keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Onko eroa postilaatikolla ja sähköpostilaatikolla?


Kyllä on ollut ärsyttävää, kun parina aamuna ei ole ollut lehteä postilaatikossa! Niin piintynyt sitä on tapoihinsa aamusella, ettei päivä lähde oikeinpäin käyntiin, jos ei saa lukea uutisia aamiaisen äärellä. Naistenlehti ei voi mitenkään ajaa samaa asiaa, eikä kirja. Kirjaa voin lukea kyllä iltapalalla, jota en muuten virallisesti edes syö. Silloin menee helposti yksi sämpylä, vaikka tiedän vuorenvarmasti lihovani, jos syön kaksi leipää illalla. 


Tänään se lehti oli laatikossa sitten kyllä kahdeksalta, kun käytin Vilmaa nopeasti vielä toisen kerran ulkona ennen töihin lähtöä. Viidessä minuutissa takki päällä selattuna siitä ei saanut mitään irti, ei varsinkaan totuttua lukemisen iloa, saati että muistaisi mitä oli maailmassa tapahtunut eilisen jälkeen. Lehti pitää saada heti aamupalalle, vaikka kuudelta.

Siitä aloin miettiä, miltähän tuntuisi lukea lehteä aamulla tablettitietokoneelta. Iltaisin selaan mielelläni sohvalla iltapäivälehtiä iPadilla. Samalla luen  blogeja, sähköposteja ja naamakirjaa ja katson kuvia Instagramista, tai siis Padstagramista. Jos ei paperilehteä olisi jaettavana pöydällä, pitäisi kummallakin olla oma ruutu.   


Ihan heti en usko meidän talouden siirtyvän sanomalehden sähköiseen versioon. Emme ole koskaan tottuneet edes aamutelevisioon. Minä en katso iltauutisiakaan, vaan luotan siihen, että aamun sanomalehti kertoo tärkeimmät asiat. (Tai sitten mies huutaa paikalle illalla, jos on jotakin, mitä pitää nähdä.)


En tykkää nettilehdistä enkä lehtien nettisivuista, paitsi tietysti reseptiarkistoista ja iltapäivälehtien juoru- ja uutispalstoista. Se on oikeastaan outoa, koska olen ollut kuusi vuotta intohimoinen blogi-ihminen. Mitä eroa olisi lukea blogia tai ammattimaisesti toimitettua nettilehteä? Lempiblogeihin ilmestyy postauksia parhaimmillaan joka päivä. Voin itse valita, miltä aihealueilta haluan lukea jonkun mielipiteitä. Blogeihin tulee päivityksiä koko ajan.

Lehti ilmestyisi luultavasti kerran viikossa tai kuukaudessa jonkilaisena pakettina. Olen tilannut muutamaa nettilehteä, mutta perunut ne turhina.  En ole jaksanut selata niin paljon aineistoa. Painettua lehteä on mukava lukea vähän kerrallaan pitkän ajan kuluessa. Voi imaista lempipalstat ensimmäisenä ja kuljettaa sen jälkeen lehteä mukana keittiössä ja sängyssä. Nettilehden pitäisi oikeastaan ilmestyä blogin tavoin juttu kerrallaan päivittäin, silloin siinä voisi olla ideaa.




P.S. Ylimmässä kuvassa uuniohrapuuro, joka on varsinainen talvinen kausiherkku. Oli ihan itkettävän hyvää vadelmakiisselin kanssa.



8 kommenttia:

  1. Näin äkkiseltään (kahden aamun kokemuksella) olen tyytyväinen hesarin koon pienetymiseen. Tabloid-kokoa on halppo lukea ratikassa - vanhaa isoa ei voinut lukea, jollei kotona taitellut lukusivuja valmiiksi. Mukaan otettava lehti sopii mulle, koska en ole aamuaktiivinen. Tulen tajuihini vasta pysäkkimatkalla. Luen lehden viikolla siis vasta illalla, mikä on ihan pöljää.
    Ohrapuuro (ja velli) on satakuntalaista perinneherkkua ja tykkään myös. Vadelmat näyttävät kuvissasi herkullisilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tabloidikoko näytti kivalta. En yhtään panisi pahakseni, jos Keskisuomalainenkin siirtyisi joskus siihen. Meillä on pitänyt aina sijoittaa keittiön pöytä niin, että molemmat mahdumme levittämään lehden aamulla omaan päätyymme. Pienempi lehti ei veisi niin paljo tilaa:)

      Poista
  2. Paperilehti pitää olla minullakin, vaikkei edes sytykkeeksi tarvita. Nettilehtiä en ole oppinut lukemaan ollenkaan, ainoastaan jonkun katastrofin tapahtuessa olen käynyt katsomassa päällimmäiset uutiset.
    Kerran valitin Keskisuomalaisen jakeluun kun lehti ei tullut aamulla, se käytiin tuomassa. Seuraavalla viikolla se taas lakkasi tulemasta ja soitin jakeluun jo vähän tiukempana että ei nyt oikein toimi tällä alueella tuo jakelu. Kävi ilmi ilmi että ei oltu maksettu lehteä kolmeen kuukauteen...suoraveloitusta ei vielä siihen aikaan ollut. Äänensävyni oli paljon nöyrempi kun kiitin kolmen kk ilmaisista lehdistä.
    Meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lehdellä on siis niin hyvä palvelu, ettei jakelua lopeteta vähäisen unohduksen takia, vaan annetaa asiakkaan huomata itse taas joskus maksaa lasku, jos jaksaa:D

      Poista
  3. Meillä herätään aikaisin, tarkoitan siis AIKAISIN aamulla, viiden ja puoli kuuden välillä jokaikinen arkiaamu ja auta armias, jos Kaleva ei ole postilaatikossa. Jakelupäivystyskin aukeaa vasta kuudelta. Aamuun kuuluu aamupalan lisäksi lehti ja kyllä se vaan oltava paperiversio. Tosin iPadin omistajana voisin olla toista mieltä - hmmm... jos peruu lehden, tienaako vuodessa iPadin hinnan?

    Töissä saan katsella päätettä aamusta iltapäivään, kotona ei aina jaksa edes avata konetta. Nyt on tuo iPhone. Eilen illallakin lähettelin kuopuksen kanssa iMessageita ennen nukkumaanmenoa.

    Ja näin illalla, kun jaksaa avata koneen, ei jaksa kovin älyllisiä ajatuksia kirjoittaa. Valitettavasti. Nyt iltapalalle, sekin on varmaan pelkkä tapa - tosin nälkäisenä on kauhea mennä nukkumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älypuhelin on kyllä lisännyt yhteydenpitoa perheen sisällä. Meilläkin lähetellään päivittäin WhatsAppia ja jaetaan kuvia. En usko että tulisi yhtä paljon soiteltua. Siellä on tavallaan chatti auki aina, ja ilmaiseksi.

      Poista
  4. Tämä on tätini perinteistä jouluaattoaamun herkkua! Olisipa kyllä toteuttamisen fäärti muulloinkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äärimmäisen helppoa valmistaa ainakin, ja kahdelle riittää muutamaksi päiväksi pika-ateriaksi:)

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...