sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Isoisän puutarhaa ja taivaslaulua



Arvaako kuvista, mitä uutta olen hankkinut viimeksi kotiin? Olen hyvin kyllä tietoinen, etteivät liinat ole mitenkään trendikkäitä tällä hetkellä, mutta ei meidän keittiön pöydän tummahko tammikaan muutu yhtään sopivamman väriseksi, joten käytän siinä mielelläni liinaa. Sitä paitsi liinalla saan haluamaani tunnelmaa harmaa-valkoiseen tilaan. 


Ja nyt se haluttu väri on tätä, se on tullut varmaan selväksi jo aikaisemmistakin postauksista. Silmä janoaa syklaamia ja tummaa violettia, kuten aina syksyllä. Kävin yhtenä aamuna keskustan Marimekossa katselemassa syksyn uutuuksia ja jäin notkumaan kangashyllyjen eteen. Ajattelin vain katsella, mitä on tarjolla, mutta tämän kankaan nähtyäni se oli pakko saada keittiöön. Muistelin että ostin edellisen parimetrisen marikankaan viidelläkympillä, ja katsoin yllättyneenä kuittia, kun tämä maksoikin puolet enemmän. Mutta on se sen arvoinen, vaikka kirpaiseekin.

Kaupungilla kulkeminen on vaarallista, kun siellä näkee kaikenlaista houkuttelevaa. Olisin löytänyt Marimekosta uuden talvitakinkin, mutta päätin sinnitellä vielä yhden talven entisellä. Kenkiä olin lähtenyt etsimään, ja niitä en tietenkään löytänyt. 


Sitten ihan muuta asiaa. Sain kirjastosta Pauliina Rauhalan Taivaslaulun ja luin sen melkein siltä istumalta. Tarkemmin sanoen kahdessa illassa ja yössä, kun sattui olemaan työviikko. Kirja vetäisi niin mukaansa, ettei sitä yksinkertaisesti halunnut laskea käsistään. Olette varmaan kuullut tästä oululaisen äidinkielennopettajan hienosta esikoisteoksesta.

Nuoret opiskelijat, Vilja ja Aleksi, rakastuvat ja menevät muutaman vuoden kuluttua naimisiin. Naimisiinmenolla on heille erityinen merkitys, koska he ovat vanhoillislestadiolaisia. Elämä on kaunista, ja he kokevat syvää iloa ensimmäisen lapsen syntyessä. Kirjan parasta antia ovatkin minusta kuvaukset ilosta ja äitiydestä, niistä Rauhala kirjoittaa runollisen kauniisti. Myös kuvaus uskosta ja sen tuomasta ilosta on yllättävän kaunista, se yllätti minut ei-uskovan. 


Vilja sattuu olemaan sitä sorttia, joka saa lapsen joka vuosi, jota imetys ei suojaa uudelta raskaudelta. Vähitellen hän alkaa uupua taakkansa alle. Alle kolmekymppisenä hänellä on jo neljä lasta ja kaksoset tulossa. Hän alkaa nähdä itsensä koneena, ihmisenä jonka ruumis on muiden käytössä ja muiden määräiltävänä. Hän alkaa jopa miettiä, että hänessä on tiettyä yhtäläisyyttä rakkauden ammattilaisiin, kummallakaan ruumis ei ole omassa käytössä.

En juuri tunne lestadiolaisia perheitä, täällä heitä on vähän eikä Oulusta kouluvuosilta ole jäänyt mieleen ketään kavereista tai luokalta, vaikka siellä lestadiolaisia on runsaasti. Kirja sijoittuu mielestäni Oulunsaloon, ja siellä heitä asuu paljon. Vaikka en välitäkään uskonnoista, kirja kertoo kauniisti uskosta, siionin virsistä ja kesäseuroista. Voin helposti samastua turvallisuudentunteeseen, jonka tutun virren kuuleminen tuo, onhan ikäpolveni veisannut kansakoulussa harmonin säestyksellä virsiä joka päivä. Pidän niistä vieläkin, mutta silloin harvoin kun kirkkoon menen, siellä on jo ihan uudenlaiset veisut.

Jokainen äiti voi myös samastua Viljan tunteisiin lasten saamisen onnessa ja autuudessa kuin myös ajoittaisessa epävarmuudessa ja väsymyksessä. Teksti meni jotenkin ihan nahan alle, sitä luki otsa rypyssä täysin ymmärtäen. Suosittelen lämpimästi jokaiselle äidille ja jokaiselle suomenkieltä rakastavalle. Tämä on kaunein lukemani suomalainen kirja sitten Saision Punaisen erokirjan.

Erinomaisen arvioinnin on kirjoittanut tästä kirjasta Amman lukuhetki ja Unni lukee, kannattaa vilkaista nekin.




21 kommenttia:

  1. Trendikästä tai ei, aivan täydellinen syksyinen liinavalinta, niin kaunis ja sopii hyvin ympäristöön.

    VastaaPoista
  2. Hei Katriina! Kiitos linkistäsi, erityisesti siksi, että löysin tänne ensimmäistä kertaa :) Katselin ympärilleni ja taidan asettua taloksi. Aivan ihania kuvia ja herkullisia reseptejä. Kasvispihvejä pitää tehdä heti ensi viikolla.
    Suloista sunnuntaita!
    Amma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervehdys Amma! Kirjoitit niin ansiokkaasti ja kauniisti tuosta kirjasta, ettei ollut mitään järkeä yrittää kirjoittaa siitä enempää. Vältän muutenkin kaikkea työlästä täällä blogissa;)

      Poista
  3. Kiva kangas, oli sitten kopio tai ei. Väriä keittiöön, väriä elämään.

    Kirja on varauksessa, osa työkavereista on sen jo lukenutkin. Täällä Oulun seudulla on lestadiolaisia vähän joka käänteessä: töissä, naapurissa. Eksän isovanhemmat olivat lestadiolaisia. Meidän suku on uskonnotonta, mutta nyt serkkuni tyttö (19) on tullut uskoon ja menossa naimisiin. Sulhanen ei ole edes vielä armeijaa käynyt. Kohta siis lapsia on tulossa... Kyllä suku on ihmeissään tytön vanhemmat mukaan lukien. Pahinta on mielestäni suvaitsemattomuutensa ei-lestadiolaisia kohtaan. Olen yhdet syntymäpäiväseurat kuunnellut eksän mummolassa, huh huh. Olin nuori, lapseton nainen ja vielä avoliitossa. Osa vieraista ei sanonut minulle päivää. No, eipä se haitannut. Vetäsin kirkkaat punat huuliin ja kaadoin kahvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskonnot ovat keino hallita kansoja, tämä osui ja upposi aikoinaan Olli Alhon uskontotieteen peruskurssilla -kaikkea minäkin olen lukenut! Se kävi muutaman kerran taas mielessä tuota kirjaa lukiessa. Ihan mielenkiintoinen keskustelu käytiin aiheesta ja Rauhalan kirjasta viime viikolla Inhimillisessä tekijässä.

      Poista
  4. Minä käytän liinoja, kun ruokailemassa on iso porukka. Muina aikoina pöydällä on vain hedelmäkulho ja kaitaliina. Ihan ilman liinaa en ole tottunut jättämään pöytää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en osaa syödä suoraan puupöydältä, vaan laitan ainakin jotkut tabletit. Keittiössä haluan tosin myös peittää pöytää, kunnes jaksan viedä sen johonkin hiottavaksi.

      Poista
  5. Ihana tuo liina. :) Harmi vaan että meillä ei ikinä pysyisi päivää kauemmin puhtaana, ellei tuota kuosia olisi vahaliinana? :D

    Kuulin viime viikolla tuosta kirjasta ensimmäistä kertaa, mielenkiintoinen aihe, täytyykin pistää oman kirjaston varaukseen. :)

    ps. We are back ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervehdys ja tervetuloa takaisin! Sulla on nyt uudenlainen blogi, mutta onneksi tytöt ovat mukana edelleen:)

      Poista
  6. http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/taivaslaulu-nousi-kirjaston-kaikkien-aikojen-varatuimmaksi/642129/

    Että näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa hyvä arvostelu tuokin, kiitos vinkistä! Valtava varausjono on, ei uskoisi tuollaisia lähes tuhannen varaajan jonoja, ihan heti ei siis tärppää. Minä sain omani lähikirjaston pikalainahyllystä ja onnekseni koko kaupungin kirjastot menivät syyskuuksi kiinni, joten saan kierrättää omaani töissä kaikessa rauhassa;)

      Poista
  7. Liinahan on aivan hurmaava :) Väri kyllä ilahduttaa. Hyvä ostos.

    Katsoin Inhimillisen tekijän, hyvä keskustelu oli aiheesta. Kirjaston varausjono kertoo aiheen kuumuudesta. Hyvä niin.

    -eikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli mielenkiintoinen keskustelu, vaikka Rauhala osallistui siihen aika vähän. Ehkä hän toisaalta tunsi sanoneensa sanottavansa kirjassa ja halusi kuulla muitten mielipiteitä.

      Poista
  8. Olen lukenut mielenkiinnolla arvosteluja kirjasta ja katselin toisella silmällä inhimillisen tekijän aiheesta. Jospa kirja ilmestyy pokkarina, voin sitten ostaa työmatkalukemiseksi.
    Mutta tuo kangas. Se on aivan ihanan energisoiva sävyiltään, mutta puiden ilmiselvän plagioinnin vuoksi olen kiertänyt kankaan kymmenen metrin päästä. Mieleen tulee suunnittelijan ylimielinen tokaisu "en näe kuosiani lastenkirjassa", koska minä kyllä näen, että puut hedelmineen ja muine yksityiskohtineen on lastenkirjan kuvituksesta napsittu sellaisenaan ja rakenneltu siltä pohjalta tämä uusi kuosi. Marimekko on siksi ostoboikotissa minulla, vaikka olen kyllä siitä huolimatta vilkuillut näyteikkunoita...
    Mulla on aina pöydällä kangasliina olkoon muodissa tai ei. Vanhimmat kankaat ovat 70-luvulta. Vanhat marikankaat kestävät ikuisesti, uudet nuhjaantuvat ohuempina nopeammin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuo kuvio oli niin samanlainen, ettei parhaalla tahdollakaan voi kuvitella tekijän vain sattumalta ulkomuistista sitä hahmotelleen. Mutta silti, en välitä. Hyvää aihetta voi kierrättää, vaikka toki alkuperäiseltä tekijältä olisi pitänyt lupa saada.

      Poista
  9. Hola, täältä Torremolinoksesta! Vasta nyt tänne pääsin. Upea Marimekon kangas, kannatti siitä pulittaa!
    Mielenkiintoinen esikoiskirja, palaan siitä viikonlopulla kommentoimaan. t.Rita

    VastaaPoista
  10. Hola! Yritin Espanjan Torremolinoksesta kommenttia laittaa, vaan ei peöittänyt.
    Hieno tuo Marimekon liina, kannatti pulittaa! Plagiointiasiaan en ole niin syventynyt.

    Tuosta esikoiskirjasta olen kuullut. Se täytyy kyllä lukea, uskon sen imaisevan lukijan.
    Omassa työssäni aikoinaan synnytysosastolla kohtasin tällaisia nuoria suurperheellisiä äitejä. Väsyneitä olivat ja jotkut henkensä uhalla raskauksia vuodesta toiseen joutuivat tekemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hola Rita! Kiva kun jaksoit yritää kommentoida, vaikka teknikka välillä tökkikin. Torremolinosista palaat nyt jo vähän syksyisempään Suomeen.

      Tuo kirja on herättänyt paljon huomiota, ja siitä on otettu jo kolmas painos. Kuin lahjana tapasin juuri itsekin nuoren naisen, jonka mieltä kaiversi lestadiolaisperinteistä etääntyminen ja ehkäisyn käyttö. Kyllä se myllertää ihmistä perustellisesti, kun on niin joihinkin asioihin kasvanut. On vaikea kuvitella, mikä omalla kohdalla voisi olla vastaava kokemus.

      Poista
  11. Kaunis liina tuo upeaa väriloistoa muuten niin raikkaan selkeään keittiöösi!

    Taivaslaulua on ylistetty monessa blogissa. Minulta tämä kirja jää ehkä lukematta, mutta saattaa olla, että jos tämän passaan niin menetän upean lukukokemuksen! Kiitos hienosta esittelystä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten tarpeeseen tuo väriloisto nyt onkaan, kun sataa ja on hämärää päivälläkin. Harmaa ei silloin keittiössä riitä pitämään hereillä, siitä tulisi ihan armeijaolo!

      Hyviä lukukokemuksia on toki kirjallisuus pullollaan ja sinunlaisellasi ahkeralla lukijalla niitä varmasti riittää ilman Taivaslauluakin;)

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...