinut lyhentää. Toisaalta halusin rapean pinnan kakkuuni ja voitelun jälkeen jauhotin vaihteeksi vuoan sokerilla. 


Tapani mukaan temppuilin vähän muutenkin, vaikka tiedän, ettei leivonnassa kannata soveltaa. Korvasin osan rasvasta jogurtilla, osan sokerista stevialla ja osan valkoisista vehnäjauhoista kokojyvällä. Ei olisi kannattanut, maistoin itse kaiken. Varsinkin stevia muuttuu uunissa ilkeästi, siitä jää kummallinen jälkimaku suuhun. Nyt en enää huomaa sitä makua kylmissä jälkiruoissa, mutta aluksi häiritsi siinäkin.

Jotenkin kummasti tuo kakku kumminkin maistui meille oikein hyvin päiväkahviaikaan, kun mies tuli töistä. Siis me syötiin siitä lähes puolet!





Kyllä nyt taas saa ulkoiluttaa koiraa perusteellisesti.




8 kommenttia:

  1. OHO, onpa todellakin ihan täydellisen näköinen tiikerikakku tiikerinraitoineen. Kyllä kuivakakut maistuvat aivan taivaalliselta nostalgialta, harvoin minun tulee niitä tehtyä. Muuten ehkä tekisin, mutta voisin ihan yksinkin yhdessä iltapäivässä tuhota puolikkaan kakusta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kakut eivät enää tunnu houkuttelevilta. Jos juhlissa on kuivakakkua, se saa kuovua kaikessa rauhassa. Paitsi siskoni banaanikakku, se on mahdottoman mehevää.

      Poista
  2. On kyllä hienot raidat! Leivoin usein lasten ollessa pieniä lauantaiaamuisin tiikerikakun aamukahville, viimeksi monta vuottan sitten. Se on yleensä takuuhyvää :)

    Tuo leivontaohjelma ei ole oikein sytyttänyt.

    Syyslomatapaamisiin!

    -eikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aika herttaista, kun äiti leipoo lapsilleen aamuksi kakkua! Siinä on tunnelmaa viikonlopun aluksi. Meilläkin lapset tulivat aina onnelliseksi, jos koulusta tullessa arvasivat, että on leivottu. Oli se sen verran harvinaista.

      Näkemisiin, me lähdetään huomenna:)

      Poista
  3. Hienot tiikeriraidat. Pitäisi minunkin opetella tekemään ne, joskus.
    Minulla on usein sama vika, en jaksa vaahdottaa tarpeeksi. Muistelen, että kuitenkin aina on tullut kaikki syötyä. Leivon aika harvoin, eli vain silloin kun on muita syöjiä.
    Minulta on jäänyt kyseinen leipoo-ohjelma kokonaan katsomatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ole suuria menettänyt siinä ohjelmassa. Aivan parasta siinä ovat kaksi miespuolista leipurimestaria, jotka toimivat tuomareina. Heiltä kuulee huviä vinkkejä siinä arvostelun seassa. - siis hyviä, nämä tabletissa naputtelu on ihan kamalaa!

      Poista
  4. Kakku näyttää taivaallisen hyvältä!

    Katsoin Suomi leipoo-ohjelmasta sen jakson, jossa tehtiin macaronsseja (vai onko tuon monikko kirjoitettava tyyliin 'macaroneja' :) ) ja kuppikakkuja. Ainakin ne tuomarit jäivät kovin valjuiksi, ihan kuin heitä ei olisi oikeasti kiinnostanut, mitä ne leipurikokelaat siellä touhusivat ja tekivät.

    VastaaPoista
  5. Herkullisen näköinen kakku.
    Olipa hienoa löytää sinut vielä täältä oman pitkän blogi/ tietokonepaaston jälkeen.
    Ihanaa syksyä!
    Toivoo Hanna (ent. Ihmeellinen luonto) joka nyt löytöretkeilee...

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...