Asuntomessujen helmiä

Ensimmäinen ihastus tämänvuotisilla asuntomessuilla oli tämä terassikalusto. Miten keveitlä ja samalla mukavilta istua ne näyttivätkään! Ihana viiskytluvun henki, jolle olen alkanut hyvin hitaasti lämmetä viime aikoina. Olen huomannut, että lämpenen monelle muullekin asialle nykyisin hitaasti. 

Ja ihastus jatkui taloon sisälle astuessa. Numero 20 eli Anna-lehden ja Helena Karihtalan sisustama talo viehätti elämänmakuisuudellaan. Eteinen oli väljä ja siellä oli pitkä pehmustettu penkki lasten pukemista varten. Meilläkin on penkki ihan vaan siksi, että on mukavampi ottaa kengät jalasta istuen.

Tilava vaatehuone eteisen päässä osoitti sopivan paikan myös lastenvaunuille ja -rattaille. Tätä on aika harvoin sisustuksissa huomioitu. Samassa perheessä voi olla molemmat ja ne pitäisi voida tuoda sisälle ja mielellään johonkin oven taakse.

Wc-tila oli raikas ja linjakas värikontrastien takia, annoin myös mielessäni lisäpointsit pienestä ikkunasta.

Tyttöset olivat intensiivisesti puhelimissaan kiinni ja vähällä oli etten pyytänyt siirtymään pois tieltä. Kapeat ikkunat antavat kivasti luonnonvaloa ja jättävät kuitenkin tarpeeksi tilaa seinäkaapeille. Pidin tästä sinisestä keittiöstä, vaikken uskaltaisi kuuna päivänä noin voimakasta väriä itselleni valita. Sanoo joku, joka kokkasi joskus monta vuotta kelta-violetissa keittiössä.

Mutta siis violetti, sehän on lempivärejäni, joten ei ihme, jos ihastuin tähän taloon niin kovasti. Olen ennenkin pitänyt Helena Karihtalan tyylistä, mutta viimeistään nyt minusta tuli fani! Tämä oli ensimmäinen kiertämäni messutalosisustus, joka vaikutti siltä, että siellä asui joku, vaikka oikeasti talo oli vasta myytävänä. Täällä asui sisustajan valitsema henki ja tunnelma. Taide-esineet ja taulut olivat huolellisesti valittuja ja tarjosivat katsojalle paljon iloa, toisin kuin kuin tyhjät viittelliset pinnat.

Tässä olkkarissa kuten monessa muussakin oli televisio reilusti olohuoneessa ja sohva sitä kohti. Miksi yrittäisimme teeskennellä, että koko perhe istuu herttaisesti juttelemassa koko talven takkatulta tuijotellen? Nyt en kiinnittänyt huomiota erillisiin elokuvahuoneisiin, vaan yhdessä talossa ainakin oli screeni olohuoneen seinällä ja toisessa hurjan iso taulutelevisio. Sellaisen kun saisi...

Kodinhoitohuoneessa oli otettu huomioon vauvanhoitopaikka. Sitäkään ei usein näe. Kaikessa väliaikaisuudessaan tarpeellinen paikka.

Valkoisen pesutilan yhden nurkan sininen nappimosaiikki ja kaareva penkki oli iloinen yllätys. Toimii varmasti.

Valkoinen lattia ei olisi oma valintani isoon taloon, mutta tässä se oli kaunis. Kokonaisuus näköjään ratkaisee, ja valkoisuus mahdollistaa voimakkaan värinkäytön muualla. Pidin kovasti tuosta kevyennäköisestä ruokailuryhmästä.

Taas yksi käytännöllinen yllätys: ompelunurkka. Voisi olla myös askartelu- tai työskentelynurkka. Joka tapauksessa niin arkinen juttu, mutta harvoin nähty. Tai no, olihan Kokkolan messuilla muutama ihana vastaavanlainen yllätys, tai montakin.

 Seinäkuutiot ottaisin itsellekin.

Makuuhuoneessa oli tietysti se vauvansänky. Nyt näytti ahtaalta, mutta sehän on vain väliaikaista. Liukuovia näkyi messuilla paljon, mutta oikeissa paikoissa. Ne säästävät todella tilaa. Tässä minusta on oivallisesti yhdistetty pieni kylppäri ja vaatehuone makuuhuoneen yhteyteen. Kuitenkin niin, että tarvittaessa saa oven hiljaa kiinni. 

Onneksi näillä messuilla ei enää näkynyt komerorivistöjä pienen makuuhuoneen seinällä. Ennen niitä saattoi olla isoissakin taloissa. Miksi pitää herättää toinen (tai ehkä kolmas ja neljäskin) sängyssä nukkuva, jos toinen lähtee aikaisin töihin? Nyt oli vaatehuoneita lastenhuoneittenkin yhteydessä.

Kerrossänky on oikein passeli kaluste, pienemmät lapset viihtyvät hyvin samassa huoneessa. Sama raikas värimaailma ja puhdaslinjaisuus jatkui täälläkin.

Terassikuvan olen yhdistänyt kahdesta erillisestä, minkä kyllä huomaa. Kuvani eivät ole ollenkaan hyviä kuin toivoisin, harmittaa kun torstaipäivänäkin oli niin paljon väkeä, että kuvat piti räpsiä nopeasti yhdellä kädellä. Onneksi oli pokkari.

Lisää on tulossa, kunhan ehdin vähän käsitellä niitä.