keskiviikko 28. elokuuta 2013

Kaupunkikuvia



Joku kyyninen reppureissaaja varmaan on sitä mieltä, että Tallinnan vanhakaupunki on vain yksi turistirysä. Olkoon vaan, ja minä olen turisti ja suunnattoman ihastunut siihen. Rakastan kaikkia vanhoja kaupunkeja ja suunnistan niitä katsomaan, missä ikinä kuljenkin. Kuten olen kertonut, sain nuorena ylioppilaana asua vajaan vuoden Baselissa ja sieluni jäi vuosiksi vaeltamaan unissa sen keskiaikaisen vanhankaupungin kujille, niin mieliinpainuva ja jokapäiväinen kokemus se oli.


Tallinnassa turisti on minusta otettu kauniisti huomioon ja siellä on suomalaisena helppoa kulkea. Nuori polvi puhuu selvästi mieluummin englantia kuin suomea, ja mitäpä he suomella enää tekisivät. Näin ainakin tuntuu, tämä oli nyt neljäs käyntini Virossa ja edellisestä on jo kahdeksan vuotta.






Kuljin iltapäivän kahden ystäväni kanssa ja onneksi muistin aina välillä ottaa kameran esille ja kuvata kaikenlaista kivaa ja kotoisesta poikkeavaa.







Lämpimästä auringosta oli helpottavaa poiketa välillä viileään ja lähes tyhjään Matilda-kahvilaan. Saimme hyvät kahvit ja paakelsit kolmelle vain kympillä. Muistelen vieläkin sitä vastaleivottua kierrepullaa, jossa oli välissä ainakin mantelimassaa ja unikonsiemeniä. Ihanan erilaista ja maistuvaa makeaa. Olisin voinut syödä toisen heti perään. Avonaisesta ikkunasta tuli sisäpihalta vilpoinen tuulenvire.



Kuten tiedätte, joka nurkalla vaanii toinen toistaan ihanampia pikkukauppoja, joita ei voi millään ohittaa. Tästä jaksoimme nousta enää vain vähän ylemmäksi, sitten oli sanottava, että palataan joskus sauvojen ja rollaattorien kera, mutta kävellä ei enää jakseta. Kun oltiin siis herätty jo kolmelta ja matkustettu kahdeksan tuntia ja jalat painoivat jo tonnin. 




Hauskannäköistä taidekeramiikkaa. Liekö tyypillistä virolaista, sillä muistelen nähneeni ennenkin samantyyppistä. Tykkään kovasti eikä ole edes hinnalla pilattua. Toivoin niin keksiväni jonkun sopivan paikan. En keksinyt. Olen tehnyt keramiikka- ja lasilöytöjä Tallinnasta, mutta en tuollaisia.




Hauskannäköisiä ja varmasti mielenkiintoisia ravintoloita oli joka puolella. Illalla pienen levon ja kylmän suihkun jälkeen palasimme vanhankaupungin puolelle taas syömään. Onneksi jollakin oli kartta ja joku muisti reitin, minä nimittäin olin ihan eksyksissä enkä olisi kyllä osannut yksin takaisin.

Kuva: Ravintola Bocca

Olimme tehneet varauksen Boccaan ja sattumoisin juuri tuohon kuvassa näkyvään pöytään. Olimme saaneet tarjoukset kolmen ruokalajin modernista italialaismenusta ja valinneet kukin omamme, varsin kohtuuhintaiset muuten. Etukäteistilauksesta huolimatta ruokailuun meni reilut kolme tuntia, mikä oli kyllä aika hidasta meikäläiseen makuun. Mutta toisaalta ruoka oli todella hyvää ja seura hauskaa. Jaoimme laskun kymmeneen osaan ja jokaiselle jäi maksettavaksi viinin ja kahvin kanssa 55€. Siis yhdessä Viron parhaimmista ravintoloista!



Vanha kaupunginportti on vaan niin kivannäköinen 


Kenkäkaupoissa oli tosi hauskoja höpötyksiä. Yhden iltapäivän kävelyllä 
ei osunut silmään mitään oikeasti houkuttavaa jalkinetta, mutta katselihan noita. 

Ystävä halusi kuvaan pronssilehmän viereen penkille ja 
käski sanoa, että lehmä on vasemmalla. 

Tavataan taas!


13 kommenttia:

  1. Olkoot vaan kaikki mitä mieltä tykkäävät,
    mutta minähän tykkään ja paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tallinna pysyy meille houkuttelevana siksikin, ettei se ole kovin lähellä. Ei tule käytyä kovin usein.

      Poista
  2. Tallinnassa kuin myös muualla Virossa käsityöt ovat suosiossa ja ne ovat hauskoja ja taidokkaita samoin keramiikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä kertaa en osunut pellavakauppoihin, siis liinavaatekauppaan, mutta yhden huivin harteille kyllä hankin. Saattaa olla, että annan sen äidilleni. Keramiikka olisi houkutellut kyllä kovasti!

      Poista
  3. Ihania kuvia :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos taas ihanasta postauksesta ja varsinkin kuvista:) Inkku

    VastaaPoista
  5. Kiitos aivan valtavan hienosta kuvamatkasta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, vaikka itse toivon aina, että olisin keskittynyt vähän enemmän ottamaan parempia kuvia...

      Poista
  6. Olipa ihania kuvia, aivan kuin olisi saanut olla itse tuolla mukana, ravintolassa, kahvilassa ja mielenkiintoisissa liikkeissä!
    Ja 23.kuva, jossa eri värisiä ja muotoisia taloja, kattoja, torneja, portaita, savupiippuja, viirejä, kaaria ja ulokkeita, aivan mahtava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin se kuva on paras kaikista. Juuri tuollaisen näkymän takia voisin parkkeerata risteykseen ihailemaan sitä vaikka kuinka pitkään.

      Poista
  7. Ihan oikea huomio kielistä.

    Aloitellessani vuosia sitten bisneksiä eestiläisten kanssa, puhuimme aina Suomea. Nyt kaikki uudet kontaktit puhuvat englantia. Yhden kauan tuntemani vaatetehtailijan kanssa puhumme aina sujuvasti suomeksi, mutta kirjoitamme englanniksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista! Sama ilmiöhän meilläkin on usein ruotsalaisten kanssa, kun ei viitsi kankealla kielellään herättää hilpeyttä.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...