Helmeilyä

Ei ole onneksi blogi sen enempää kuin sen pitäjäkään hävinnyt maailmankartalta, vaikka täällä ei olekaan tapahtunut mitään koko viikolla.  Työviikko vaan hurahti niin nopeasti ja viikonloppuna on tehty jonkinverran ulkohommia. Nyt sunnuntaina voi istua hyvällä omallatunnolla sisällä, sillä meillä näyttää satavan koko päivän. Taivas on tasaisen harmaa.

Kaiken harmaan vastapainoksi hankin tällaiset iloisenkirjavat kesähelmet. Ne ovat enimmäkseen lasihelmiä, muutama muovinen pikkupallo näkyy olevan mukana. Painava pitkä helminauha oli kiinnitetty metallinaruun ihan jäykäksi, niin että sain sen juuri ja juuri kierrettyä kaksinkerroin tuohon laatikkoon.

Päreiksi siis! Olen usein punonut ostamiani helminauhoja uuteen uskoon, joko uuteen ja toimivampaan järjestykseen tai muuten vaan ilmavammin  ja joskus jopa muihin helmiin yhdistellen. Tiedätte varmaan, että vierastan askartelua ja minusta askartelukauppaan asteleminen on yhtä eksoottista kuin Biltemassa käyminen. Mutta kyllä minäkin tähän pystyn.

Askartelukaupasta ostin luonnonväristä nahkajäljitelmänarua ja mustaa ohutta narua, kumpaakin neljä metriä. Myyjä vakuutti, että niin paljon menee, jos aikoo tehdä tiheään solmuja, ja juuri niin ajattelin tehdä. Oikeassa hän oli, kaksinkerroin kuljetettuna päistä jäi vain hiukan ylimääräistä narua jäljelle. 

Oli muuten hauskaa hommaa. Ensin pyöreät lasihelmet lentelivät omia aikojaan lattialle, mutta hain sitten vanhan tyynyliinan (anopin siskon kapiotyynyliinan  käsinvirkatulla pitsillä) alustaksi.

Tein näistä reilun pituiset ja itse tykkään raikkaan kesäisestä värityksestä. En näistä parempia tullut kuin Zizzin alkuperäiset, mutta ne olivat turhan raskaat ja jäykät käyttää.

Ylijääneistä helmistä tuli vielä toiset, pehmeämmän väriset.