tiistai 29. lokakuuta 2013

Leikkipuistossa



Tihkusateisella viikolla voi hyvin postailla kuvia syksyn vinossa auringossa paistattelevasta leikkipuistosta. Innostuin pari viikkoa sitten noista keinuista, joitten nimeä en yhtään muista lapsuusvuosilta. Ei niitä ainakaan keinuiksi sanottu oulunmurteessa, keinu kuulostaa kamalan keinotekoiselta ja vieraalta sanalta. Se on nimittäin kiikku. Mutta ei tuo härveli kiikkukaan ollut. Joka tapauksessa niitä oli jo silloin joka puistossa ja on vieläkin. Kyllä oli mukava ottaa kaverin kanssa kunnolla vauhtia!



Vauhdista sain aasinsillan työasioihin, ja kirjoitin jotain tämänhetkisistä lamaleikkauksista, mutta muutin mieleni ja pyyhin sen pois. Mitä noita jauhamaan ja mieltä kaikilta pahoittamaan. En ajattelee niitä enää itsekään enempää kuin on pakko. Kuten aina ennenkin, töihin oli kiva palata loman jälkeen ja nuoret ihmiset ovat ihania!




13 kommenttia:

  1. Olisivatko kiikut Lappsetin, sieltä sivuilta voisi nimi löytyä. Hyvässä maalissa ovat, ilmeisesti kesällä maalattu tai sitten ovatkin uusia. Raikkaan värisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on hauskaa, kun tuollaiset kiikut ovat olleet ihan samanvärisiäkin aina. Puoli vuosisataa on pitkä aika.

      Poista
  2. Laivakiikkuja ne mulle ainaki on ollu :) Parraat vauhit nuisa sai. Poukkulauta sitte toinen puistosuosikki.

    Kohtahan ollaan taas viikonlopussa, mukavaa viikon jatkoa!

    Eikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laivakiikku...voi olla, ei oikein lamppu syty. Ne on ihania pienille, muistan ihan selvästi, miltä tuntui ottaa niissä kovaa vauhtia. Puokkulauta on mahtava vehje, varsinkin seisaallaan!

      Poista
  3. En minäkään pienenä koskaan 'keinunut', kiikkumista se oli meilläkin :) Keinut tuntuivat kuuluvan jonnekin ihan muualle, vaikkapa yleviin kansanlauluihin (heilu keinuni korkealle, nythän on juhannusilta...jne).

    Kuvan kiikut näyttävät kiikkuvan kuin laineilla :)

    Mukavaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä, miten tunteenomaisesti sitä suhtautuu joihinkin sanoihin. Kiikku ja keinu on niin eri asioita. Ehkä juuri itselle tärkeät jutut ovat näitä, siksi vihtakin herättää tunteita;)

      Poista
  4. Länsi-Suomessa oli keinuja ja siellä myös keinuttiin keinussa, keinulaudassa tai keinuståålissa.
    Työelämästä tekisi kyllä joskus mieli hieman avautua. Saisi tooosi mielenkiintoisia postauksia. Mutta eihän sitä voi tehdä. Pitää naamioida itselle muistiin tekstien rivien väliin viitteitä, joista itse muistaa, missä tuolloin mentiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työstä saisi vaikka miten mehukasta juttua, mutta ei se varmaan kannattaisi edes siinä tapauksessa, että bloggaisi täysin anonyyminä. Nyt kun mulla on mahdollisuus olla niin paljon pois, voin oikeasti ulkoistaa ne asiat vain asioiksi enkä ota niitä henkilökohtaisesti. Toivottavasti meidän yt-neuvottelut ei toisaalta menekään henkilökohtaiselle tasolle ja ulkoista minua totaalisesti, sitten voisi ollakin jotain sanottavaa. Vapaaviikon tekijäni työstä on puolet jo otettu pois, joten oma työmääräni on lisääntynyt. Katsotaan miten käy. Lähinnä pelkään tämän toisen jaksamisen puolesta.

      Poista
  5. Haastoin sinut. Olisitko valmis mukaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, olen valmis! Nyt on tulossa taas vapaata ja sateella on aikaa keksiä vastauksia.

      Poista
  6. Oi mitä värien piristystä, nyt vallitsevaan harmauteen!
    Eipä tällaista värikylläisyyttä usein yleisillä paikoilla näe, erottuvat heti.

    Juu, yhdyn Päivin kommenttiin, avautua työelämän koukeroista. Yleensä aina kehun työilmapiiriä työssäni, mikä on täysin totta. Mutta muuten työkuvioiden osalta koen tyytymättömyyttä. Olen kerran (nuorena) sanonut itseni irti työstä, jossa en tykännyt. Osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Nyt olen lähdössä (vanhana) muusta syystä, työstäni ja paikasta tykkään, mutta... Saas nähdä tällä kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti tekee hyvää jokaiselle vaihtaa paikkaa ja tehtävää välillä. Sinulla taitaa olla takana uusia opintojakin, joten eteenpäin on mentävä. Onnittelut rohkeudesta, myös työnantajalle, joka ymmärtää hyvän päälle!

      Poista
    2. Kyllä vaan. Viimeiset pari vuotta olen tehnyt tehtävää, johon en itse alkuaan halunnut, mutta jonka kuitenkin koen lopulta voitoksi koituneen :) Hyvältä tuntuu tosiaan uudelta työnantajalta saatu arvostuksen osoitus - innostaa tekemään parhaansa!

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...