Variaatioita

Ihan tavallisella sunnuntaikävelyllä koirien kanssa voi nähdä kaikenlaisia houkuttelevia sienivirityksiä. Niitä ei voi ohittaa, vaan pitää äimistellä oikein takapuoli pitkällä ja kaivaa puhelinta taskusta. Mäyräkoira narun päässä ei välttämättä ole samaa mieltä moisten rumilusten kiinnostavuudesta ja kuvaaminen on sitten ihan hakuammuntaa yhdellä kädellä.

Suomumustesientä (siis niitä tuoreemman näköisiä) syötiin meillä vielä, kun olin lapsi, mutta sen jälkeen sitä ei ole kovin kelvollisena pidetty. Lähinnä kai siksi, että sitä näkee eniten tien varrella tai muuten epämääräisessä ympäristössä, jossa se imee kaikki myrkyt itseensä.

Luna päätti jäädä välillä lepäämään puun alle. Metsässä se paineli niin vauhdilla, että olisin saanut juosta perässä, jos olisin uskaltanut kipeällä polvellani. Se polvi muuten ei juuri nyt ole kipeä. Polven kivut kävellessä loppuivat, kun yksi haljennut takahammas viime viikolla puudutettiin. Vaivat eivät siis kuitenkaan keski-ikäistä jätä ja nyt on sovittuna leikkausaika sillekin hampaalle. Yönarskuttelija saa nyt kärsiä seurauksista purentakiskosta huolimatta. 

 Nämä nousevat parkkipaikan reunalta.

Käykö teille muille niin, että samat kuvat tulee usein julkaistua naamakirjan ja blogin puolella, ja parhaimmassa tapauksessa vielä instagramissakin. Ei muuten, mutta käy pitkäveteiseksi muille sosiaalisessa mediassa viihtyville. Sorry!