keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Metsä, luonto ja hiljaisuus


Kävin tässä taannoin nauttimassa taas yhden näyttelyn Jyväskylän taidemuseossa: Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon KULTAINEN METSÄ -valokuvanäyttelyn. Näyttelyn kolme osaa oli Henkien saarella, Hiljaa huojuu korven honka ja Metsänhoidollisia toimenpiteitä. Sopivasti nämä olivat eri kerroksissa.



Henkien saarella -osassa on kuvattu shintolaisia pyhiä paikkoja Japanissa Shikokun saarella.




Japanilainen pyhä puu

Suomalainen pyhä puu

Hiljaa huokuu korven honka kuvaa suomalaista luonnontilaista metsää.



Valtavan suuriin kuviin halusi oikein sukeltaa sisään. Tätäkin piti istua katsomaan pitkäksi aikaa.


Ravitsi sielua!



14 kommenttia:

  1. Vangitsevaa metsän taikaa. On siinä vaan jotakin.

    Eikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näkisitpä paikan päällä, nuo kuvat ovat oikeasti todella hyviä ja vaikuttavia. Ja isoja, se lienee osa taiasta.

      Poista
  2. Oi miten ihanaa, että näyttelyä saa tallentaa ja jakaa.
    Minusta se on yksi näyttelyn ulottuvuuuksista,
    ettäsitä voi tarkastella jakaakseen.
    Kiitos.

    MInä tarkastelen nyt elokuvaa Leijapoika. Nam.
    Se oli kirjanakin kyllä hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kysynyt, ja tuolla saa kuvata. Pikkupokkari ja salama pois päältä. Mutta ei siitä samaa tunnelmaa saa millään välitettyä, eikä ole tarpeenkaan, alkuperäinen on aina parempi ja vaikuttavampi.

      Minäkin pidin Leijapojasta, myös kirjana.

      Poista
  3. Upeita kuvia siis näyttelyssä ja myös ottamasi kuvat välittävät hienosti kuvien sanoman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä kuvat puhuttelivat näyttelyssä. On hieno kokemus, kun tuntee, että sielussa liikahtaa. Sitähän taide parhaimmillaan tekee: saa meidät kosketuksiin sielun salattujen osien kanssa.

      Poista
  4. Kiitos näistä kuvista, kovasti minuakin puhuttelivat! Olen itse aloittaamssa viikon päästä koko kevään kestävää mielenkiintoista valokuvaukseen liittyvää kurssia http://irman.kuvat.fi/blog/7/Omakuvia+-+Self+portraits/ jonka nimi on
    Omakuva - valokuvamatka minuuteen. Kurssin vetää valokuvaja Irma Varrio . Kuvaavaa minun kuvaukselleni on että lähden mieluummin tuollaiselle kurssille kuin että jaksaisin käydä tekniikkaa. Syksyllä kävin opiskelemassa järjestelmäkameran käyttöä mutta minulle suuri tekninen pläjäys eikä niin innostava opettaja olivat huono ja puuduttava yhdistelmä. Juttelin tämän kuvaajan kanssa sähköpostissa ennenkuin ilmoittauduin, sillä halusin varmistaa riittävätkö taitoni kursille.Riittävät kuulemma, ehkä opin tätä kautta sivussa sitä teknistä puoltakin. Mielenkiinnolla odotan kurssia. Siinä maanantai-illat kuluvatkin toukokuun loppupuolelle asti!Samalla kuvaajalla oli toinenkin mielenkiintoinen kurssi, joka käsitteli suvun tarinoiden kertomista kuvien välityksellä, mutta jospa lähtisi tästä omasta itsestä, sehän kun on ehtymätön (ja kiinnostavin) aihe ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi innostava mahdollisuus sulla! Tekniikkaa oppii sinä samalla, tehdessä ja opettajan ja toisten vinkeistä. Viikkotehtävät on olleet mulle opettavaisia, kuten nyt kun opetellaan salamakuvauksen hienosäätöä.
      Tsemppiä kurssille!

      Poista
  5. Onpas inspiroiva näyttely!

    Kuvat puhuttelivat pienellä tietokoneen ruudullakin.. Vaikutus paikan päällä on varmasti ollut huima!

    Kiitos, kun jaoit kokemuksen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeen vaikuttavia kuvia ne olivat. Kivaa vaihtelua, kunjoskus joku näyttely ei puhuttele yhtään.

      Poista
  6. Tähän näyttelyyn olisin halunnut ehdottomasti tutustua. Fanitan metsiä, koska siellä kokee sellaisen sisäisen hiljentymisen tunteen ja luonnon voimallisuuden. Vanhassa metsässä on juuri jotain pyhää. Keräilen hienoja metsäkokemuksia ja olen suunnitellut joskus postaavani näistä kokemuksista. Erityisesti pidän vanhoista lehtipuumetsiköistä, joita on Lounais-Suomessa. Viikin arboretum ihan naapurissa on myös kaunis ja vähän eksoottinenkin erikoisine puineen. Luonto siellä muuttuu keväästä syksyyn.
    Kiitos hienoista kuvista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhassa metsässä on jotain pyhää. Meille se on varmaan geeneihin kirjoitettu, että metsässa on turvallinen olo, ja me kunnioitamme metsää. Postausta odotellen...

      Lehtipuumetsät ovat täällä harvinaisia, joten niihin haluaisin enemmän tutustua. Kun joskus pääsee kävelemään luonnontilaisessa lehdossa, jossa linnut laulavat, se on kerrassaan ihanaa. On täällä yksi sellainen paikka, Tourujoen suistossa.

      Poista
  7. Näyttelyn kuvat näyttävät upeilta. Tarkistin, että näyttely kestää sinne saakka, kun tulen Jyväskylään, niin menen katsomaan. Kiitos vinkistä!
    Ihanaisia kuvia osaat itsekin ottaa; niitä täällä melko säännöllisesti seurailen.
    Mukavaa, kuvauksellista kevättä! Terttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen että saatat ihastua myös noitten kuvien tunnelmaan paikan päällä. Niihin ihan sukeltaa sisälle:)

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...