torstai 23. toukokuuta 2013

Näitä polkuja tallaan


Hiukan ryhdistäytyneenä kaivoin pokkarini yhtenä päivänä yöpöydän paperipinojen alta mukaan ja lähdin vakiokaverini kanssa ulos pissilenkille. Ja huom., vain toinen meistä kyykisteli. Sain tuon epelin pysymään hetken kiven päällä kuvattavana ja paikoillaan pitämällä namua toisessa kädessä ja kameraa toisessa. 


Juuri nyt tällä kipuilevalla polvella ei viitsi juuri liikoja kyykistellä maan tasalla. Ja juuri sillä tasolla saisi mäyräkoirasta hyviä kuvia. Olen usein ajatellut, että jos kävisin tuohon polulle mahalleen, saisin mainioita nuuskintakuvia. Vaan en ole vielä käynyt. Vain luontokuvauskurssilla joskus takavuosina maattiin maassa mahallaan ja sillä tavalla saatiinkin kivoja otoksia. Fiksuimmilla oli retkipatja mukana, meitsi konttasi polvet mustelmilla.


Pitää päästä syömään heinää! Ihan outo tapa, mutta kaikki koirat kai tekee sitä. Luna ainakin oksentaa usein heinänsyönnin jälkeen, Vilma ei koskaan. Tänään Vilma tosin söi myös taas heinikosta jonkun pienen eläimen, luut vain rutisivat. Onneksi en pussaile sen kanssa muulloinkaan, mutta nyt vielä vähemmän.


On mukava katsoa, mitä kaikkea maasta puskee tuolla kävelyreittien varrella.


Kuten viinimarjapensaita keskellä metsikköä. Tässäkin on tietysti joskus ollut talo ja sen hyötypuutarha. On kiva tietää, että nykyiset kadunnimet ovat tulleet ammoisten talojen nimistä.


Metsän puolella tuomi oli alkuviikosta vasta puhkeamassa kukkaan, mutta aurinkoisilla paikoilla täydessä kukassa.



Rantaa kohti mennessä seutu muuttui kosteaksi ryteiköksi. Lahdenpohja on noussut jatkuvasti ja kasvaa kohta umpeen. Ei aikaakaan, kun tähänkin rakennetaan taloja, ehkä jo sadan vuoden päästä.


Nämä kuvat eivät ole kovin kaksisia ja värityskin näyttää olevan vähän outo. Ixus 100IS-pokkarini on ollut kyllä hyvä käytössä ja mahdottoman pieni ja kestävä, mutta nyt on alkanut kuitenkin häiritä kuvien laatu. Kaipaan parempaa, ja hiukan enemmän säätömahdollisuuksia kuin nykyisessä pokkarissa. Tilasin juuri uuden kameran, ja siinä muuten on kääntyvä näyttö!
Tuskin maltan odottaa ensi viikkoon.

11 kommenttia:

  1. Hienoja kuvia minun silmääni! Samoja valkoisia ja sinisiä näkyy meidänkin lenkkipolun varrella, ihania ovat :) Opin juuri pari päivää sitten, että "tuomi" on ikivanha suomen kielen sana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiennytkään tuomi-sanan vanhuudesta. On mielenkiintoista lukea sanojen vanhasta perusta. Keskisuomalainen-lehdessä on suomenkielen ammattilaisten pitämä palsta, jolla käsitellään aina kauhean mielenkiintoisia juttuja kielen kehityksestä.

      Poista
  2. Kuvauksellinen hauva, aina.
    Kevät tuntuu olevan jo kesää. Upeita iltoja on saanut fiilistellä vähissä pukeissa kesäsäässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä ollut erikoista siirtyä talvikamppeista melkein suoraan capreihin ja hihattomiin!

      Poista
  3. Rupesin oikein ajattelemaan tämän kuvasikermän yhteydessä, että miltä metsäpolku näyttää Vilman näkökulmasta. Siihen kun vielä lisää hajut, joita emme edes havaitse, niin jännää varmaan on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä maailma näyttäytyy koiralle ihan erilaisena kuin meille. Luulen että se on hajujen maailma enemmän kuin visuaalinen ympäristö. Kävelyt ovatkin siksi pitkiä ajallisesti, vaikka ei kovin kauas päästä kotoa.

      Poista
  4. Melkoinen viidakko! Tuo rehevyys puuttuu täältä ja siksi näyttää niin eksoottiselta. Kiva postaus, vaikka harmi onkin sun polvien puolesta.

    Kameran hankintakuumeeseen tuli nyt sitten hetkeksi helpotusta :) Onnea! Kuvasi ovat näin maallikon silmään olleet tosin oikein kelpaavia aiemminkin.

    Hyvää viikonloppua, toivotaan komeita krlejä!
    Eikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo puiston alapuolinen metsikkö onkin sellaista lehtomaista. Muistat varmaan, että siitä oikaistaan kouluun. Kohta siellä kukkii kielot, ainakin toissapäivänä olivat nupulla. Hyvinä keväinä ne kukkivat toukokuun lopussa. Muistan ensimmäisen osa-aikalisävuoteni -97. Muu perhe oli koulussa toukokuun viimeisenä päivänä ja minä kiipesin aurinkorinteen yläpäähän. Istuin siellä kuumana kesäpäivänä ja ihailin maisemaa ympärilläni. Kielomeri kukki ympärillä ja linnut lauloivat.

      Se oli niitä aikoja kun työnarkomaani löysi taas oman elämänsä.

      Poista
    2. Vau mikä muistkuva! Ihana! Tuollaisella pärjää pitkään, palauttaa vaan mieleen ja on taas siellä kielojen keskellä kuumana kesäpäivänä :)

      eikka

      Poista
  5. Vilman kuvat saavat aikaan koiraikävän...Olen käytännössä kasvanut koirien kanssa, joten vielä monen vuoden koirattoman kauden jälkeen tuntuu, että jotain puuttuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kyllä kuvitella, että koiraan tottuneena on vaikea olla ilman.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...