keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Jäätelövärejä ja näöntarkennusta


Pyörähdin tänään kaupungilla asioilla ja kävin samalla sovittelemassa  uusia silmälasinkehyksiä. Olen käyttänyt nykyisiä kakkuloita jo kolme vuotta ja yleensä siinä ajassa ehtii kyllästyä perusteellisesti aina niihin yksiin ja samoihin. Nyt on tosin siinä mielessä toinen tilanne, että käytössäni on myös uudemmat työlasit tietokonekäyttöön. Niillä on niin paljon helpompi katsella, että haluan vähän samantyyppiset linssit toisiinkin laseihin. Silmän mukautumiskyky kun vähenee iän mukana jatkuvasti ja entiset linssit eivät enää ole parhaat mahdolliset.


Vaikka olisi kuinka hyvälaatuiset monitehot, on hiipinyt mieleen, että olisi kiva saada myös pelkät lähilasit tai lukulasit. Ne työlasit kun on tarkennettu keskiosastaan noin metrin päähän, ja vain ihan yläreunalla näkee kauemmaksi, niin että niillä ei katsella televisiota. Ilman laseja näen lukea ja tehdä tarkkaa ompelutyötä  reilun 20 sentin päästä, kaipaisin siis rillejä hieman kauempaa lukemiseen. Vakiorillini taas ovat erinomaiset ulkona, kun pitää nähdä kauas. Mutta niillä ei selviä enää sisällä, pitää vaihtaa toisiin.


Miinus kahdeksan näöllä ei osteta lukulaseja Tiimarista, kuten jotkut tekevät. Kuusikymppinen kosmetologini kertoi sijoittaneensa viitisen tuhatta euroa linssileikkaukseen, jossa korjattiin niin lähi- kuin kaukonäkö ja hoidettiin samalla tuleva kaihileikkauskin. Sellaisen summan hankkiminen ei  kaikilta niin vaan onnistukaan. Minä tarvitsisin siis oikeastaan neljät silmälasit. Ja jos tarkkoja ollaan, ne maksavat muutamassa vuodessa saman kuin se linssileikkaus...


Jos voisin oikeasti tuhlata silmälaseihin, hankkisin pyöreät  tummat ja voimakassankaiset lukulasit. Ulkona liikkumiseen hankkisin jotkut näyttävät ja kivat kakkulat monitehoilla. Ottaisin mielelläni jo uudet aurinkolasitkin omilla vahvuuksilla, nykyisiä olen käyttänyt jo viitisen vuotta. Punaiset päätelasit ovat melko uudet ja kelpaavat vielä hyvin.


Tunnin sovittelulla yhden maahantuojan esittelyssä ei löytynyt tänään niin mieleistä tai sopivaa kehystä, että olisin ihastunut. Löysin kyllä liikkeen mallistosta yhden hyvän ja hauskan, tumman metallikehyksen. Etsin hiusten väristä, nyt kun kerrankin on tummahko tukka. Tähän voisi sopia samanvärinen kehys ilman muita värejä.


Mutta ensin on varattava silmälääkäri, sielläkin on käytävä vuosittain. Sitä ennen käyn huomenna yksityisellä sisätautilääkärillä näistä verenpaineasioista. Sain sentään vakiotutkimukset työterveydestä, ettei tarvitse niistä maksaa yksityisen hintoja. En ole mitenkään kunnostautunut tässä hoidossa, edellisen kerran kävin kardiologilla viisi vuotta sitten.


Ihan huipputarkkoja eivät ole tulppaanikuvani ole ja olen hakenut tässä nimenomaan pehmeyttä. Pidän itse näistä pehmeistä pastelleista todella paljon. 




4 kommenttia:

  1. Silmälasien kehyksissä on nykyään laajat valikoimat, minulle tuli viime kesänä runsauden pula, kun vaihdoin lasit. Näköni oli pysynyt ihan samoissa lukemissa, mutta siitä huolimatta vaihdoin. Kaipaan kyllä edellisiä lasejani, pitää kaivaa ne esille ja vaihdella.
    Tulppaanit ovat kauniita kuvissasikin ja tuollainen pehmeys sopii juuri tulppaaniin hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin ei tule. Käytettyä vanhoja laseja, vaikka olisi samat vahvuudetkin, ne tuntuvat minusta aina niin entisiltä. Sinänsä olisi kiva käyttää asuun sopivia kehyksiä, ainakin kolmet erilaiset voisi olla. Mutta kun paketti maksaa aina 800 e, niin oikein onnistu;)

      Poista
  2. Sinä olet pohtinut samoja näköasioita kuin minäkin. Taidan olla eräältä osin vähän sinua edellä, sillä ostin pari viikkoa sitten lukulasit. Moniteholasini eivät toimineet ollenkaan käsitöiden tekemisessä tai lukiessa; aamulehden lukeminenkin tuntui hankalalta. Lukulaseilla kirjaimet pysyvät riveillään ja jopa illalla sängyssä lukemisestakin on tullut taas nautittavaa. Itselläni on myös reilut miinukset, yli kuuden, joten monitehoilta vaaditaan paljon. Pieneen tilaan pitäisi mahtua sopivat lukemat joka etäisyydelle, eikä se onnistu. Pitäisi olla 70-luvun lautasantennit, mutta nyt suositaan kuitenkin pienehköjä kehyksiä. En voi koskaan unohtaa ensimmäisiä lasejani, jotka sain vuonna -74. Isot ja rumat kuin minä, ostettiin kiertävästä optikkoautosta. Isäni valitsi lasit ja myöhemmin ymmärsin hänen valintakriteerinsä olleen raha. Varmaan otti kaikkein halvimmat, eikä minulla ollut mitään sananvaltaa. Enhän minä niitä pitänyt, enkä sitten kyllä oikein nähnytkään mitään.

    Töissä on näyttöpäätelasien hankinta meneillään. Ensi viikolla optikolle. Työlaseihin voisin ottaa vaikka vähän väriä... no, ei ehkä sentään. Sekä moniteho- että lukulasikehykset ovat mustia. Kappas vain.

    Leikkausta en ole harkinnut. Olisin varmaan se ainoa ihminen maailmassa, joka saisi jonkun harvinaisen komplikaation. Sitä paitsi tuttavani mies on arvostettu silmälääkäri ja -kirurgi. Hänen eikä vaimonsa silmiä ole leikattu, eikä leikata. Terveitä silmiä ei leikata... Mieheni on silmäleikattu työtapaturman vuoksi ja leikattu silmä on aina leikattu. Mutta jokainen tekee omat päätöksensä oman harkinnan mukaan.

    Nyt töihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sulla on samanlaisia kokemuksia näön kanssa. Juuri tuo helppouden tunne mulle tulee näitten päätelasien kanssa, voisin kuvitella samaa lukulaseista. Kiva myös, kun kerroit noista silmäleikkauksista tuota puolta. Oma lähinäkö on aika kiva olemassa, ja se on paljon tarkempi kuin niillä työkavereilla, jotka tarvitsevat lähelle laseja. Minä otan rillit pois ja katson sitten tarkkaan. Siitä en tahtoisi luopua.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...