tiistai 7. toukokuuta 2013

Mietteitä keittiönpöydän ääressä



Aloitin maanantai-aamun menemällä hierontaan. Voisiko vapaa viikko alkaa mitenkään paremmin? Olin monta viikkoa kärsinyt pienestä särystä vakiopaikassa lapojen välissä, juuri siinä, mihin on tullut nikamalukko tasaisin väliajoin. Ajan soittaminen vaan unohtuu varsinkin työviikolla, eikä vapaalla muista sen enempää. 


Kolmen vartin käsittely vetreytti selkärankaa taas niin  maan perusteellisesti.  Samalla juteltiin mukavia nuoren fysioterapeutin kanssa, miehen tietysti, tykkään miesten isoista käsistä. Itse kipukohta oli tosin parantunut omia aikojaan jo sitä ennen. Olin  viikonloppuna haravoinut ja sahannut syreeninoksia naapurin kanssa, kaivanut kukkapenkkiä lapiolla ja muuta fyysistä, mitä en tavallisesti tee. Omituista kyllä, mikään paikka ei tullut  siitä kipeäksi, ja selkä parani. 


Illalla innostuin pesemään yhden vierashuoneen ikkunaa. Sitä ei saa naisvoimilla auki, ja sain suostuteltua miehen avaamaan sen. Ahtaassa tilassa rättien kanssa taiteileminen ei ollut ihan helppoa, ja auringonpaisteessa vastoin kaikkia oppeja se oli vielä hankalampaa. Voimakas valo kävi silmiin, vaikka hain aurinkolipankin tuomaan vähän varjoa. 


Ikkuna tuli puhtaaksi ja saatiin vielä kiinnikin. Yöllä sitten päänsärky ja niskakipu muistuttivat, mitä oli tullut tehtyä. Aina sama juttu, en kestä tuota auringonvaloa, vaikka se kuulostaa ihan pöhköltä. Vielä pimeässäkin tunsin valon pistävän silmiä miekan lailla, vaikka pidin tyynyä naaman edessä. Parilla panadolilla se meni lopulta ohi eikä äitynyt sen pahemmaksi.

Olen tyttö varjoisilta kujilta, jo nuorena vaihdoin auringosta varjon puolelle, kun vain oli mahdollista. 


Orvokit ovat äidin kukkia mökiltä takavuosilta. Niitä hän taas kohta istuttaa terassinkaiteen täyteen kukkimaan ja juhannuksena niitä saa ihailla. Meilläkin on ovenpielessä orvokkilaatikko, mutta ei ole tullut kuvattua ulkona mitään, ei edes puhelimella.  Se on outoa, kun kuitenkin käyn Vilman kanssakin ulkona pari kertaa päivässä.


Ei auta, jatkan ikkunoitten parissa, keittiön ruudut ovat tänään vuorossa.  Onneksi ei paista aurinko, mutta on kesäisen lämmintä. Jokin lämpöaalto  tuntuu oikein hyökyvän tännepäin. Puissa alkaa näkyä silmuja ja kymmensenttisiä tulppaaneja työntyy maasta. Krookukset ovat kukkineet jo jonkin aikaa.


4 kommenttia:

  1. Se on jännä, ettei koskaan tiedä, miten liikunta vaikuttaa särkyihin ja kolotuksiin.. Joskus iskee särky, toisinaan samat liikkeet tuntuvat avaavan kipupisteitä oloa helpottaen.

    Upeat kukkaiskuvat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun en ole vuosiin enää käynyt säännöllisessä jumpassa, luulisi joka paikan tulevan kipeäksi isommasta rehkimisestä, mutta ei. Pienemmistä kyllä, kuten ikkunanpesusta ja muusta yksitoikkoisesta.

      Poista
  2. Minulla on myös tuolla lapaluiden välissä poltteenomaista kipua. Välillä se on pois ja taas alkaa. Olen miettinyt hierojalle menoa, lähinnä kalevalaista hierontaa. Kun nyt saisi tilattua ajan.
    Huomaan myös kropassani heti kun teen jotain fyysistä ja tavallisesta poikkeavaa, ruumis kertoo myöhemmin mitä on tullut tehtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käyttämäni hieroja ja fysioterapeutti tekevät hieronnan lopuksi naksautuksen, eli omaa painoaan hyväksikäyttäen rusauttavat nikamalukot auki. Se on vähän pelottavaakin, mutta ei satu. Joskus rusahtaa kokonainen rivi. Sen jälkeen on kipu pois samantien. Kalevalaisessa hieronnassa saattaa olla samanlaisia menetelmiä.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...