sunnuntai 4. elokuuta 2013

Asuntomessujen helmiä: Maja


Maja oli talo, joka teki minuun suurimman vaikutuksen, ehkä koskaan. En ole ennen nähnyt taloa, joka olisi näin omaperäinen, hallittu kokonaisuus ja samalla kävijälle niin suuri elämys. Se oli yhtä upea niin ulko- kuin sisäpuoleltakin. Lehtikuusilaudoitus näytti hyvältä nyt ja voi vain kuvitella, miten upeasti se harmaantuu ajan saatossa.


Komean talon edessä kuljeksivista miehistä kukaan ei kuulu minulle. Oma mies oli kyllä mukana, mutta hän jäi usein istumaan ulos aurinkoon, kun minä kiersin taloja pienessä tungoksessa. Yllättäen torstaipäivänäkin oli paljon ihmisiä liikkeellä.


Muutama yksityiskohta: ihana rapa-allas ja ...naulakko?


Tukevat hyllyköt vaatehuoneissa.


Olisiko tässä maailman kaunein kodinhoitohuone? Tuolla voisi käydä ihan vaan katselemassa noita linjoja ja huokailemassa samalla onnesta. Unohtaisi koko pyykinpesun. Vaikka se varmaan sujuisi hyvin tässä tehokkaaksi suunnitellussa tilassa. On tärkeää, että on myös paikkoja, johon voi ripustaa vaatteita kuivumaan. Ei kaikkea halua ehkä kuivata koneessa. 


Jokainen pienikin yksityiskohta on harkittu. 
Jopa valokatkaisija on omaa luokkaansa.



Kaksi kaunista allasta, ja varsinkin tämä ylempi on erikoisen sulavalinjainen.


Vahattu betonilattia sopi taloon erinomaisesti. Vielä viime vuonna minun oli vaikea sulattaa betonilattioita, mutta näköjään sitä voi hitaasti omaksua uusia ajatuksia. Itse valitsisin silti puulattian.


Yksinkertaisia lastenhuoneita, ja kaikessa karuudessaan upeita. 
Ja kaikkialla tietenkin pellavalakanat. Niin oli muissakin taloissa.

Vähän ihmettelin ovien puuttumista, ja olisin kyllä itse valinnut liukuovet makuuhuoneisiin. Viimeistään teini-iässä sitä vaatisivat lapsetkin.


Vaatehuone jokaisen lapsen huoneessakin.


Vanhempien makuuhuoneessa tuntui tosiaan siltä, että se oli rakennettu omaan käyttöön. Yksinkertainen matala kalustus sopi ikkunoihin. Sängystä näki suoraan matalalla olevan ikkunan kautta ulos. Näitä kapeita ikkunoita oli muuallakin enimmäkseen pystyasennossa tuomassa päivänvaloa sisälle, mutta ei liikaa. 


Kuvissa näkyy jännittäviä valojuovia eri huoneissa, ne ovat varmaan ledvalonauhoja. 


Ruokailutilan harmoniaa, tässä silmä ja sielu lepää. 
Deko-lehdestä ihmettelin etukäteen noita lamppuja, mutta kyllä ne paikalleen sopivat.


Tämännäköisiä eleettömiä integroituja keittiöitä on näkynyt ennenkin ja näkyi myös näillä messuilla useammassakin talossa. Pidän kyllä kovasti ulkonäöstä. Kokemuksesta tiedän myös, miten hyvin sormenjäljet näkyvät mustalla mattapinnalla, joten ahkerasti saa liinaa heiluttaa.


Tällainen vähän vanhanaikainen karvalankamatto kokosi kivasti olohuoneen kalusteet kodikkaaksi ryhmäksi. Tosin noita pöytiä näyttää olevan liikaa, ja minä en pidä ollenkaan uusista kuparisista.


Eikö näytä jotenkin tutulta? Tämä voisi olla jostakin sisustusblogista.



Outoa kyllä, tuo ruokailutilaa vastapäätä oleva harmaa betoniseinä vaikutti lämpimältä. Se loi rauhallisen taustan isolle tilalle. Jos osaisin tehdä tuollaista jälkeä, haluaisin maalata kotiinkin tuollaista pintaa.


4 kommenttia:

  1. Deko-lehdestä luinkin tästä kodista. Niukasti värejä, mutta taitavasti sisustettu. Jo lukiessani ihmettelin ovien puuttumista makuuhuoneissa.
    Kiitos postauksesta ja kuvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talo oli muotokieleltään hyvin voimakas, mutta sisustus loi sinne selkeitä ja kodikkaita keitaita.

      Poista
  2. Joo, se on naulakko ja taideteos samalla. Sen nimi on oksa. Meillä on kotona sellainen lattialla seisova musta malli. Kätevä makkarissa käytetyille mutta ei vielä likaisille vaatteille. :) Ihania kuvia, täällä näkee kyllä miten valkouvausta on opittu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On varmasti kaunis oksa seisovana naulakkona! Parhaimmillaan ehkä taideteoksena, mutta kaipaisin myös käytössä oleville laukuille:)

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...