keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Pappa al pomodoro

Ensimmäisessä kuvassa on jälkiruoka

Tein viime sunnuntaina lounaalle monta vanhaa suosikkiruokaani, kaikki helppoja valmistaa.  Alkuun keitin tomaattikeittoa, jonka olen kokannut monet kerrat aiemminkin. Yksinkertainen ruoka, mutta maistuu aina yhtä hyvältä. Tällä kertaa käytin isoja terttutomaatteja, koska niitä sai tarjouksesta edullisesti. En kalttaa tomaatteja keittoon, jos leikkaan ne pieneksi silpuksi. Kuori tuo ruokaan mukavasti väriä ja sisältää kenties ravinteitakin.


Tämä keitto on Outi Halisen ohje Glorian toisesta ruokakirjasta. Hän taas oli oppinut sen torimummoilta Roomassa asuessaan. Toscanalainen tomaattikeitto on tyypillistä italialaista köyhien keittiötä, cucina poveraa, josta suurin osa meidänkin perheen herkkuruoista tulee. Eipä olla me suomalaiset osattu tuotteistaa yhtä hyvin rössypottua.


Toscanalainen tomaattisoppa

2 rkl voita
½ dl hyvää oliiviöljyä
2 kuorittua hienonnettua porkkanaa
2 varsisellerin vartta silppuna (käytin 4, kun olivat niin ohuita)
2 sipulia silppuna
10 isoa tomaattia pilkottuna
TAI
3 purkillista Muttin tomaattimurskaa
(käytin itse 5 isoa tomaattia ja 1 prk Muttin luumutomaatteja)
1 tl sokeria
paljon hienonnettua basilikaa
mustapippuria myllystä
suolaa
pinnalle:vastaraastettua parmesaania 
Kuumenna voi ja öljy, lisää kasvishakkelukset ja keitä hiljalleen pehmeäksi. Älä vaan ruskista.
Lisää tomaatit, sokeri ja osa basilikasta. Keitä hissukseen pienellä tulella ainakin puoli tuntia, enemmän on parempi. Annoin oman keittoni porista hiljaa noin tunnin. Silti vihanneksissa oli vielä purutuntumaa. Lisää suolaa ja pippuria maun mukaan ja loput basilikat. 
Jokainen saa raastaa annoksensa päälle itse parmesaania.  Maistuu oikein hyvältä vaalean maalaisleivän kanssa. 
Keitto maistuu parhaimmalta vähän jäähtyneenä, ja on erinomaisen makuista haaleana ja jopa kylmänä. 


Tästä söi neljä hyvät annokset alkupaloiksi. Loput paksusta keitosta tarjoilin seuraavana päivänä pinaattiraviolien kastikkeena. Riitti hyvin vielä kahdelle.

Pääruoaksi tein taas toista lemppariani eli teriyakilohta ja parsakaalia. Jälkiruoaksi olin aamulla jo irrotellut kolmen appelsiinin lohkot kalvoistaan ja sekoittanut ne kuorista puristetun mehun, vaniljasokerin, hunajan ja konjakkitilkan kanssa pikkukulhoon maustumaan. Päälle puristin vielä sisustan kahdesta passiohedelmästä ja valmista oli. Jääkaappiin vaan maustumaan.



Ja sitten nauttimaan yhteisestä ateriasta!


10 kommenttia:

  1. Tuula ja Riitu8.5.2013 16.44

    Hei Jykylään
    Riitu teki melkosen tempun tänään kun hain sen mummolta ja ukilta. Se heittäyty nurmikolle aurinkoon kylellee ja alko ottaa aurinkoa ja mihinkää ei liikkunu vaikka oisin miten vetäny. Ihmisiä jäi kattoo meidän kaksintaistelua ja oli vissiin naurusta päätellen hillittömän hauskaa Miun piti jättää koira makaamaan talon päätyyn ja viedä tavarat sisälle. Ootin rappukäytävässä vähän aikaa jos oiskin tullu, ja kattia kanssa. Oli kuitenkin kääntäny pääsä niin että voi seurata tulenko takas. Tuo riivatun koira vissii luottaa kuin pässi sar viinsa ettei toi äippä kuiteskaa jätä. Miun piti KANTAA se sisälle. Yleisön mielestä olin harvinaisen inha ihminen kun en antanut mäykyn ottaa aurinkoa! Ei ole ikinä ennen tarvinnu. Naapuritalon parvekkeella oli myös oli ollu iloisen näköistä porukkaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaa näköjään mäykky heittäytyä yhtä hankalaksi kuin lapset konsanaan hoidosta hakiessa. Olisi niin kiva, jos olisi tiukasti aidattu piha, jolle koiran voisi päästää nauttimaan auringosta ja haukkumaan rauhassa kaikki ohikulkijat, tai Vilma ainakin haukkuisi.

      Poista
  2. Tuula ja Riitu8.5.2013 21.58

    No niin löytyy ääntä täältäkin ihan omiks tarpeiks. En tiedä millä perusteilla Riitu ihmisiä haukkuu, toisia taas ei ollenkaan:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin outoa: useimpia ihmisiä ei tarvitse haukkua,mutta sitten joku nostattaa aina selkäkarvat pystyyn ja räyhäkohtauksen.

      Poista
  3. Sitä kiinnittää kaikkiin detaljeihin silmänä postauksia lukiessa. Nyt ihastelen noita jälkiruokakulhojasi. Aivan ihastuttavat ja sopisivat munkin kattauksiin.
    Edellinen sänkypostaus hymyilyttää, koska vähän hymyilyttää myös nuo ihmisten ryppyisten lakanaoiden kuvaukset, joita on melkein jokaisen nuorehkon naisen (tai nuorekkaana itseään pitävän) postauksissa. Satsasin tänä keväänä pellavalakanoihin (Finlayson JF). Ovat kyllä ihanan tuntuiset. Ensin ajattelin kans valkoisia, mutta ne alkoivat tuntua jotenkin ruumisarkkumaisilta, joten päädyin harmaisiin. Mieluiten olisin ostanut Balmuirin tumman violetit, mutta ne maksavat kuin synti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo kulhot ovatkin ihania, edullisia japanilaisia. Ostin ne joskus Stockmannilta. Voisin ostaa kaapit täyteen erilaisia pikkukulhoja, ihailen niitä joka paikassa. Jotkut käsintehdyt pitäisi vielä saada.

      Finlaysonin pellavalakanoita varmaan myydään Sokoksellakin? Hypistelin nimittäin sielläkin yksiä ja ynnäilin, paljonko voisin pulittaa, mutta jäi nekin vielä hankkimatta. Keittiöremontin jälkeen käyttövarani pienenivät ikävästi:€

      Poista
  4. Herahtipa vesi kielelle! Tulostin reseptin. Alan etsiä tykötarpeita ja tehdä keittoa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti teilläkin tykätään! Tuo on ruokaisa ja maukas keitto, ja pitempi haudutusaika tosiaan parantaa makua.

      Poista
  5. Aijai...Tomaattikeitto tulee ruokalistalle lähipävinä! Kiitos ohjeesta <3

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...