tiistai 5. maaliskuuta 2013

Hyvä kirja kruunaa päivän ja puoli yötäkin




Neljä päivää meni aikalailla viltin alla sohvalla, mutta nyt tuntuu siltä, että pääsen töihin huomenna. Onneksi olin hakenut pari viikkoa sitten kirjastosta muutaman kirjan lomalukemisiksi. Flunssan kourissa maatessa taulutietokone, elokuvat ja lehdet jaksoivat kiinnostaa vain hetken, mutta kirjojen parissa olisin viihtynyt pitempäänkin. Harmittaa aina, kun hyvä kirja loppuu!

Olen varmaan joskus maininnut, että pidän kovasti Forsytein tarusta. Ostin kirjat pokkarina jo nuorena ja olen lukenut ne kolmeen kertaan. Televisiosarjoista vanhempi jäi mieleen silloin lähes lapsena, ja uudempi teki niin suuren vaikutuksen, että hankin boxin muutama vuosi sitten. Nyt kuulin ystävältäni, että tarinaan on jatkoa, nimellä Nykyaikainen komedia.

Kirjaa on on saatavissa vain kirjastoista. Opus sisältää kolme osaa, Valkoinen apina, Hopealusikka ja Joutsenlaulu. Sain kirjastosta tilattuna vain viimeisen osan, joka sivumennen sanoen oli ihan ruskea ja painettu vuonna 1933. Tuntui konkreettisesti siltä, että  piteli käsissään menneisyttä. Tarina jatkui viiden vuoden kuluttua siitä, mihin Forsytein taru loppui. Kirjassa Fleur ja Jon tapaavat vielä kerran. Lomalukemisena tuohon hitaaseen kerrontaan paneutuminen kävi oikein hyvin. Oli myös kiva palata vielä kerran tuohon Soamesin maailmaan, mutta ilmankin tätä lukukokemusta tulee toimeen. Jatko-osa on useimmiten turha kokonaisuuden kannalta, niin tässäkin.



Sen sijaan Jennifer Worthin Hakekaa kätilö oli virkistävä kirja. Innostuin tilaamaan sen kirjastosta, kun näin ensimmäisen jakson sarjasta, joka alkoi pari viikkoa sitten televisiossa. Lontoon köyhillä slummialueilla toimiva sairaanhoitaja ja kätilö Jenny joutui  parikymppisenä aivan uusien kokemusten eteen. Jo saapuminen asumaan nunnataloon oli yllätys, koska hän luuli menevänsä sairaalaan erikoistumaan kätilöksi. Nunnien elämän lisäksi viisikymmentäluvun slummit ja ihmisten värikäs elämä ennennäkemättömän kurjuuden keskellä avarsivat keskiluokkaisissa oloissa varttuneen nuoren naisen mieltä.

Keskellä viehättävä Jessica Raine, vas. Jenny Agutter ja oik. Pam Ferris.

Worth kirjoittaa varsin kaunistelemattomasti iloista, suruista, väkivallasta ja saastasta pommituksissa romahtaneissa kortteleissa, joissa asuu kuitenkin ihmisiä. Täyteen ahdetuissa vuokrakortteleissa on parhaimmillaankin vain kylmävesijohto ja vesivessa, useimmissa ei. Väkivalta ja prostituutio rehottavat, mutta nunnat ja sairaanhoitajat saavat kuitenkin kulkea rauhassa polkupyörillään, sillä kovan paikan tullen he ovat ainoita auttajia. Sairaalat ja köyhäintalot ovat hirveitä paikkoja, joihin ihmiset eivät vapaaehtoisesti astu.


Kyseessä on tosikertomus vuonna 1935 syntyneen Jennifer Worthin omista kokemuksista Poplarsissa. Kirja on 2000-luvulla kirjoitetun trilogian ensimmäinen osa, eikä kahta muuta ole vielä ehditty suomentaa. Kaikki kolme ovat olleet valtavan suosittuja englanninkielisissä maissa. Kirjoittaja itse ehti kuolla syöpään vuonna 2011, juuri kun sarjaa alettiin filmata.



Jos et ole nähnyt sarjaa, tässä vähän esimakua trailerista. Suosiossa sarja on kotimaassaan ohittanut  jopa Downton Abbeyn.

Oletteko nähneet kirjaa tai sarjaa?


10 kommenttia:

  1. Olen tosi huono sitoutumaan tv-sarjoihin, mutta kaksi osaa olen tuota jo seurannut. Toivottavasti muistan tulevanakin perjantaina. Olen pitänyt näkemästäni, sillä luokkayhteiskuntaa on tarjolla sarjassa hieman eri perspektiivistä kuin muissa sarjoissa, joiden katsomisen olen jättänyt kesken. Kirjaa pitelin käsissäni akateemisessa, mutta en kuitenkaan ostanut.
    Itsekin podin flunssaa ja yskä tuntuu painuneen syvälle ja köhintä jatkuu ainakin täällä. Voi sinä hyvin.

    VastaaPoista
  2. Tässä sarjassa suhtaudutaan lämpimästi ja rakastavasti ihmisiin, siksi se kai on niin suosittu. Katsoin yhtenä yönä taas kerran Joe Wrightin Ylpeys ja ennakkoluulo -elokuvan ja huomasin, että sen salaisuus oli myös siinä, että ohjaaja rakasti henkilöitään ja näyttelijät todella viihtyivät keskenään.

    Rauhallista oloa ja paranemista sinullekin!

    VastaaPoista
  3. Forsytein taru on minulle tuttu vain televisiosarjana, pidin siitä kovasti...
    Samoin 'Hakekaa kätilö'on (vielä) lukematta, mutta äskettäin alkanutta sarjaa olen seurannut. Hyvältä tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Britit osaa niin ihmeen hyvin nämä sarjat, niistä ei heikkoa kohtaa löydy. Tätä on tajolla kuudentoista osan verran, toivottavasti meillä esitetään ne kaikki.

      Poista
  4. Kätilö-sarja sopii hyvin perjantaitainnutukseen. Ensin se ja sitten neloselta Voice on F!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lomalla ja sairastaessa huomasin, että vakavat laatuelokuvat eivät ollenkaan maistuneet, ja niitä olisi kotona paljon. Kevyempää ja mukavampaa sen sijaan kaipaan jatkuvasti. Elämänmakuista ja aitoa silti. Sitä BBC ja kumpp. tarjoaa aina.

      Poista
  5. Forsytein taru oli itsellenikin aikoinaan aikamoisen vaikuttava! Ensin TV-sarjana ja sitten kirjana. Hakekaa kätilö satuin näkemään juuri tänä iltana pienen pätkän ja se jo riitti vaikuttamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Multa menikin perjantain jakso vähän ohi, joten täytyy katsoa se uudestaan vielä tallennuksesta.

      Poista
  6. Riitu ja Tuula9.3.2013 klo 11.30

    Heeiiips Vilma ja kotiväki!
    Tämä on nyt aika arkaluotoinen asia, mutta kotiväkini kärsii kertakerran jälkeen vaikeutuvista jälkiraskauksista. Eli imetän, teen pesää, pyyhin pyllyt ja nassun. Tämä ei nyt ole kauhean kivaa äipän ja siskon mielestä, sen huomaa niistä tulitikuista silmissä (vauva nimittäin on vinkuva kierosilmäinen ROTTA!) ja kun lenkillekin vauva pitää ottaa messiin sekä kaikille esittely

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahdotonta menoa on Riitulla, tuollaista ei varmaan kotiväki monta kertaa vuodessa jaksa. Meillä on toistaiseksi ollut vaan nisien turvotusta ja nuolemista, ja sitten Vilma on juoksujen jälkeen muutaman kuukauden vaisumpi eikä niin leikkisä kuin tavallisesti. Tämän verran kyllä kestää 10 kk välein. Juteltiin taas eläinlääkärin kanssa steriloinnista, se kun tulee niin kalliiksi, ettei ihan huvin vuoksi viitsi tehdä. Päätettiin sitten vielä jättää myöhemmäksi. Vilma ei ole niin muotovalio, että viitsisi pentuja teettää. Onko tiellä tarkoituksena tehdä pentuja?

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...