sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Sumua, siltaa, siideriä ja blondin kosto


Lähdin perjantai-aamuna miehen kyytiin jo seitsemältä. Hän vei minut tavalliseen tapaan keskustaan, josta jatkoin kävellen töihin. Kun ajoimme alas järven rantaan, minulta pääsi melkein itku, kun näin upean aamusumun eikä ollut kameraa mukana. Mitä iloa on monesta kamerasta, jos yksikään niistä ei ole laukussa! 


Mutta puhelin oli, sitä ilman en lähde mihinkään. Vaihdoin kesällä iLuurini vielä uusimpaan malliin, jossa on entistä parempi kamera. Ei se vetele vertoja hyvälle pokkarille, mutta pelastaa kivasti juuri tällaisessa tilanteessa. Tietokoneelle siirrettynä kuvat näyttävät kuitenkin vähän samalta kuin vanhat paperikuvat skannattuna. En oikein tiedä, mikä sen tekee.


Sumu hälveni nopeaa vauhtia siinä katsellessani ja lähdin kävelemään töihin. Jossakin vaiheessa vauhti hiljeni vähäsen, kun polveen alkoi koskea. Aamulla se oli ihan hiljaa, mutta rasitus palautti kivun joka askeleelle.  

Sain pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa kortisonia polveen. Ensin sieltä otettiin nestettä pois. Polvi oli ollut kesällä oudon jäykkä ja paksu.  En antanut sen haitata menoa, mutta kummoisia lenkkejä en tehtyt. No, nesteenpoiston jälkeen huomasin ilahtuneena, että polvi taipuu taas normaalisti ja on täysin kivuton. Tai oli siis yhden kokonaisen päivän. Illalla kokeilin mennä kyykkyyn ja huomasin ilahtuneena, että se onnistuu pitkästä aikaa. Kahden vuoden takaisen kaatumisen jälkeen polvi vaan on kipeytynyt juuri kyykistymisestä, ja sitä minä onneton taulapää en sillä hetkellä muistanut.


Takaisin lähtöruutuun siis: jokainen askel on taas sattunut. Välillä on jopa särkyä. Jonkinverran keljuttaa.


Muuten ei olekaan valittamista. Mukavan työviikon jälkeen meidät oli kutsuttu perjantaina kylään naapurikaupunkiin, mikä tarkoitti ihanan pitkää iltaa ruokapöydän herkkujen ääressä ja yöpymistä.  Vielä syyskuussa ilta oli niin lämmin, että saattoi myöhällä pelata dartsia ulkona. Se muuten olikin aika hauskaa, ja ihan uutta minulle. Siiderin voimalla osuin jopa tauluun. Seuraavana aamuna, aika myöhään sekin, sai nousta taas notkuvaan brunssipöytään, aah!


Sunnuntai-iltana kymmeneltä katson nyt Blondin kostoa ties kuinka monetta kertaa ja tykkään. Tiedättekö miksi? Siinä on niin viatonta tyttöyden ylistystä. Me naiset ja tytöt ollaan aina väheksytty monia tyttömäisiä ja naisellisia ominaisuuksia ja pidetty niitä merkkinä tyhmyydestä. Elokuvassa Elle Woods on täydellinen hömppä ja kiltti blondi, joka kuitenkin sisuuntuu ja lähtee opiskelemaan lakia entisen poikaystävänsä perässä. Hän ei silti luovu persoonastaan, vaan valloittaa sillä kaikki.

Sillan viimeisen ja taatusti jännittävän jakson katson tallennuksesta vasta Blondin koston jälkeen.

18 kommenttia:

  1. Uskomattoman kaunista! Kännykkä pelastaa, kun kamera on jäänyt kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi puhelinkuvien laatu ja koko ovat kasvaneet:)

      Poista
  2. Mahtavia kännykkäkuvia!

    Miesten maailmasta normit ja määritelmät ja myös naiseuden kyseenalaistus, mistä johtuen meitä naisia vaivaa aina jonkunlainen alemmuuden, syyllisyyden ja häpeän tunne omasta naisellisuudestamme.

    Siltaa on tullut seurattua, huh, aika vaikuttava sarja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla kesti kauan oivaltaa, että omallakin käytöksellä tuin noita asenteita. Niitä voi muuttaa vain alkamalla arvostaa perinaisellisia ja tyttömäisiä piirteitä itsessään, eihän se järkevyys siitä mihinkään häviä;)

      Poista
  3. Tunnen epävarmuutta kännykällä kuvatessani ja minulla enempi kun usein tärähtää kuvat sillä otettuna. Pitäisi vaan harjoitella enemmän. Hienon kuvasarjan sait kännykällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on nyt kännykässä sellainen taitettava suoja. Avattuna siitä saa hyvän otteen ja saa tuettua puhelimen, auttaa selvästi tärähdyksiin:)

      Poista
  4. Upeita kuvia! Nykyisin käytän vain kännykkää, kun en jaksa värkätä tietokoneella kuvien kanssa.

    Näitten vaivojen kanssa on kyllä hankalaa, toivottavasti joku auttas polveasi kuntoutumaan kivuttomammaksi.

    Hienoja syysaamuja ja -iltoja on ollut, lisää kuvia saa mielellään julkaista, nyt kun en pääse ite kulkemaan vähään aikaan :)


    -eikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tabletille riittää hyvin kännykkäkuvatkin, isolla ruudulla on sitten jo eroja. Nyt en ole koko kesänä käyttänyt järjestelmäkameraa, joten pitäisi kantaa sitäkin vaihteeksi syksyisillä kuvausreissuilla, siis jos niitä tulee.

      Onnea huomiselle! Pistähän sitten viestiä, kun jaksat.

      Poista
  5. Upeita, sädehtiviä kännykkäkuvia!

    Voi harmistus polveasi. Toivottavasti apu löytyy pian!

    Olet oikeassa tuon blondiuden suhteen. Älykkyys on totuttu pukemaan leffoissa usein niin järkyttävän tylsäksi ja vakavahenkiseksi pönötykseksi. Blondin kosto on virkistävä poikkeus.

    Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisyyden mitta on mies. Meidän on vaikea uskoa, että menestynyt ja älykäs nainen voi näyttää Nigellalta, käyttää kirjavia vaatteita ja puhua vaikka hennolla ja korkealla äänellä. Katselin juuri Glorian muotikuvia, joissa oli muutamissa rinta ja vatsa häivytetty kokonaan. Näyttivät aika karseilta.

      Poista
  6. Nyt kyllä pitää joku aamu herätä ajoissa ja mennä kuvaamaan rannalle. Siellä on ollut jo viikon verran hieno aamusumu tai -usva.
    Mää en ota juuri ikinä kännykkäkuvia, vain hätätapauksessa. Tuollaisessa paikassa voisi ilmetä hätä, jos kamera ei olisi mukana. Mulla on valkoinen O. melkein aina kassin pohjalla.
    Nämä kuvat ovat hienoja ja inspiroivia siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä vartenhan minäkin sen O:n hankin, että olisi hyvä kamera aina mukana. Mutta ei ollut. Se on muuten ollut tosi hyvä hankinta, enkä ole viitsinyt muuta käyttääkään. Nauratti suorastaan katsoa matkoilla, kun turistit kuljettavat isoja järkkäreitä kaulallaan. Minä pääsin paljon helpommalla, eikä matkakuvien laatu kyllä kamerasta ollut kiinni.

      Poista
  7. Vähän aikaa ihmettelin fb´ssä Tytin kiitoksia sumukuvistasi, vaan täällähän ne - ja yhdyn hänen kiitoksiinsa, kiitos ja ylistys! T. Ulla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla! Äiti ei saa kommentteja läpi tällä puolella, joten lähetää ne meilinä tai fb: ssa.

      Kauniita syysaamuja teillekin!

      Poista
  8. Mahtavia kuvia! Olen itsekin ihaillut parina aamuna peilityyntä vettä ja siihen piirtyviä kuvajaisia, mutta enpä ole pysähtynyt kuvaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tyynessä vedessä on jotakin niin vastustamatonta, että jään aina katselemaan sitä. Monet kuvat olen samasta paikasta julkaissut;)

      Poista
  9. Jostain syystä en saanut läpi tänne laittamaani kommenttia silloin kun oli tarkoitus. Luovutin, mutta yritän nyt, muutaman päivän kuluttua, uudelleen.
    Huikean kauniita kuvia! Meren rannalla asuvana olen aina tuntenut olevani hiukan vieras järviympäristössä, mutta nämä kuvat antavat uutta ajateltavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tosiaan kommentin lähettäminen ei onnistu millään. Onneksi viitsit yrittää uudelleen;)

      Aamusumu on houkuttelevaa vaikka missä, tekisi mieli kuvata joskus jossakin puistossa.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...