keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Soutaen tuulessa


Sisko yllätti eilen soittamalla, että nyt lähdetään soutelemaan, hän tulee tunnin päästä hakemaan! Ja mehän lähdettiin. Heillä on miehensä kanssa soutuvene läheisen Muuratjärven rannalla ja mies tuli avuksi kääntämään venettä talviteloilta ja laskemaan sen vesille. Onneksi tuli mukaan, lasikuituvenekin on yllättävän iso ja painava kahden naisen käänneltäväksi.


Soudimme vajaan puolen tunnin matkan yhteen saareen tarkoituksena istuskella rantahietikolla nauttimassa eväitä. Vesi oli kuitenkin niin korkealla, että hiekkarannan sijasta istuksimme rantatöyräällä ja kivillä. Nautimme kesätuulesta, auringon kuumotuksesta iholla ja laineitten liplatuksesta. Vesi oli tosi kylmää, mutta kyllä siinä varpaita uitti.


Aivan uskomaton fiilis taas tuo vesillä olo. Kun olimme pieniä, vietimme kesät mökillä järven rannalla. Soutelimme paljon yhdessä, kävimme vaikka ihailemassa lumpeenkukkia läheisellä lahdella. Silloiselle mökille ylipäätään mentiin soutamalla lahden yli, joten soudimme usein yhdessä molemmat vierekkäin samalla tuhdolla istuen. Joskus oli kova aallokko ja jouduttiin soutamaan täyteen lastatulla veneellä rannan tuntumassa kaatumisen varalta. Silloin elettiin puuveneitten aikaa, mutta ei meillä sellaista tervattavaa ollut, vaan maalattu.


Lapsuuden vesileikit, uimapatjoilla ja -renkailla temppuilu, onkiminen, kaarnalaivojen ja muitten puunkappaleista väsättyjen laivojen tekeminen ja kaikki se muu tuli taas mieleen. Vesien kantaminen saunaan, lämpimässä kesäsateessa uiminen, rasvatyyni hellepäivä. Sudenkorennot, pilvenhaituvien seuraaminen taivaalla. Auringon säteitten leikki järven pohjassa laiturin lankkujen välistä katsottuna. Pysähtynyt aika.


Ja nykyaika: vaivasenluut ja kuluneet polvet. Mutta taas myös pysähtynyt aika, ei kiirettä mihinkään. Lapset on kasvatettu ja päästetty matkoihinsa. Kumpikin on tyytyväinen osa-aikatyössä, ja pääasiassa asiat on hyvin. Kaksikymppisenä solmitut liitot on voimissaan tai ainakin voimassa. On uudenlainen vapauden tunne. 


Hengitän ihanaa tuulta, raikasta ilmaa ja aurinkoa. 


Vene ylös odottamaan seuraavaa kertaa, airot mukaan ja kotiin. Soutaminen pitkän tauon jälkeen tuntui ihmeen hyvältä eikä väsyttänyt kumpaakaan meistä. Sitä olisi jaksanut tehdä vaikka kuinka pitkään. Vain käsien hiertyminen ja auringon häikäisy haittasi hieman. Sattumalta aloitin vasta eilen pyöräilykaudenkin ja ihan samalla tavalla pitkän ylämäen vetäminen ei tuntunut sekään missään talven jälkeen. 

Sanoisinko, että oli aika täydellinen päivä.





10 kommenttia:

  1. Eipä tähän ole mitään lisättävää. Tuli niin rauhallinen olo kuin teilläkin varmaan oli. Soutaminen järvellä oli lapsena tosi mukavaa, mutta sen jälkeen sitä ei ole tullut harrastettua.

    Olen niin iloinen kun pääsit retkelle ja nautit siitä. Siskon puolesta tietty myös. Toivottavasti tämä kesä jatkuu näin kauniina.

    Eikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki se, mitä on lapsena tehnyt, on jäänyt mieleen niin elävänä. Onneksi oli se mökki, vaikka muistamme kumpikin, ettei se niin auvoista aina ollut. Mutta hyvät asiat jää aina paremmin mieleen, ja sitä se enemmän oli. Matkaradio oli mökillä kova sana, ja sieltä kuunneltiin Aune Haarlan pakinoita ja kivaa musiikkia. Ja tietysti kaikki mahdolliset uutiset!

      Poista
  2. Voi miten ihana tunnelma tuli ihan vain lukiessa. Ihana retki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järviretki on harvinaista herkkua mökittömälle. Vanhempienikin mökki on aivan liian kaukana.

      Poista
  3. tunnelmallista :) ja herkullisen näköisiä leivonnaisia...nams...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noissa kakuissa on muuten monta oikein kesäistä, varsinkin kaura-jäätelökakku mansikoitten kanssa:)

      Poista
  4. Järven liplatuksen saattaa melkein tuntea... soutaminen on mukavaa paitsi silloin kun pitää soutaa-huopaa-keula vasten aaltoja-jne eli verkkoja nostettaessa ja laskettaessa. Siinä hommassa meinaa aina tulla (tuskan)hiki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, verkoilla ei ole yhtään niin kivaa. Sitäkin on tullut tehtyä, mutta jos pitää valita, valitsen soutamisen ja huopaamisen sen muun sijasta.

      Poista
  5. Helteinen kesäpäivä veden äärellä, parasta!

    Oikeassa jalassa minullakin pahentunut vaivasenluu. Löysin rohkaisevaa tietoa, ohjeet miten itse vaivaa parantaa. Leikkaushoitoon en itse lähtisi.
    http://www.verkkokampanjat.fi/hyvaterveys/vaivaisenluu.pdf

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaivasenluut ovat pikkuhiljaa kehittyneet, vaikka edes äidilläni ei ole niitä enkä ole korkokengillä kuunaan kulkenut, töissäkin aina Schollit jalassa. Minulla on juuri tuollaiset yliliikkuvat nivelet ja lapsesta asti lättäjalat. Silloin niitä piti jumpata vaikka kuinka paljon ja pidettiin pohjallisia, mutta eihän ne miksikään muuttuneet. Välillä tässä kävin varvaskipujen takia ortopedilla ja sain ilmaiseksi kahdet sairaalan jalkaterapeutin tekemät pohjalliset. Niillä oli tosi hyvä kävellä. Kestivät kymmenen vuotta hyvänä, ja uusien teettäminen sitten jäi.

      Kiitos tuosta vinkistä, täytyy paneutua siihen vielä tarkemmin ja kokeilla noita harjoituksia. Jotain pientä jumppaa teen jalkaterille ihan muutenkin. Yritän varoa juuri tuota jäykistymistä.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...