maanantai 21. tammikuuta 2013

Yksitoista uutta


Sain toisenkin kysymyssarjan d-malli -blogista. Näitäkin oli kiva miettiä.


1. Jos olisi kukka, mikä kukka olisit?
Pidän kukista yli kaiken, mutta olenko koskaan ajatellut itseäni kukkana?  

Olisinko sininen hyasintti? 

Vai tällainen rennosti onnellinen luomupuska?

2. Milloin viimeksi olit matkoilla?
Viime kesänä risteiltiin pitkästä aikaa Tuhkolmaan, sitä edellisenä kesänä kävimme Amsterdamissa. Käyn vain kerran vuodessa ulkomailla.



3. Mihin haluaisit matkustaa seuraavaksi?
Olisi niin paljon paikkoja, mihin haluaisin, ja niin vähän aikaa (ja rahaa). En ole toistaiseksi matkustanut yksin ulkomailla, enkä oikein osaa kuvitella sitä. Kotimaa on eri asia, täällä vieraassa kaupungissa on yksinkin kivaa. Miehen syys- ja hiihtolomat käytetään aina toisen pojan, vanhempien ja sukulaisten tapaamiseen. Kesälomalla on aikaa matkustaa muuallekin, mutta emme kumpikaan tykkää kuumasta tai edes kovin lämpimästä. Siis alkukesästä voisi tänä vuonna lähteä vaikka Wieniin tai Köpikseen. Norja kiinnostaisi kovasti, ja Lofootit. Ja se ikuinen haave, New York. Ja Rooma. Enkä ole käynyt koskaan Kreikassakaan.

4. Asuuko sinussa keräilijä - mitä keräilet?
Ei asu keräilijää minussa, ja varon tarkasti ettei tulekaan. Perfektionistina, toivottavasti entisenä sellaisena, olisi hirveää ruveta keräilijäksi. Painajaista!

5. Oletko urheilullinen vai enempi sohvaperuna?
TOTAALIsohvaperuna. Urheilullisuuden häivääkään ei ole koskaan ollut, mutta ennen sentään nautin liikunnasta, varsinkin jumpasta. Pidin myös kävelystä, pyöräilystä, uinnista ja hiihtämisestä.

Sohvaperunan liikuntaharrastus on vispaaminen

6. Mikä kädentaidon harrastaminen on sinua lähinnä?
Leivonta ja ruokien pilkkominen on kivaa. Silpuan ja vatkaan usein ihan vaan tekemisen ilosta, vaikka koneitakin olisi. Haluan vielä, että jälki on tasaista ja kaunista. Olen kohtuullisen kätevä käsistäni, mutta en varsinaisesti käsityöihminen. Mutta hei: meikkauskin on kädentaito, ja siinä olen hyvä.




7. Minkä unelmasi olet toteuttanut?
Olen päässyt ihanteelliseen työntekomalliin: viikko töitä ja sen jälkeen viikko vapaata. Lopultakin on tarpeeksi omaa aikaa. Tosin toteutuspuoli ei ollut omissa käsissäni, mutta unelma se silti oli.

Toinen iso unelma oli valokuvausharrastuksen syventäminen. Sain äidiltä rahat ensimmäiseen järjestelmäkameraan ja siitä se lähti.



8. Mitä väriä elämässäsi esiintyy muodossa tai toisessa eniten?
Valkoista, mustaa, tummansinistä, vadelmanpunaista, violettia, pinkkiä, harmaata. Nämä ovat omat värini. Värit ovat tärkeitä, niitten pitää olla juuri oikeat.



9. Mikä vuodenaika saa sinut loistamaan?
Ei ehkä loistamaan, mutta tykkään syksystä ja talvesta. Toisaalta kaikki vuodenajat ovat omalla tavallaan kivoja, iloitsen tästä jatkuvasta muutoksesta. Kesähelteet, silloin kun niitä on, kestävät minusta aina liian pitkään ja ovat tukalia. Viihdyn viileässä, myös kotona.


Nuorena lokakuu oli kamala kuukausi, tammikuu pitkä kuin nälkävuosi ja sunnuntai tylsä päivä. Nyt ei mikään ole enää mitään näistä. Kaikki kuukaudet menevät nopeasti ja kaikki päivät ovat hyviä, joskus enemmän, joskus vähemmän. Syksyn pimeä aikakaan ei painosta enää, ja pimeys tuntuu loppuvan heti joulunpyhien jälkeen.



10. Kun katsot elämääsi taaksepäin, mistä tekemästäsi jutusta voit olla erityisen tyytyväinen?
Olen tosi iloinen, että vauvakuume iski niin aikaisin. Olimme parhaan ystäväni kanssa menneet kumpikin tahoillamme parivuotisen avoliiton jälkeen samana vuonna naimisiin 23-vuotiaana. Hän alkoi vahingossa odottaa lasta melkein heti. Kuume iski aika nopeasti minuunkin. Koska toiveen toteuttaminen ei käynytkään helposti, olisin voinut jäädä kokonaan lapsettomaksi, jos olisin herännyt vasta myöhemmin. Sain kaksi lasta 26- ja 29-vuotiaana, ja ihan luomuna. Sen jälkeen ei enää, mutta kahta olin toivonutkin.




11. Mikä asia tuo sinulle tänä päivänä eniten iloa?
Iloa tuottaa onneksi moni asia, mutta yksi ihan varma nakki on tuo koira, pieni hömppä! Se onnistuu joka ikinen päivä tuomaan hymyn huulille tullessaan häntä vispaten ovelle vastaan ja heittäytyessään selälleen odottamaan paijausta. Kukapa ei ilahtuisi sellaisesta vastaanotosta:)






Haluaisitko itsekin vastata näihin kysymyksiin?

2 kommenttia:

  1. Ihana tuo luomukukkakimppukuva!
    Tätä oli mukava lukea ja niin ihania ja kiinnostavia kuvia!

    Vilman touhuja on aina yhtä kiva seurata ja niistä saa hyvän mielen. Teitte todellakin hyvän päätöksen aikoinaan, kun hankitte tuon pienen koiranpennun.

    VastaaPoista
  2. Yksi serkkupoika toi tuon kimpun äidilleni viime kesänä 80-juhlilla. Se oli minusta yksi kauneimpia kimppuja. Ja Vilma, helppo ja terve koira, ollaan todella onnekkaita:)

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...